tarua ihmeellisempää. Pikkuhiljaa alan päästä kunnolla nuoruusaikojen harrastukseen käsiksi. Silloin luin yökaudet romaaneja. Opiskelu- ja työaikana ei ollut aikaa ja harrastus on uinunut vuosikymmeniä. Eilen sain luetuksi kertomuksen, jonka 1972 Andeilla lento-onnettomuudesta pelastunut on kirjoittanut. Uskomaton tarina. Aikaisemmin tapahtumasta mieleeni on jäänyt vain se, kuinka ihminen syö hätätilanteessa mitä tahansa selviytyäkseen.
Totuus on
1943
6267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eläytyä lukemiseen yhtä hyvin kuin nuorena.
Minä luin nuorena kaiken mitä käsiini sain, ei ollut huonoa kirjaa.
Nykyisin olen aika kranttu, otan kokeeksi kirjoja kirjastosta mutta en lue jos ei ole mieleiseni.
Joskus tulee vastaan vieläkin sellainen kirja joka tekisi mieli lukea yhtä soittoa loppuun.
minäkin ja kaikenlaista puuhaa riittää. Jos on mielenkiintoinen kirja, ahmin sitä ja haluan lukea loppuun asti yhtä kyytiä. Eläkeläisellä se on melko usein mahdollista. Vielä en ole lainannut mitään paikallisesta kirjastosta, mutta sekin aika koittanee. Mutta vasta syksyllä, kesällä touhuilen ulkohommissa.
ikäni paljon. Kävin kirjastossakin ainakin kerran viikossa. Itsellenikin ostin kirjoja. Nyt olen luopunut monista ja kirjojen lukuun on tullut hitaus. Varaan kirjastosta uutuudet. Olen onnellinen, kun minulla on lukemista ja lasi viiniä!
Olen joskus lukenut tuon saman kirjan. Jännittävä, hyvä kirja. Nykyään televisio tulee avattua vain harvoin. Luen todella paljon. Lainaan kirjoja kirjastosta. On joskus vaikea löytää hyviä kirjoja, koska melko suuri osa tarjonnasta on viihdekirjallisuutta. Onhan niissäkin varmaan paljon hyviäkin. Täällähän voisimme antaa toisillemme vinkkejä hyvistä lukemistamme kirjoista.
Minulle viimeisin herkullinen lukuelämys oli Annie Hawesin Extra Virgin. Suosittelen mielenkiintoisena, huumorin täyttämänä kirjana. Sama kirjailija on kirjoittanut kaksi jatkokirjaa. Ne ovat minulla uutena lainassa.
Joten ystävät kipinkapin kirjastoon löytöjä tekemään.
Nykyisin kiinnostavat lähinnä vain todellisiin tapahtumiin perustuvat jutut. Kirjoja ei minun tule luettua, mutta elokuvat ja dokumentit tulee katsottua. Fiktio ei jaksa enää paljon sytyttää. Vaikka sitäkin tulee muutama annos silloin tällöin nautittua.
Muistan myös lukeneeni kauan sitten, oliko toinen sit tämä *meidei, meidei*?
Niistäkin vain muutama selviytyi mutta jotkut henkisesti ei ollenlaan.