Rintakehä

Enpä ole tossa kuvassa:). Ei mulla tosiaankaan näy noin selvästi mutta itse kuvittelen sen sitten ehkä paljon suuremmaksi asiaksi kuin onkaan.

Monster90 kirjoitti:

Enpä ole tossa kuvassa:). Ei mulla tosiaankaan näy noin selvästi mutta itse kuvittelen sen sitten ehkä paljon suuremmaksi asiaksi kuin onkaan.

ei minusta mitenkään hirveä juttu, jos ei ihan noin luuranko ole, että sairaus vai mikä se nyt on, korostuu tuolla lailla..... ju nou??

asdsas kirjoitti:

ei minusta mitenkään hirveä juttu, jos ei ihan noin luuranko ole, että sairaus vai mikä se nyt on, korostuu tuolla lailla..... ju nou??

Tua ei ole niin paha juttu. Minulla kun on vain toinen puoli rintakehästä samanlailla niinkuin kuvassa niin se on jo vähän harmittavampi juttu :S

Nii, samaa mieltä. Todennäköisesti, kun olet jo mitä... 17, et ole noin luiseva ja sinulla on noita lihaksiakin jo ehtinyt tulla. Ja jos sinulla on vielä pienempi muodostuma kuin poitsulla kuvassa niin en usko että se näyttää niin pahalta. :) Etköhän sä oo iha komias poika. :D

Minulla on sama ongelma.. ja kaiken lisäksi rintani ovat pienet jotain kirjaimellisesti minulla ei ole tissivakoa. Mitä voisin tehdä asialle? Voiko tämä epämuodostuma hävitä itsekseen? Haluaisin vain painaa sen kohouman pois, mutta ei ihan niin helppoa kuitenkaan.

huonoitsetunto kirjoitti:

Minulla on sama ongelma.. ja kaiken lisäksi rintani ovat pienet jotain kirjaimellisesti minulla ei ole tissivakoa. Mitä voisin tehdä asialle? Voiko tämä epämuodostuma hävitä itsekseen? Haluaisin vain painaa sen kohouman pois, mutta ei ihan niin helppoa kuitenkaan.

Lue lisää

Ketään muita tyttöjä tän ongelman kanssa?

huonoitsetunto kirjoitti:

Minulla on sama ongelma.. ja kaiken lisäksi rintani ovat pienet jotain kirjaimellisesti minulla ei ole tissivakoa. Mitä voisin tehdä asialle? Voiko tämä epämuodostuma hävitä itsekseen? Haluaisin vain painaa sen kohouman pois, mutta ei ihan niin helppoa kuitenkaan.

Lue lisää

Yliopistonkadulla sijaitsee Turun ainoa gay-baari Suxes. Aika mukava mesta :)

en tiedä mitä tekisin.. mulla on niin huono itsetunto tän takia! auttakaa pliis mua, onko ketään muita joilla on tämä ongelma? tuntuu, että en minä voi ikinä olla tarpeeksi hyvä kellekkään pojalle, koska olen pienirintainen ja kaiken lisäksi tämä hajarinta juttu..

mäoontyttö kirjoitti:

en tiedä mitä tekisin.. mulla on niin huono itsetunto tän takia! auttakaa pliis mua, onko ketään muita joilla on tämä ongelma? tuntuu, että en minä voi ikinä olla tarpeeksi hyvä kellekkään pojalle, koska olen pienirintainen ja kaiken lisäksi tämä hajarinta juttu..

Lue lisää

pliis, auttakaa. sori, mut oon oikeesti ihan epätoivonen.

nostannostan kirjoitti:

pliis, auttakaa. sori, mut oon oikeesti ihan epätoivonen.

16 vuotta oon ja tyttö ja pienirintainen eli se näkyy ihan kiitettävästi ja mua pelottaa mitä mieltä pojat on siitä... kiva kuulla että toisillakii on ku oon ollu koko elämäni itekseni tän asian kanssa!

jäljellä

ihanaa kuulla vihdoin toisista ihmisistä joilla on tämä sama!! oon itkeny ja inhonnu itteeni miljoona kertaa harjarinnan takia, kun mullakin tuo ihan selvästi erottuu... tosi mielelläni juttelisin jonku semmosen kaa jolla on tämä sillä varmaan semmoset jolla ei oo tätä ei voi tajuta kunnolla... ite oon kertonu tosi harvalle ku en halua kuulla jos joku pitää tätä ihan kamalana, mutta toisaalta, tuleehan sekin aika ku tämän joutuu näyttämään jollekin pojalle...

hei minulla on ollut pikkulapsesta lähtien- murrosiässä oli vaikeeta kun ei oikein ilennyt uimaranalla bikineissä olla,pienet rinnat vielä lisänä..mutta ykskään poikaystävä eikä myöhemmin aviomieskään kiinnittänyt siihen huomiota..mutta itse tietysti näin sen kun vähän peiliinkin katsoin.mutta ihan hyvin on mennyt ja lapsenkin olen jo aikuiseksi saanut. luulen että se on se d-vitamiinin puute mikä tämän on silloin pienenä aiheuttanut. ns. riisitauti, kupurinta. ja vielä vino rinta ranka ,toinen puolikas on korkeempi.hyvät rintsikat ja kuntosalilla säännöllinen käynti on jonkun verran auttanut asiaa. olen saanut rintalihakseni kasvamaan ja se kyhmy ei niin pahasti näy .kaikilla ihmisillä on jotain vikaa ei kukaan ole täydellinen.pidät vaan huolen että elät terveellisesti,myös ruuan suhteen.ja kuntoilet erilaisia ,esim.kuntosali ja uimahallikäynnit tai juokseminen hölkkääminen. mun miesystävällä on kuopparinta eikä sekään minua ole mitenkään haitannut. tsemppiä vaan kaikille,ja iloa elämään. hei meillä on vaan tämä yks elämä.nautitaan siitä.

58-vuotias täti kirjoitti:

hei minulla on ollut pikkulapsesta lähtien- murrosiässä oli vaikeeta kun ei oikein ilennyt uimaranalla bikineissä olla,pienet rinnat vielä lisänä..mutta ykskään poikaystävä eikä myöhemmin aviomieskään kiinnittänyt siihen huomiota..mutta itse tietysti näin sen kun vähän peiliinkin katsoin.mutta ihan hyvin on mennyt ja lapsenkin olen jo aikuiseksi saanut. luulen että se on se d-vitamiinin puute mikä tämän on silloin pienenä aiheuttanut. ns. riisitauti, kupurinta. ja vielä vino rinta ranka ,toinen puolikas on korkeempi.hyvät rintsikat ja kuntosalilla säännöllinen käynti on jonkun verran auttanut asiaa. olen saanut rintalihakseni kasvamaan ja se kyhmy ei niin pahasti näy .kaikilla ihmisillä on jotain vikaa ei kukaan ole täydellinen.pidät vaan huolen että elät terveellisesti,myös ruuan suhteen.ja kuntoilet erilaisia ,esim.kuntosali ja uimahallikäynnit tai juokseminen hölkkääminen. mun miesystävällä on kuopparinta eikä sekään minua ole mitenkään haitannut. tsemppiä vaan kaikille,ja iloa elämään. hei meillä on vaan tämä yks elämä.nautitaan siitä.

Lue lisää

Hei! olen 20 vuotios mies. Jep tutun kuuloista settiä.. itsellani on tuo sama kuopparinta ollut syntymästä asti ja sitä kuvailtu ja testailtu pitkin nuoruus iän... aiheutti lievän sydämmen siirtymisen vasemmalle mutta ei vakavaa. Lääkari suositteli leikkausta ja se tehtii... nohhh.. Leikkaus sujui hyvin olin leikkauksen jälkeen kyseisessä sairaalassa pari viikkoa kunnes pääsin kotiutumaan.. (leikkaus menetelmä oli muuten tuo missä rintakehään laitetaan tähystysleikkauksella metallinen tanko joka työntää kuoppaa ylös päin) oltuani kotona reilun viikon huomasi äitini hengitykseni vaikeutuneen ja eikun sairaalaan..Taas kuvia ja testejä tuloksena keuhkokuume tulehdus arvot: todella korkealla ja vaemmassa keuhkopussissa 800ml nestettä. Sairaalassa menikin siten vajaa kuukausi. Tanko oli rintakehässäni vajaa 3 vuotta ja poisto operaatio sujui hyvin ilman jälki oireita... noh mitäs tästä jäi käteen... ei mitään siinä se kuoppa on ja nyt alkanut kuntosali harjoitusten aikana koskemaan oikean rintalihaksen alle jossa lääkäri epäili hormon menneen kylkiluiden väliin.. kiusallista.

Voihan kuoppa kirjoitti:

Hei! olen 20 vuotios mies. Jep tutun kuuloista settiä.. itsellani on tuo sama kuopparinta ollut syntymästä asti ja sitä kuvailtu ja testailtu pitkin nuoruus iän... aiheutti lievän sydämmen siirtymisen vasemmalle mutta ei vakavaa. Lääkari suositteli leikkausta ja se tehtii... nohhh.. Leikkaus sujui hyvin olin leikkauksen jälkeen kyseisessä sairaalassa pari viikkoa kunnes pääsin kotiutumaan.. (leikkaus menetelmä oli muuten tuo missä rintakehään laitetaan tähystysleikkauksella metallinen tanko joka työntää kuoppaa ylös päin) oltuani kotona reilun viikon huomasi äitini hengitykseni vaikeutuneen ja eikun sairaalaan..Taas kuvia ja testejä tuloksena keuhkokuume tulehdus arvot: todella korkealla ja vaemmassa keuhkopussissa 800ml nestettä. Sairaalassa menikin siten vajaa kuukausi. Tanko oli rintakehässäni vajaa 3 vuotta ja poisto operaatio sujui hyvin ilman jälki oireita... noh mitäs tästä jäi käteen... ei mitään siinä se kuoppa on ja nyt alkanut kuntosali harjoitusten aikana koskemaan oikean rintalihaksen alle jossa lääkäri epäili hormon menneen kylkiluiden väliin.. kiusallista.

Lue lisää

Hei, kuten elämässä tärkeämpiäkin asioita -nickin viestistä voi lukea, noin joka 400 ihmisellä on tämä kyseinen "vaiva". Ulkonäköä ihailevassa maailmassa kun tällä hetkellä eletään, omanikin on hieman alkanut tulla häiritseväksi, kuten esimerkiksi en mielellään esiinny tiukahkoissa paidoissa tai tavallisissa t-paidoissa. Aiemmin se ei minua vaivannut, kunnes sitten yläasteella eräs "minätiedänkaiken" -poika yhdeksännellä luokalla kysyi "mitäs sulla tossa on?" - "Rintalasta" vastasin, "mun on kyl ihan normaali". Että nuoret osaavatkin olla ihania! :)

Olen lukenut aiheesta, ja törmäsin erääseen englannin-kieliseen sivustoon, joka on tarkoitettu ihmisille, joilla on kyseinen vaiva. Leikkauksista siellä on mm. ollut. Sattuisiko kukaan tietämään, mitä sellainen Suomessa maksaa? Bongasin ainakin luvun 20-30.000 $. Ei ihan tavallisella tallaajalla varaa. ;/

itsekin olen 16v ja täysin sama ongelma. Itselläni aina ollut sen takia huono itsetunto ja sairastuin sen takia bulimiaan. Olen harkinnut vakavasti leikkausta koska muuten en tunnu pääsevän eroon bulimiasta.

mulla on myös harjarinta ja se todellakin on tuottanut päänvaivaa mm rintsikoita ostaessa, sillä vaikka toiset ei sitä tajuakaan niin kyllä sen ite huomaa paidankin läpi, koska toinen kuppihan jää tyhjemmäksi, ellei käytä jotain toppauksia.. ja kun olen pienirintainen niin ei ole oikein sitäkään vaihtoehtoa, että toista rintaa pienennettäisiin.. :/ eikä silikonikaan toisessa rinnassa houkuttele, tämän kanssa on siis vain pakko tottua elämään...
ja tämä todellakin on kolhinut naisellisuutta, kun itse koen tämän inhottavan näköiseksi, mutta toisinaan olen sujut asian kanssa.. mutta silti tämän näyttäminen jollekin pojalle pelottaa, vaikka voihan asia olla niin, että hän suhtautuu siihen ihan hyvin..
ja itse ajattelen, että poika on idiootti jos näkee tämän ongelmana, sillä jos se olisi minusta itsestäni kiinni, minulla ei olisi tätä riesana..
oon laittanu jo monta viestiä, mutta on niin inhottavaa olla tämän asian kanssa yksin

maailmanpyörä kirjoitti:

mulla on myös harjarinta ja se todellakin on tuottanut päänvaivaa mm rintsikoita ostaessa, sillä vaikka toiset ei sitä tajuakaan niin kyllä sen ite huomaa paidankin läpi, koska toinen kuppihan jää tyhjemmäksi, ellei käytä jotain toppauksia.. ja kun olen pienirintainen niin ei ole oikein sitäkään vaihtoehtoa, että toista rintaa pienennettäisiin.. :/ eikä silikonikaan toisessa rinnassa houkuttele, tämän kanssa on siis vain pakko tottua elämään...
ja tämä todellakin on kolhinut naisellisuutta, kun itse koen tämän inhottavan näköiseksi, mutta toisinaan olen sujut asian kanssa.. mutta silti tämän näyttäminen jollekin pojalle pelottaa, vaikka voihan asia olla niin, että hän suhtautuu siihen ihan hyvin..
ja itse ajattelen, että poika on idiootti jos näkee tämän ongelmana, sillä jos se olisi minusta itsestäni kiinni, minulla ei olisi tätä riesana..
oon laittanu jo monta viestiä, mutta on niin inhottavaa olla tämän asian kanssa yksin

Lue lisää

Maailmanpyörä, oletko käynyt tämän kanssa lääkärissä?
Minä en ole, laitoin nuorempana äitini soittamaan ja kysymään asiasta ja lääkäri vain totesi tämän ominaisuuden näkyvän hoikilla ihmisillä ja siihen perään, että lihomalla siitä pääsee. Tähän asti harjarintani on vain kasvanut, eikä se ole rintojen kehittymisen myötä mennyt yhtään piiloon :< Kun rintani eivät enää todennäköisesti kasva, niin onko kuitenkin mahdollista harjarinnan jatkaa kasvamistaan?!
Voi kyllä, rintsikat aiheuttavat niin suurta päänvaivaa ettei mitään rajaa. En ole ikinä käyttänyt mitään muita kuin push-up rintsikoita ja tämä vain siksi ettei harjarintani näkyisi niin paljon... mutta siltikin se näkyy. Lisäksi mulla on vielä sellanen ongelma, että rintsikat painaa ikävästi harjarintaa ja on tosi vaikeeta löytää topattuja rintsikoita, jotka eivät satu niin paljon päällä.

Minullakin on välillä hyviä päiviä, mutta niitä huonoja on erittäin usein harjarinnan suhteen. En ole kertonut kuin muutamalle läheiselle kaverille tästä ohimennen, eivätkä varmaan edes ole tajunneet mitä tarkoitin... Sitten kun tulee näitä tilanteita: "hei läheks uimaan?" tai "mennään ostaa kivoi alusvaatteita, mä voin toimia sun makutuomarina ;)" niin on sääli kun ei voi sanoa "tottakai tulen!" Pelkään vaan ehkä niin paljon ihmisten reaktiota jos näkisivät tämän.
Joinakin päivinä ajattelen ettei kukaan halua koskettaa mun rintoja, kun koko rintakehä näyttää ja tuntuu niin oudolta :< mutta toisinaan ajattelen olleeni turhamainen ja paisutelleen asiaa, kyllähän vaikka minkä näköiset naiset ovat löytäneet unelmiensa miehen.

tyttötyttötyttö kirjoitti:

Maailmanpyörä, oletko käynyt tämän kanssa lääkärissä?
Minä en ole, laitoin nuorempana äitini soittamaan ja kysymään asiasta ja lääkäri vain totesi tämän ominaisuuden näkyvän hoikilla ihmisillä ja siihen perään, että lihomalla siitä pääsee. Tähän asti harjarintani on vain kasvanut, eikä se ole rintojen kehittymisen myötä mennyt yhtään piiloon :< Kun rintani eivät enää todennäköisesti kasva, niin onko kuitenkin mahdollista harjarinnan jatkaa kasvamistaan?!
Voi kyllä, rintsikat aiheuttavat niin suurta päänvaivaa ettei mitään rajaa. En ole ikinä käyttänyt mitään muita kuin push-up rintsikoita ja tämä vain siksi ettei harjarintani näkyisi niin paljon... mutta siltikin se näkyy. Lisäksi mulla on vielä sellanen ongelma, että rintsikat painaa ikävästi harjarintaa ja on tosi vaikeeta löytää topattuja rintsikoita, jotka eivät satu niin paljon päällä.

Minullakin on välillä hyviä päiviä, mutta niitä huonoja on erittäin usein harjarinnan suhteen. En ole kertonut kuin muutamalle läheiselle kaverille tästä ohimennen, eivätkä varmaan edes ole tajunneet mitä tarkoitin... Sitten kun tulee näitä tilanteita: "hei läheks uimaan?" tai "mennään ostaa kivoi alusvaatteita, mä voin toimia sun makutuomarina ;)" niin on sääli kun ei voi sanoa "tottakai tulen!" Pelkään vaan ehkä niin paljon ihmisten reaktiota jos näkisivät tämän.
Joinakin päivinä ajattelen ettei kukaan halua koskettaa mun rintoja, kun koko rintakehä näyttää ja tuntuu niin oudolta :< mutta toisinaan ajattelen olleeni turhamainen ja paisutelleen asiaa, kyllähän vaikka minkä näköiset naiset ovat löytäneet unelmiensa miehen.

Lue lisää

Olen käynyt tämäna harjarinnan takia yhteensä 3 kertaa lääkärissä: neuvolassa hoitaja sanoi, että "me kaikki olemme erilaisia ja sitä on turha surra". Noin 11 vuotiaana menin terveyskeskukseen, jossa mieslääkäri paineli rintakehää ja antoi muutaman lihaskuntoliikkeen, joita voisin tehdä... -.-
Viime syksynä kävin kolmannen kerran lääkärissä ja pyysin saada itselleni naislääkärin, joka ehkä voisi ymmärtää ongelmaani paremmin. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta, joten hän paineli rintakehää ja lähetti minut röntgenkuviin ja lupasi ottaa vaivastani selvää ja mahdollisesti laittaa lähetteen jonnekin, jos tämä olisi mahdollista leikata. Olin tyytyväinen, sillä viimeinkin joku otti tämän todesta. Kävin röntgenissä ja odotin tuloksia, joista soitettaisiin minulle.
Yllätys yllätys, soittaja oli tuo inhottava mieslääkäri, joka sanoi arvionsa suurinpiirtein näillä sanoilla: Se on suhteellisen pieni vaiva, jota on JÄRJETÖN leikata. Suosittelen sinua totuttelemaan elämään tämän kanssa eikä haaveilemaan leikkauksesta...
Voit kuvitella reaktioni, koska mies oli todella vähättelevä tämän suhteen eikä tajunnut miten iso ongelma tämä on..
Minäkin käytän push-uppeja, joista otan toisen täytteen pois ja se on toiminut melko hyvin, mutta välillä peiliin katsoessani en huomaa muuta kuin epämuodostuneen rintakehäni ja välillä minun tekisi mieli särkeä koko peili sirpaleiksi. Muistan myös, kuinka monet kerrat olen alkanut itkemään sovituskopissa, koska mikään muuten kaunis paita ei näytä hyvältä päälläni...
Oli aivan uskomatonta lukea kirjoituksesi, koska minusta tuntuu aivan samalta. Joskus saatan vain itkeä ja miettiä, millasia vaatteita en voi käyttää tämän takia ja missä tilanteissa joudun peittelemään tätä, mutta toisinaan tämä ei haittaa yhtään ja pystyn olemaan melko sinut sen kanssa ja uskon, ettei tämä vaikuta poikien suhtautumiseen tai mihinkään... Kun enhän minä voi vaikuttaa tähän mitenkään ja tietenkin, jos saisin valita minulla ei olisi tätä vaivaa!
En osaa sanoa kasvaako rintakehä vanhempana, itselläni tämä on pysynyt samana noin 10 vuotta. Enkä valitettavasti usko, että rintanikaan kasvavat enää, joten niin kuin lääkäri sanoin"tämän kanssa on vain pakko tottua elämään" koska silikonejakaan en mielelläni hankkisi.

maailmanpyörä kirjoitti:

Olen käynyt tämäna harjarinnan takia yhteensä 3 kertaa lääkärissä: neuvolassa hoitaja sanoi, että "me kaikki olemme erilaisia ja sitä on turha surra". Noin 11 vuotiaana menin terveyskeskukseen, jossa mieslääkäri paineli rintakehää ja antoi muutaman lihaskuntoliikkeen, joita voisin tehdä... -.-
Viime syksynä kävin kolmannen kerran lääkärissä ja pyysin saada itselleni naislääkärin, joka ehkä voisi ymmärtää ongelmaani paremmin. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta, joten hän paineli rintakehää ja lähetti minut röntgenkuviin ja lupasi ottaa vaivastani selvää ja mahdollisesti laittaa lähetteen jonnekin, jos tämä olisi mahdollista leikata. Olin tyytyväinen, sillä viimeinkin joku otti tämän todesta. Kävin röntgenissä ja odotin tuloksia, joista soitettaisiin minulle.
Yllätys yllätys, soittaja oli tuo inhottava mieslääkäri, joka sanoi arvionsa suurinpiirtein näillä sanoilla: Se on suhteellisen pieni vaiva, jota on JÄRJETÖN leikata. Suosittelen sinua totuttelemaan elämään tämän kanssa eikä haaveilemaan leikkauksesta...
Voit kuvitella reaktioni, koska mies oli todella vähättelevä tämän suhteen eikä tajunnut miten iso ongelma tämä on..
Minäkin käytän push-uppeja, joista otan toisen täytteen pois ja se on toiminut melko hyvin, mutta välillä peiliin katsoessani en huomaa muuta kuin epämuodostuneen rintakehäni ja välillä minun tekisi mieli särkeä koko peili sirpaleiksi. Muistan myös, kuinka monet kerrat olen alkanut itkemään sovituskopissa, koska mikään muuten kaunis paita ei näytä hyvältä päälläni...
Oli aivan uskomatonta lukea kirjoituksesi, koska minusta tuntuu aivan samalta. Joskus saatan vain itkeä ja miettiä, millasia vaatteita en voi käyttää tämän takia ja missä tilanteissa joudun peittelemään tätä, mutta toisinaan tämä ei haittaa yhtään ja pystyn olemaan melko sinut sen kanssa ja uskon, ettei tämä vaikuta poikien suhtautumiseen tai mihinkään... Kun enhän minä voi vaikuttaa tähän mitenkään ja tietenkin, jos saisin valita minulla ei olisi tätä vaivaa!
En osaa sanoa kasvaako rintakehä vanhempana, itselläni tämä on pysynyt samana noin 10 vuotta. Enkä valitettavasti usko, että rintanikaan kasvavat enää, joten niin kuin lääkäri sanoin"tämän kanssa on vain pakko tottua elämään" koska silikonejakaan en mielelläni hankkisi.

Lue lisää

Minulla on ollut tämä pectus carinatum eli harjurinta jo vissiin syntymästä asti mutta todettiin vasta noin 14 vuotiaana... Nyt olen 18v. Tosin lieväs muodos. Silti häiritsee paljon ja en uskalla käyttää muita kuin löysiä paitoja tai huppareita enkä ole käynyt uimassa moneen vuoteen tai edes saunassa...enkä uskalla edes seurustella.


Tosin olen ¨EDELLEENKIN¨ kiinnostunut leikkauksesta haluaisin tietoa tai kuvia siitä ennen ja jälkeen.
Olisi mukava tietää se hintakin...vaikka olen löytänyt http://www.vsshp.fi/fi/hinnat/30069 Tosin toi on lapsille tarkoitettu hinta vai?

Harjurinnan korjaus - 2350€

maailmanpyörä kirjoitti:

Olen käynyt tämäna harjarinnan takia yhteensä 3 kertaa lääkärissä: neuvolassa hoitaja sanoi, että "me kaikki olemme erilaisia ja sitä on turha surra". Noin 11 vuotiaana menin terveyskeskukseen, jossa mieslääkäri paineli rintakehää ja antoi muutaman lihaskuntoliikkeen, joita voisin tehdä... -.-
Viime syksynä kävin kolmannen kerran lääkärissä ja pyysin saada itselleni naislääkärin, joka ehkä voisi ymmärtää ongelmaani paremmin. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta, joten hän paineli rintakehää ja lähetti minut röntgenkuviin ja lupasi ottaa vaivastani selvää ja mahdollisesti laittaa lähetteen jonnekin, jos tämä olisi mahdollista leikata. Olin tyytyväinen, sillä viimeinkin joku otti tämän todesta. Kävin röntgenissä ja odotin tuloksia, joista soitettaisiin minulle.
Yllätys yllätys, soittaja oli tuo inhottava mieslääkäri, joka sanoi arvionsa suurinpiirtein näillä sanoilla: Se on suhteellisen pieni vaiva, jota on JÄRJETÖN leikata. Suosittelen sinua totuttelemaan elämään tämän kanssa eikä haaveilemaan leikkauksesta...
Voit kuvitella reaktioni, koska mies oli todella vähättelevä tämän suhteen eikä tajunnut miten iso ongelma tämä on..
Minäkin käytän push-uppeja, joista otan toisen täytteen pois ja se on toiminut melko hyvin, mutta välillä peiliin katsoessani en huomaa muuta kuin epämuodostuneen rintakehäni ja välillä minun tekisi mieli särkeä koko peili sirpaleiksi. Muistan myös, kuinka monet kerrat olen alkanut itkemään sovituskopissa, koska mikään muuten kaunis paita ei näytä hyvältä päälläni...
Oli aivan uskomatonta lukea kirjoituksesi, koska minusta tuntuu aivan samalta. Joskus saatan vain itkeä ja miettiä, millasia vaatteita en voi käyttää tämän takia ja missä tilanteissa joudun peittelemään tätä, mutta toisinaan tämä ei haittaa yhtään ja pystyn olemaan melko sinut sen kanssa ja uskon, ettei tämä vaikuta poikien suhtautumiseen tai mihinkään... Kun enhän minä voi vaikuttaa tähän mitenkään ja tietenkin, jos saisin valita minulla ei olisi tätä vaivaa!
En osaa sanoa kasvaako rintakehä vanhempana, itselläni tämä on pysynyt samana noin 10 vuotta. Enkä valitettavasti usko, että rintanikaan kasvavat enää, joten niin kuin lääkäri sanoin"tämän kanssa on vain pakko tottua elämään" koska silikonejakaan en mielelläni hankkisi.

Lue lisää

Tässä vierähti taas muutama viikko, kun harjarinta ahdisti minua, halusin vain unohtaa sen ja pysyä kaukana tältä keskustelupalstalta... välillä on vaan niin vaikea hyväksyä sitä, että tilanne on mikä on, ettei harjarinta ole häviämässä minnekään vaikka kuinka toivoisin.
Masentavaa lukea lääkärikokemuksistasi :< jos leikkauksesta on turha haaveilla, niin onko sitten yhtään mitään tehtävissä, että tämän saisi piiloon?! Mainitsit aiemmin lihaskuntoliikkeet, oletko kokeillut ja huomannut jotain muutosta positiivisempaan suuntaan?
Minäkään en silikoneja halua hankkia, olisi kiva löytää joku muukin keino kuin lihominen harjarinnan piilottamiseksi...

Näin ei saisi sanoa, mutta tavallaan en miellä itseäni poikaystävän arvoiseksi, enkä halua tuottaa kenellekään pettymystä tyttöystävänä, jolla on oudot rinnat... En voi antaa kenenkään pojan kiintyä itseeni, sillä pelkään, että jos suhde etenisi pidemmälle, tuottaisin hänelle ja samalla itselleni pettymyksen. Söpön pojan jutellessa tai jo katsoessakin minua alitajunnasta tunkee mieleen muistutus siitä, etten saa poikaystävää, koska minulla on tämä harjarinta. On niin ristiriitaista haluta poikaystävä ja "normaali" elämä, mutta kuitenkin pakottaa itsensä kieltämään sellainen itseltään.
Joku voisi sanoa tähän väliin, että turha rypeä itsesäälissä, kun on itse oman onnensa esteenä. On vain niin hämmentävää ja ahdistavaa harjarinnan kanssa, kun ei voi täysillä olla oma itsensä.

Onneksi on kuitenki tämä keskustelupalsta, ettei tarvitse ihan yksin elää tämän asian kanssa. On tärkeää tietää, että joku ymmärtää miltä tuntuu... Vaikeimpina itseinhon hetkinä muistan, etten ole yksin tässä tilanteessa. Koitan ajatella, että muutkin selviävät joka päivä tämän kanssa, niin miksen minäkin...

Toi epämuodostuma haittaa hengitystäkin ja on vaikeaa saada hyvä kunto tämän takia... ja muutenkin monet eivät edes uskalla mennä harrastamaan kireissä vaatteissa liikuntaa, kun pelottaa että muut huomaa että on erilainen.

http://www.youtube.com/watch?v=TFZdDoV316c tää näyttää jotenki toivolta, ilman leikkausta ja pectus pois. tai sit leikkaus...mut suomesta on vaikea löytää tietoa tosta hoidosta.

Ja siis riippuu kuinka paha epämuodostumasi on...onko se todella suuri vai? Ja itse olen sitä mieltä että luonne on 70% ja ulkonäkö 30% siis sillein tärkeydeltään. Ja sit EI se rintakehä oo kaiken aa ja öö..jos jätkä valkkaa vaan ulkonäön takia niin se on sille huono juttu ei sulle.

Mä ymmärrän sua todella, etenkii muutama vuos sitte inhosin itteeni tän takia ja pidin itteeni täysin arvottomana, mut viime aikoina oon oppinu jotenkii elämään tämän kanssa. Enkä oo itekään rintava, 75AA tai 75A muuta silti rintsikat päällä tämä ei näytä mielestäni kauhealta, ennen inhosin peiliin katsomista, mutta olen totutellut rintakehääni olemalla mahdollisimman paljon peilin edessä rintsikat päällä ja katsonut itseäni arvostaen, sillä jos en itse arvosta itseäni, ei kukaan muukaan voi tehdä sitä... Olen puhunut kaverini kanssa tästä ja hän on nähnyt minut monesti alasti ja sanoo vilpittömästi, ettei se ole niin paha kuin itse kuvittelin sen olevan.
Toivon sullekii oikeesti sitä et pystyt hyväksymään tämän, mieleeni tulee yksi aivan tajuttoman kauniisti sanottu asia tästä rintakehästä, joka sai minut huonoina aikoina itkemään, koska se oli niin koskettava. Lause menee jotenkin näin, en muista enää tarkalleen: Harjarintasilla ihmisillä on niin kultainen ja suuri sydän, ettei se sopinut rintakehän sisälle ja on siksi aiheuttanut kohoaman.. Itseäni tämä on lohduttanut ja ajatus siitä, että toiset, joilla on myös tämä sama ongelma, ovat ikäänkuin palapelin toisia palasia.. Koska onhan tämä ongelma sellainen, että tämän tajuaa todella vasta sitten, kun itsellä on jokin epämuodostuma.
Joinakin päivinä olen jopa tyytyväinen, että juuri minulla on tämä, sillä vaikka olen itkenyt tämän takia monesti ja tämä on rajoittanut elämääni, olisin luultavasti paljon pinnallisempi ilman tätä. Minulle riittää se, että mies viehättää ulkoisesti, pituudelta ja ruumiinrakenteeltaan minua, ja kaikki muukin onkin vain bonuksia ja persoonallisuuksia ja uskon, että on olemassa niin ihania ja kultaisia poikia, joita tämä ei haittaa millään muotoa, ellemme tee tästä itse mitään ongelmaa, sillä itsensä häpeäminen ei ole seksikästä, vaan se että on tyytyväinen itseensä, onpa millainen tahansa.. ;)
Toivottavasti tajusit jotain tästä selityksestä ja palapeliteoriasta :D Tsemppiä ja opi rakastamaan ittees, hyvillä rintsikoilla tätä ei ees välttämättä tajua paidan läpi kovin selväti ja mä voin sanoo et tää harjarinta ei oo ainut "rumuus" tai poikkeava vika, mut en viiti paljastaa niitä tässä, mut niitten kanssa oon myös oppinut olemaan sinut ku en mä oikein muutakaan mahda :D

kananpoika kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=TFZdDoV316c tää näyttää jotenki toivolta, ilman leikkausta ja pectus pois. tai sit leikkaus...mut suomesta on vaikea löytää tietoa tosta hoidosta.

Ja siis riippuu kuinka paha epämuodostumasi on...onko se todella suuri vai? Ja itse olen sitä mieltä että luonne on 70% ja ulkonäkö 30% siis sillein tärkeydeltään. Ja sit EI se rintakehä oo kaiken aa ja öö..jos jätkä valkkaa vaan ulkonäön takia niin se on sille huono juttu ei sulle.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta :)
En oikein tiedä onko tää paha vai ei sillä en ole tämän kanssa käynyt lääkärissä... mutta kyllä tää paljon näkyy johtuen siitä, että oon hoikka tyttö...

Toi linkki oli kyllä hyvä, näytti tosiaankin toivolta! Ehkä nyt vaan pitäis säännöllisesti alkaa käymään salilla. Mut mistä tollasen -mikä toi nyt sit onkaan nimeltään- rintalastaa ilmeisesti sisään painavan (?) jutun vois saada, saako ees suomesta? Suomest on tosiaanki vaikee löytää tietoa tosta hoidosta...

maailmanpyörä kirjoitti:

Mä ymmärrän sua todella, etenkii muutama vuos sitte inhosin itteeni tän takia ja pidin itteeni täysin arvottomana, mut viime aikoina oon oppinu jotenkii elämään tämän kanssa. Enkä oo itekään rintava, 75AA tai 75A muuta silti rintsikat päällä tämä ei näytä mielestäni kauhealta, ennen inhosin peiliin katsomista, mutta olen totutellut rintakehääni olemalla mahdollisimman paljon peilin edessä rintsikat päällä ja katsonut itseäni arvostaen, sillä jos en itse arvosta itseäni, ei kukaan muukaan voi tehdä sitä... Olen puhunut kaverini kanssa tästä ja hän on nähnyt minut monesti alasti ja sanoo vilpittömästi, ettei se ole niin paha kuin itse kuvittelin sen olevan.
Toivon sullekii oikeesti sitä et pystyt hyväksymään tämän, mieleeni tulee yksi aivan tajuttoman kauniisti sanottu asia tästä rintakehästä, joka sai minut huonoina aikoina itkemään, koska se oli niin koskettava. Lause menee jotenkin näin, en muista enää tarkalleen: Harjarintasilla ihmisillä on niin kultainen ja suuri sydän, ettei se sopinut rintakehän sisälle ja on siksi aiheuttanut kohoaman.. Itseäni tämä on lohduttanut ja ajatus siitä, että toiset, joilla on myös tämä sama ongelma, ovat ikäänkuin palapelin toisia palasia.. Koska onhan tämä ongelma sellainen, että tämän tajuaa todella vasta sitten, kun itsellä on jokin epämuodostuma.
Joinakin päivinä olen jopa tyytyväinen, että juuri minulla on tämä, sillä vaikka olen itkenyt tämän takia monesti ja tämä on rajoittanut elämääni, olisin luultavasti paljon pinnallisempi ilman tätä. Minulle riittää se, että mies viehättää ulkoisesti, pituudelta ja ruumiinrakenteeltaan minua, ja kaikki muukin onkin vain bonuksia ja persoonallisuuksia ja uskon, että on olemassa niin ihania ja kultaisia poikia, joita tämä ei haittaa millään muotoa, ellemme tee tästä itse mitään ongelmaa, sillä itsensä häpeäminen ei ole seksikästä, vaan se että on tyytyväinen itseensä, onpa millainen tahansa.. ;)
Toivottavasti tajusit jotain tästä selityksestä ja palapeliteoriasta :D Tsemppiä ja opi rakastamaan ittees, hyvillä rintsikoilla tätä ei ees välttämättä tajua paidan läpi kovin selväti ja mä voin sanoo et tää harjarinta ei oo ainut "rumuus" tai poikkeava vika, mut en viiti paljastaa niitä tässä, mut niitten kanssa oon myös oppinut olemaan sinut ku en mä oikein muutakaan mahda :D

Lue lisää

Muutamassa päivässä voi tapahtua näköjään paljon, sillä kuten tosta aiemmasta kirjoituksestani näkee, niin oli aika lailla huonossa jamassa tää mun itsekunnioitus... tässä pari päivää taaksepäin juttelin kaverini kanssa harjarinnastani ihan perusteellisesti, eikä hän reagoinut mitenkään kauhistumalla, vaan totesi ettei tämä ole niin paha juttu ja kaiken lisäksi hänen äidillään on myös harjarinta mikä näkyi nuorempana! Mieli ihan selvisi, eikä tää sen jälkeen tunnu enää niin pahalta.

Kiitos kun vastasit mulle, sun kirjotus sai mut hymyilemään :) Kyllä ymmärsin palapeliteorian ja muunkin ;) Toi lause oli aivan ihana...
Toi on niin totta, että ensin täytyy itse hyväksyä itsensä, olen sen huomannut muissakin "ominaisuuksissani" nuorempana, että kun tein itse jostakin ongelman, niin se oli ongelma vaikka muut eivät mitään vikaa nähneetkään (no tästä ei nyt ehkä ymmärrä yhtään mitään :D ).
Tän keskustelupalstan löytäminen on auttanu ihan hurjasti ( vaikka myös ahdistanukki) matkalla kohti hyväksymistä :) Varsinkin tän sun viimeisimmän kirjoituksen luettuani mä ihan oikeesti tajusin, että eihän tästä elämästä tuu mitään, jos en hyväksy tätä ominaisuutta osana itseäni! Toi nimimerkki kananpojan linkittämä video anto kans lisää toivoa.

Sain sen käsityksen, että olet nyt aikalailla sinut tämän kanssa, ihana kuulla :) Varsinkin kun tietää, miten hirveältä tuntuu, kun tuntuu hirveältä tämän takia. Kaikki nuo sinun lääkäri- ja sovituskoppikokemukset näkyvät niin elävästi mielessä, että tulee oikeesti hyvä mieli lukiessa viimeisintä kirjoitustasi, huomatessa sinun "selvinneen" ja voivan paremmin. On todella hyvä, että olet voinut näyttää harjarintasi ystävällesi ja puhua siitä. Mä en oo vielä "siinä vaiheessa" että oisin valmis näyttämään tätä kenellekään ilman rintsikoita, mutta kaikki aikanaan...

Kiitos viel tsemppauksesta, oikeesti sait mut hymyilemään :) Jatka samaan malliin ja koita pysyä myönteisenä! Sulla on aivan ihana asenne harjarintaan, vielä jonain päivänä mä oon sisäistäny ton asenteen ja ajattelen samanlailla! :D

tyttötyttötyttö kirjoitti:

Muutamassa päivässä voi tapahtua näköjään paljon, sillä kuten tosta aiemmasta kirjoituksestani näkee, niin oli aika lailla huonossa jamassa tää mun itsekunnioitus... tässä pari päivää taaksepäin juttelin kaverini kanssa harjarinnastani ihan perusteellisesti, eikä hän reagoinut mitenkään kauhistumalla, vaan totesi ettei tämä ole niin paha juttu ja kaiken lisäksi hänen äidillään on myös harjarinta mikä näkyi nuorempana! Mieli ihan selvisi, eikä tää sen jälkeen tunnu enää niin pahalta.

Kiitos kun vastasit mulle, sun kirjotus sai mut hymyilemään :) Kyllä ymmärsin palapeliteorian ja muunkin ;) Toi lause oli aivan ihana...
Toi on niin totta, että ensin täytyy itse hyväksyä itsensä, olen sen huomannut muissakin "ominaisuuksissani" nuorempana, että kun tein itse jostakin ongelman, niin se oli ongelma vaikka muut eivät mitään vikaa nähneetkään (no tästä ei nyt ehkä ymmärrä yhtään mitään :D ).
Tän keskustelupalstan löytäminen on auttanu ihan hurjasti ( vaikka myös ahdistanukki) matkalla kohti hyväksymistä :) Varsinkin tän sun viimeisimmän kirjoituksen luettuani mä ihan oikeesti tajusin, että eihän tästä elämästä tuu mitään, jos en hyväksy tätä ominaisuutta osana itseäni! Toi nimimerkki kananpojan linkittämä video anto kans lisää toivoa.

Sain sen käsityksen, että olet nyt aikalailla sinut tämän kanssa, ihana kuulla :) Varsinkin kun tietää, miten hirveältä tuntuu, kun tuntuu hirveältä tämän takia. Kaikki nuo sinun lääkäri- ja sovituskoppikokemukset näkyvät niin elävästi mielessä, että tulee oikeesti hyvä mieli lukiessa viimeisintä kirjoitustasi, huomatessa sinun "selvinneen" ja voivan paremmin. On todella hyvä, että olet voinut näyttää harjarintasi ystävällesi ja puhua siitä. Mä en oo vielä "siinä vaiheessa" että oisin valmis näyttämään tätä kenellekään ilman rintsikoita, mutta kaikki aikanaan...

Kiitos viel tsemppauksesta, oikeesti sait mut hymyilemään :) Jatka samaan malliin ja koita pysyä myönteisenä! Sulla on aivan ihana asenne harjarintaan, vielä jonain päivänä mä oon sisäistäny ton asenteen ja ajattelen samanlailla! :D

Lue lisää

Oi, ihanaa et säkii oot nyt paremmalla mielellä, se todellakii kannattaa :)
Maailmassa on vaikka mitä ongelmia eikä tää ominaisuus tee teistä yhtään huonompaa tai vähemmän rakastetttvaa ihmistä! Koko maailma on auki meille eikä tää rajota meitä ellei me ite tehä siitä ongelmaa!

treenaan pullover liikettä laajentaa rintakehää

entinenruipelo kirjoitti:

treenaan pullover liikettä laajentaa rintakehää

miks muuten kukaan kysyy mitää ku ei kysyjät oo koskaan valmiita tekeen terveytensä eteen mitään.
http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=35&t=13719&start=120#p525109
tuossa joku on terveysongelmansa poistanut harjoittelulla

Itellä todettiin pectus carinatum joskus ~10v ja leikattiin 14-vuotiaana pois, itse en juuri leikkaukseen johtaneesta prosessista muista koska aikaa tuosta on jo 15 vuotta, mutta yksityisen lääkärin kautta sain lähetteen julkiselle puolelle leikkaukseen.

Itse leikkaus meni ok, ja vuoden päästä ensimmäisestä leikkausesta poistettiin rintakehän ympärille laitetut tukiraudat. Nykyään rintakehää komistaa arpi, eikä tuo rintakehä nyt _täysin_ sileä ole, mutta eipä ainakaan ns. kananrintaa/harjurintaa ole.

Vaikkakin tuota leikkausta sanotaan "kosmeettikseksi" niin itselläni kyseinen ongelma oli työntänyt sydäntä hieman syrjään... ja varmasti tämä on suurempi ongelma kuopparinnan kanssa eläville.

Nykyään tulee huomattua uimahallissa/rannalla, että kyllä noita rintakehäongelmaisia on muitakin.. silloin 14-vuotiaana niitä ei tosin juuri näkynyt kun keskittyi lähinnä omaan ongelmaansa. ;)

Itse olen 20-vuotias nuori nainen, jolla on kuopparinta ollut koko pienen elämän. Kuoppa oli nuorempana hieman nykyistä syvempi, mutta vieläkin hyvin selvä. Asia ei ole minua koskaan suuremmin ahdistanut, vaikka kuopan ihan selkeästi hengittäessä tuntee. Jos liikutan ylävartaloa sivuttain (selkärangan niksautusliike) painuneet kylkiluut osuvat keuhkoihini ja kuuluu kovaa rahinaa aivan kuin keuhkot voisivat tuon liikkeen takia puhjeta. Tunne on tosi ikävä, mutta sitä voi välttää.
Leikkausta mietittiin kun olin 12, mutta koska hengitysvaikeudet ja muut vaikutukset olivat niin pieniä, ei tarvinnut leikkaukseen mennä. Minua rupeaa huimaamaan todella helposti, koska rintalastan takia vedän normaalia vähemmän ilmaa keuhkoihin ja välillä onkin pakko hengittää oikein syvään että keho saa happea.

Mutta on tästä kuopasta nyt vanhempana ollut "hyötyäkin". Pienirintaisena (70AA) ihmisenä kuoppa rintojen välissä saa rinnat näyttämään isommilta, eikä esim. bikinien käyttö ole koskaan häirinnyt muuten kuin rintojen pienuuden takia. Tuona kuopan takia rintaliivejä on tosin vaikea löytää, koska liivien keskiosa on ilmassa eikä osu rintojen väliseen kohtaan ollenkaan.

Korjaus: ... olkapäätä edessä. Pitää olla... olkapäät edessä.
... vatsalihakset ja palloa. Pitää olla ... vatsalihakset ja pallea.

Onko sinun tiedossa suomalaista lääkäriä, joka tietäisi hoidoista? Missä itse olet hoidattanut ulkonevaa rintaa?

Hei, poikani on 15-vuotias ja hänellä on harjurinta, joka ilmestyi 14-vuotiaana (kasvupyrähdys alkoi). Koululääkäri totesi, että ihan normaalia kehitystä, mutta asiaa ei ole mitenkään muuten tutkittu. Minua kiinnostaa ei kirurgiset vaihtoehdot, miten muokata rintakehää? Onko kokemista / ohjeita? Murrosikäisen kanssa asian puheeksi ottaminen myös vaikeaa, koska ei vanhempana halua luoda sellaista kuvaa, että hänessä olisi jotain pielessä. Poika harrastaa yleisurheilua, ei ole ollut vaikutusta urheilemiseen. Tänä kesänä ollut jonkin verran vatsakipuja- voivatko johtua ko vaivasta? Vatsakipun osalta on tarkoitus mennä lääkäriin.