Olen toiminut kaksi vuotta koulunkäyntiavustajana. Minulla on korkeakoulututkinto. Olen palkkaan suht. tyytyväinen, vaikkakin se on minusta hieman pieni, koska työ on erittäin vaativaa. Työn kuvaan kuuluu se, että avustaja on eräänlainen joka paikan höylä, jota riepotellaan paikasta toiseen ja on pystyttävä kahden sekunnin varoitusajalla muuttamaan suunnitelmat ja mentävä pitämään sijaisuutta täysin oudosta aihealueesta, ilman minkäänlaista informaatiota. Siitä sitten vain on revittävä jotain omasta päästä ja yleensä pystyn pitämään ihan kelpo oppitunnin. Tällaista saattaa olla monta tuntia päivässä ja saman päivän aikana siihen päälle se, että menet avustamaan oppitunnille opettajan apulaiseksi ja orientoidut siihen rooliin, ja sen jälkeen teet jotain oppimateriaalin valmistusta. Hyvin vähän saa kunnolla keskittyä varsinaiseen avustajan työhön, eli jos esim. on apua tarvitsevia oppilaita, niin on suorastaan ihme, jos pääset kyseiselle tunnille heitä avustamaan.
Sijaisuuksien pitäminen on avustajalle tosi rankkaa, koska luokat koettelevat avustajan eli sijaisen joka kerta. Joka ainut sijaisuustunti saman päivän aikana joutuu tavallaan ottamaan sen otteen alusta ja kyse on aina eri luokasta. Tämä on rankkaa, koska olen tosiaan avustaja ja minulla ei ole opettajan tutkintoa, eikä kuulukkaan olla. Haluan olla nimenomaan avustaja. Mutta en tavallaan saa olla se mikä olen, koska koko ajan revitään johonkin, eli avustan enemmänkin koulua en oppilaita. Opettajat antavat lisätöitä, joissa on määräaika ja tosiaan joutuu hikoilemaan että saa kaiken tehtyä.
Kaiken lisäksi osalla opettajista ja koulukuraattoreista on jo valmiiksi koulunkäyntiavustajasta niin negatiivinen kuva, että ensimmäinen yhteinen työtehtävä saattaa alkaa eritäin törkeällä tavalla. Avustajalle puhutaan erittäin törkeästi, ei tervehditä, sovitaan oppilaan ja avustajan välisiä tapaamisaikoja kysymättä avustajalta mitään ja informaatio ei kulje. Kun avustaja puuttuu kiusaamisiin, niin kuraattorit eivät ota asiaa todesta.
Kuinka moni opettaja kestäisi sitä, että vaikka opettajilla ja avustajilla pitäisi olla sama pomo tai esimies, niin käytännössä jos opettaja on kyykyttäjä, niin hän saa ihan rauhassa kiusata avustajaa ja siihen ei puutu kukaan. Kuinka moni kestää sitä, että on 50 pomoa joka päivä? Lisäksi oppilaat vaativat samaa ammattitaitoa kuin aineenopettajilla ja kaikki opettajatkaan eivät ymmärrä ettei avustajan tehtävä ole olla kaiken osaava professori.
Työnkuva on avustajalla erittäin epäselvä ja joutuu tekemään paljon sellaista mikä ei työhön kuulu. Arvoasteikko on opettajainhuoneessa selvä. Toiset opettajat kohtelevat työkaverina ja toisille et ole minkään arvoinen.
Työstäni pidän erittäin paljon, mutta en enää jaksa sitä pelkoa , kun aamulla tulee töihin, niin kaikki on epävarmaa ja asiaton kohtelu tietyiltä tahoilta jokapäiväistä.
Sijaisuuksien pitäminen on avustajalle tosi rankkaa, koska luokat koettelevat avustajan eli sijaisen joka kerta. Joka ainut sijaisuustunti saman päivän aikana joutuu tavallaan ottamaan sen otteen alusta ja kyse on aina eri luokasta. Tämä on rankkaa, koska olen tosiaan avustaja ja minulla ei ole opettajan tutkintoa, eikä kuulukkaan olla. Haluan olla nimenomaan avustaja. Mutta en tavallaan saa olla se mikä olen, koska koko ajan revitään johonkin, eli avustan enemmänkin koulua en oppilaita. Opettajat antavat lisätöitä, joissa on määräaika ja tosiaan joutuu hikoilemaan että saa kaiken tehtyä.
Kaiken lisäksi osalla opettajista ja koulukuraattoreista on jo valmiiksi koulunkäyntiavustajasta niin negatiivinen kuva, että ensimmäinen yhteinen työtehtävä saattaa alkaa eritäin törkeällä tavalla. Avustajalle puhutaan erittäin törkeästi, ei tervehditä, sovitaan oppilaan ja avustajan välisiä tapaamisaikoja kysymättä avustajalta mitään ja informaatio ei kulje. Kun avustaja puuttuu kiusaamisiin, niin kuraattorit eivät ota asiaa todesta.
Kuinka moni opettaja kestäisi sitä, että vaikka opettajilla ja avustajilla pitäisi olla sama pomo tai esimies, niin käytännössä jos opettaja on kyykyttäjä, niin hän saa ihan rauhassa kiusata avustajaa ja siihen ei puutu kukaan. Kuinka moni kestää sitä, että on 50 pomoa joka päivä? Lisäksi oppilaat vaativat samaa ammattitaitoa kuin aineenopettajilla ja kaikki opettajatkaan eivät ymmärrä ettei avustajan tehtävä ole olla kaiken osaava professori.
Työnkuva on avustajalla erittäin epäselvä ja joutuu tekemään paljon sellaista mikä ei työhön kuulu. Arvoasteikko on opettajainhuoneessa selvä. Toiset opettajat kohtelevat työkaverina ja toisille et ole minkään arvoinen.
Työstäni pidän erittäin paljon, mutta en enää jaksa sitä pelkoa , kun aamulla tulee töihin, niin kaikki on epävarmaa ja asiaton kohtelu tietyiltä tahoilta jokapäiväistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta töykeää käytöstä ei tarvitse suvaita, esimiehen juttusille jos ei puhe opettajien kanssa auta.
Kukaan ei voi sopia sinun töitäsi kysymättä sinulta - et enää anna tehdä niin!
Jos esimiehen kantti ei kestä tuota lopettaa,niin yhteys työsuojeluvaltuutettuun!
Työrauha on oltava ja kukaan ei ole siinä asemassa edes vanhanaikaisessa kouluhierarkiassa että noin kyykytetään.
Itse lopetin erään opettajan toiminnan kovalla työllä kun alettiin toimia vastaavalla lailla kimpoilla kuin tuossa sinun kertomassasi.
Työsuojeluvaltuutettu oli sitten lopulta se joka jyrähti niin kovaa työpaikkakiusaamissyytöksestä että tämä opettaja jäi sitten pitkälle sairaslomalle ongelmiensa vuoksi. Hyvä niin,koska sairasloman jälkeen hänellä oli voimia olla oma itsensä ja jatkaa töitä.
Tsemppiä kevääseen!
Kiitos sinulle! Se on tosi vaikeeta mennä puhumaan esimiehelle. Ei tarvi olla kovin montaa kyykyttäjää, kun jo alkaa mennä itsetunto ja pikkuhiljaa romahtaa sisältä päin. Olin aikaisemmin todella kiinnostunut pedagogiigasta ja lueskelin itsekseni kaikkea mahdollista. Nyt haluan vain pois jonnekin. Eräänkin kyykytyksen jälkeen menin pitämään parin sekunnin varoitusajalla oppituntia itku kurkussa ja yritin olla niin, ettei vain oppilaat huomaa. Mutta nämä murrosikäiset todennäköisesti vaistosivat jotain, koska he sanoivat ääneen, että on niin kiva kun tulit pitämään meille tunnin, ja kiittivät tunnista. Nuorten kanssa on hienoa työskennellä.
että sinua on mielestäsi kohdeltu näin huonosti ja epäkunnioitettavasri työpaikallasi, siitä huolimatta, että työsi on ensiarvoisen tärkeää.. Itse vaihtaisin kipin kapin koulua, jos opettajat eivät osaa työtäsi arvostaa. Itse työskentelen avustajien kanssa päivittäin lähes jokaisella tunnilla, enkä osaisi ilman ollakaan. Hyvä avustaja on oikea käsi opettajalle ja helpottaa esim. erityisryhmissä työskentelyä huomattavasti, koska oppilaat saavat avun nopeammin kuin jos luokassa olisi vain yksi aikuinen.
Se on totta, että avustajan työ vaatii joustavuutta ja tilannetajua. Tilanteet muuttuvat päivittäin monta kertaa ja ne omat ns. suunnitelmat joutuu usein räätälöimään uudestaan todellakin sekunnin varoajalla. Mutta avustajakin voi ja saa avata suunsa silloin kun joku työtehtävä tuntuu hankalalta ja PYYTÄÄ lisäinfoa asiasta. Itse ainakin kannustan avustajia olemaan reippaasti avoin ja sanomaan suoraan jos joku tuntuu liian haastalta tehtävältä liian lyhyellä varoajalla. Ei ole huonoutta ilmaista, ettei hallitse jotain asiaa. Opettajat saattavat odottaa avustajalta liikoja etenkin jos eivät tunne, mutta mikä estää sanomasta, ettet hallitse kyseistä hommaa? En minäkään tiedä kaikkea ja sanon sen kyllä oppilaillekin aivan suoraan jos joku asia on itsellekin epäselvä. Selvitän asian seuraavaksi kerraksi sitten. Aikuisten kohdalla sama asia. Ei tarvitse yrittää olla viisaampi kuin on.
Mitä oppilaisiin tulee, tottakai he odottavat samaa ammattitaitoa avustajlta kuin opettajilta, koska eiväthän he tiedä sen syvällisemmin aikuisten toimenkuvista, eikä tarvitsekaan. Sinun tulee tehdä halutessasi asia heille selväksi, että olet vain VALVOMASSA tuntia ja hankalat kysymykset voitte kysyä opettajlata ensi kerralla.
Kiusaaminen onkin sitten asia erikseen. Jos sinusta tuntuu, että sinua kohdellaan kaltoin, eli voidaan puhua kiusaamisesta, ehdottomasti yhteys työsuojeluvaltuutettuun, jos esimies ei asiaa todesta ota. Kuraattori ei noihin asioihin puutu vaan se on eri henkilöiden tehtävä.
Ihmiset ovat erilaisia, ja joskus kemiatkaan eivät kohtaa, mutta toivottavasti löydät jonkun paremman koulun, jossa avustajn työtä osataan arvostaa siihen kuuluvalla tavalla. Opettajat eivät ole sen kummempia ihmisiä ja on huonoa käytöstä arvottaa koulussa avustajat huonommaksi kuin itse. Typerää jopa minusta. Vaadi arvostusta, äläkä anna kohdella itseäsi huonosti.
Tsemppiä!