Mitä teen? Olen naimisissa oleva 30-kymppinen nainen ja luulen olevani ihastunut, ellen rakastunut toiseen naiseen, tai paremminkin parikymppiseen tyttöseen. Kaikki tapahtui kovin äkkiä, tapaaminen, tutustuminen, suutelu ja ensimmäinen rakastelu. Kaikki tuo on ollut upeaa ja ihanaa, siis tunnetasolla, vaikka järki sanoo ettei siitä mitään voi eikä saa tulla.
Olen siis onnellisesti naimisissa, rakastan miestäni, mutta silti ajattelen tätä uutta ihastustani ja kokemuksiani hänen kanssaan jatkuvasti. En ole aiemmin pitänyt itseäni bi-seksuaalina tai lesbona, vaikka olenkin aina suhtautunut suvaitsevaisesti ja avoimesti kaikkeen. Olen toki ihastunut naisiin ja ystäviini ystävyystasolla, mutta aiemmin en ole tuntenut tällaista seksuaalista vetoa kehenkään, en ehkä edes mieheen! Itse rakastelu oli kuin toisesta maailmasta, aivan ihanaa ja herkkää.
Nuori ihastuksen kohteeni on kai omasta mielestään hetero, jollaisena minäkin olen itseäni tähän asti pitänyt. Tiedän että hänkin on nauttinut tästä kaikesta, vaikken ole varma onko hän samalla tavalla ihastunut minuun kuin minä häneen. Hän on ulkonäöltään melkoisen upea androgyyni pakkaus, eikä ole vielä koskaan seurustellut miehen kanssa, lukuunottamatta yhden illan juttuja. Hän tykkää katsella myös naisia ja tämä oli hänellekin ensimmäinen kerta naisen kanssa. Hän kuitenkin nuorena ihmisenä viettää aktiivista ulkoilmaelämää katsellen niin miehiä kuin naisia.
Olen tästä kaikesta aivan pihalla ja niin on myös mieheni, joka tietää kaiken. Kertokaa omista kokemuksistanne ja antakaa neuvoja, jos voitte. Pitäisikö minun nyt vain kiltisti haudata nämä uudet tuntemukseni mieheni, parisuhteeni, oman mielenrauhani ja myös nuoren ihastukseni takia. Mieheni haluaa etten enää ikinä tee mitään tuollaista. Miten voin unohtaa sen taivaallisen herkän rakastelukokemuksen? Olen aivan sekaisin, joten pyydän apua, mitä tahansa mieleenne tulee. Kiitos.
Auttakaa!
10
1674
Vastaukset
- Minä
hevon vittu.
- ??????
hevon vittu?
- Jennifer
Pääsin ihan tunnetasolla mukaan tuon kirjoituksesi tapahtumiin. Kuulostaa todella, että olet löytänyt herkän, hellän rakkauden. Ei kai se loppujen lopuksi ole tärkeää, kumpi sukupuoli on kyseessä, vaan se miten kokee toisen ihmisen ja tilanteen hänen kanssaan.
Tuo kuulosti niin kauniilta, ettei sitä tuskin voi heittää pois - ei ainakaan mielenrauhan saavuttamisen vuoksi - sehän on mennyt jo..;)
Niin se vaan on, että niillä palikoilla on jatkettava talontekoa, jotka kyseiseen talopakettiin kuuluvat. Jos niistä osan jättää pois, niin hatara rakennnelma siitä syntyy..- &&&
ohjeita.
- LeSbO
noista typeristä kommenteista. palstaamme terrorisoi joku häiriintynyt mies...
tuosta sinun tapauksestasi, enpä oikein osaa neuvoja antaa, muuta kuin että anna itsellesi aikaa selvittää mikä loppujenlopuksi olet. kyllä se siitä ajan mittaan selviää, älä tee mitään hätiköityä mitä saattaisit katua myöhemmin.- Oona
Kai tässä on vain parasta yrittää malttaa panna jäitä hattuun ja odottaa, mutta vaikeaa se on. Jos olisin sinkku, haluaisin oitis "katsoa" tämän jutun loppuun asti, eli tulisiko siitä oikeaa suhdetta vai ei. Nyt se ei taida olla mahdollista, elleivät asiat sitten vain luonnostaan ala loksahdella paikoilleen. Jokaisenhan on kuunneltava sydämensä ääntä, sillä muuten elämä ei ole elämisen arvoista.
Olen jopa mennyt niin pitkälle, että olen kuvitellut itseni elämään naisen kanssa, eikä ajatus ole tuntunut ollenkaan vieraalta tai pahalta, päinvastoin.
Tämä on toisaalta ihan kamalaa, koska tämä koskee minun lisäkseni rakkaita ihmisiä. Toisaalta olo on jotenkin vapautunut, aivan kuin vain seuraisin jonkin "korkeamman" johdatusta. Huh, huh, ei oo helppoo!
- Hapsu
... siinä joskus käy, että ne paljon puhutut palikat vaihtaa paikkaa...
Ensiks kysyn, että miksi ajattelet
".. ettei siitä mitään voi eikä saa tulla." ?
Kuka kieltää ettei saa tulla? Kenelle olet elämäsi velkaa?
Eikö meidän jokaisen ihmisen pitäisi ajatella tässä ja nyt, mitä elämältämme odotamme?
Vai annammeko joidenkin toisen ihmisten rakentaa oman elämämme valmiiksi kaikkinen oppeineen ja odotuksineen ja itse vain kuljemme sen läpi ikäänkuin sivustaseuraajana?
Kysy itseltäsi, mitä kaipaat eniten, mitä odotat. Mitä olet valmis tekemään sen saavuttaaksesi. Ole itsellesi rehellinen älä vastaa kysymyksiisi niin,kuin kuvittelet taas jonkun muun vastaavan. Sinä olet vastuussa omasta hyvinvoinnistasi, sinulla on tasan yksi elämä ja sen sinä elät itsellesi.
Olit rehellinen kertoessasi täällä mitä tunsit. Nyt vain keskityt kuuntelemaan kaikessa rauhassa itseäsi ilman mitään kiirettä. Tuollainen tunnekokemus on sen verran suuri "yllätys", että sen läpikäyminenkin vie aikansa. Älä siis päätä mitään ennenkuin annat ajan kulua. Kyllä se oma sisäinen ääni varsinkin tämän kokemuksesi jälkeen hyvin pian ilmoittelee oman kantansa ja silloin toimit, niin kuin sinusta oikealta tuntuu. Nimenomaan sinusta, ei muista ihmisistä.
Olethan sinäkin nuori vielä, jos on se tyttönenkin ja siitäkin syystä jo kannattaa punnita tarkkaan tälläisiä asioita...
Pyysit apua ja tärkein neuvo mielestäni on se, että, mitä tahansa teetkin, niin tee se itsesi vuoksi!
Meillä on nimittäin vanhainkodit jo aivan tarpeeksi täynnä katkeroituneita vanhoja piikoja, joilla ei ollut aikoinaan mitään mahdollisuutta... - Pir
kertomuksellasi. Likimain samanikäisenä minäkin järkytyin, ikäero vain oli pienempi enkä ollut aviossa. Siihen aikaan ei homoseksuaalisuus ollut niin tunnettu ja julkisuudessa käsitelty asia kuin nykyään. Niinpä minä valitsin väärin, kun sitä jälkeenpäin ajattelen. Kielsin ensin tunteet ja kun se ei onnistunut, toiminta ainakin oli pannassa. Pyörittelin tunteita yksin aamusta iltaan. Kauan. Vei vuosia. Lopulta oli pakko tunnustaa, ettei tämä irti lähde.
Löysin aikanaan naisystävän ja tällä linjalla jatkan. Mutta joo, Hapsun kommenttiin viitaten: vielä vanhainkodissakin harmittaa, etten aikoinaan ...
Kaikille ei käy samat ratkaisut. Vaikka tuntisin sinut ja muut asianosaiset, en osaisi neuvoa. Kerroin vain itsestäni. Yksi asia on melko varma: jos et koe tuota juttua loppuun, riudut ja mietit sitä pitkään. Eikä suhde mieheesi ole silloinkaan enää luultavasti koskaan sama kuin ennen naisrakkauttasi. Toisaalta, jos aloitat naissuhteen, niin se saattaa roihuta ihanasti, mutta nopeasti, ja se on sen jälkeen osa koettua elämää. Tai se voi muodostua osaksi elämääsi jatkossakin, jollakin lailla. Niin, minkä tien valitset, valinta näyttää nyt pakolliselta. Voimaa ja viisautta!- Oona
Kiitos kaikille lämpimistä ja avartavista vastauksista. Pelkäsin, että tällä palstalla suhtaudutaan nihkeästi tällaiseen epämääräiseen tapaukseen, mutta toisin kävi.
Olen edelleen kiitollinen uusista tarinoista, kokemuksista ja näkökulmista, koska jokainen niistä vie omaa asiaani piirun verran eteenpäin. Kiitos ihanat ihmiset! - Teija
Oona kirjoitti:
Kiitos kaikille lämpimistä ja avartavista vastauksista. Pelkäsin, että tällä palstalla suhtaudutaan nihkeästi tällaiseen epämääräiseen tapaukseen, mutta toisin kävi.
Olen edelleen kiitollinen uusista tarinoista, kokemuksista ja näkökulmista, koska jokainen niistä vie omaa asiaani piirun verran eteenpäin. Kiitos ihanat ihmiset!Hei Oona!
Painin itse samanlaisessa tilanteessa. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja aviossa seitsemän vuotta. Nyt olen järjettömästi ihastunut/rakastunut ystävääni, joka on lesbo. Ensisuudelmamme vaihdoimme reilut kolme vuotta sitten. Tunne on siis vahvasti molemminpuolinen, mutta ystävättäreni korkea moraali (koska olen naimisissa) on estänyt rakastelumme. Toistaiseksi. Hän on jopa myöntänyt rakastavansa minua. Mieheni tietää, että jotain pientä ehkäpä välillämme on, muttei tarkemmin.
Valinta on siis yksin minun. Se vaan koskee useampia ihmisiä. Asiaa vaikeuttaa se, toivonko saavani lapsia. Mieheni on kärsinyt vakavasta masennuksesta ja hänellä on mielialalääkitys, joka saa on saanut aikaan sen, ettei häntä rakastelu jaksa kiinnostaa. Tämän hän itse kokee ongelmaksi, koska toisaalta hän haluaisi lapsia.
Joten mies ja ehkä lapsia, jos onnistuisi, kunhan ratkaisemme rakastelemattomuusongelman tai avioero ja ihana nainen, ehkäpä, mistäpä senkään suhteen kestosta tietää.
Olen ollut kiinnostunut naisista jo alaikäisestä, mutta miesten kanssa olen halunnut myös olla ja avioliittoon mennessäni en ollut ajatellut naisia vuosikausiin. Rakastan edelleen miestäni ja avioliittomme on ollut hyvä, kunnes ensisuudelmat ystävättäreni kanssa pistivät pääni pahasti sekaisin.
Joten samassa veneessä ollaan. Vaikeita asioita rakkaiden ihmisten kanssa. Suhdetta meillä ei siis ystävättäreni kanssa ole, aina vaan kiinteitä katseita tavatessamme ja ikävöin häntä jatkuvasti. Viihdymme toistemme seurassa, mutta tämä asia tuo niin paljon sähköä välillemme, että oleminenkin toistemme seurassa on raastavaa, vaikkakin odotan sitä aina.
Oona, tsemppiä, sitä täälläkin päässä etsitään!!!
t. Teija
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h583611- 413486
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062801Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv462536Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541973Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151629- 321493
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211409Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061307- 1801251