mikä on vikana ?

olen 15,v tyttö oulun suunnalta,peruskoulun 8.luokka on loppusuoralla ja kaikki menee koulun puitteissa suhteellisen hyvin kaikkeen muuhun verrattuna. nykyään teen kaikki kotityöt kotona siivoan,tiskaan,pyykkään,imuroin jne. kukaan muu ei osallistu juurikaan mihinkään. aina jos olen siivonnut niin kukaan ei viitsi edes sillä tavalla auttaa,että keräisi edes omat sotkunsa pois. minulla on kaksi nuorempaa sisarusta (molemman ala-asteella) ja muutama isompikin löytyy,jotka ovat jo maailmalla. ja sitten äitini. isäni asuu eri paikkakunnalla. ongelma on se,että kun vanhemmat sisarukset asuivat kotona oli äidin kaveri auttamassa kotitöissä. mutta sitten kun sisarukset muuttivat maailmalle,niin kas jouduimme muuttamaan pienempään asuntoon,jolloin äidin kaveri lakkasi käymästä meillä. ja näin kaikki jäi vastuulleni,vaikka äiti ei sitä todellakaan myönnä. olen jättänyt kotitöitä tekemättä,ja sen huomaa kotona joka asiasta. äiti kehuu tutuilleen kuinka meillä on kamala sotku,kun kukaan ei auta. mitä ihmettä voisin tehdä ? sitten olen riidellyt aina ihan alaluokilta saakka äitini kanssa kaikista mahdollisista asioista. olemme tapelleet ihan kunnollakin aina välillä,minulla on ollut ties mitä terapioita,mutta mitäpä se on auttanut siellä puitiin vaan minun ongelmia,eivätkö he tajua,että äiti on lopen väsynyt ja hän tarvitsee apua,ettei pahempaa satu. välillä itken iltaisin,kun en tiedä mitä tehdä. tässä vaiheessa sitä on neuvoton,kun on alaikäinen,mutta kuitenkin tavallaan se,joka laittaa kodin kuntoon ja huolehti pienemmistä aina. ainoat mitä on ehdotettu,on perhekoti ja sanottiin että muuta ei ole tarjota. en tosiaan polta enkä juo. enkä kyllä huitele missään kylillä iltaisin,enkä seurustelekaan,tuskimpa kukaan tahtoisi edes tutustua minuun,tai ainakin sille välillä tuntuu,kun kaverit puhuvat aina perheestäni pahaa selän takana. ja äidillä on todella huono maine kaupungilla,mikä automaattisesti tuntuu siirtyvän lapsiinkin siten,että kukaan ei saa olla kaveri. minulla ei käytännössä ole omaa elämää ollenkaan,ainoa mikä on henkilökohtaista on huoneeni ja päiväkirjani,jotka nekin on välillä koluttu ja tutkittu,että välillä tuntuu että on oikeasti neuvoton. en todellakaan halua haukkua äitiä,mutta häm tarvitsisi apua,sillä ei tämä voi jatkua. äiti ei koskaan osta mitään vaatteita tms. vaan käskee pyytää isältä,vaikka lapsilisät tulee äidille vaikkakaan eipä niilläkään summilla pitkille pötkitä,mutta kuitenkin ei niillä tarvitse olutta ja tupakkaa ostaa, vai tarviiko? olisi ymmärettävää,että ne käytettäisiin sitten ruokaan,mutta ei. eikä häntä oikeasti kiinnosta meidän asiat,kun puhun omista asioistani sanon että ethän edes kuuntele,sitten hän sanoo "minä paskat välitän siitä,mitä teet". kun sanon että vanhemmat sisarukseni olisivat jättäneet pienemmän sisarukset kotiin päineen,ja lähteneet juomaan,hän tuumaa "painu juomaan,juo ittes vaikka hengiltä." tuntuu todella pahalta ajatella,että oma äiti sanoo noin. minulla ei ole mitään hinkua mennä juomaan. hän ei selvästi ymmärrä,että haluan auttaa.. voisiko joku mukava ja kokenut ihminen auttaan,ja kiva jos jaksat edes lukea tämän :) -kiitos etukäteen.
4315
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

On kyl vaikee näin ulkopuolisena lähtee neuvoo.
Mä yksinkertaisesti yrittäisin puhuu nää asiat selviks.
Rauhallinen keskustelu vois kyl toimii.
Mä en oikeestaan tiedä kunnolla miten toimia.
Onhan nää sosiaali viranomaset mut sähän ite tiedät parhaiten vaatiiko tämä ulkopuolista apua.

Kaikkea hyvää teille ja Jumalan siunausta :)

Äänestä
  • on ollu vaikka minkälaisia palavereita yms. ja ollaan koitettu jutella ja oon koittanu monessa tilanteessa puhua, esim. joskus kun on ollut rauhallinen hetki niin äiti on saanut aina raivarin,joten ei taida auttaa :/ ja sitten ollaan saatu puhuttuuki,mut sitten se kaivaa nää asiat aina kännissä esiin, ja sitten sanon takaisin ja sitten se jatkuu taas .. juu mutta kiitti neuvosta kummiskin :)

    Äänestä

  • tosiaann... kirjoitti:

    on ollu vaikka minkälaisia palavereita yms. ja ollaan koitettu jutella ja oon koittanu monessa tilanteessa puhua, esim. joskus kun on ollut rauhallinen hetki niin äiti on saanut aina raivarin,joten ei taida auttaa :/ ja sitten ollaan saatu puhuttuuki,mut sitten se kaivaa nää asiat aina kännissä esiin, ja sitten sanon takaisin ja sitten se jatkuu taas .. juu mutta kiitti neuvosta kummiskin :)

    Jos äitisi on kännissä niin ei niihin puheisiin pidä ottaa hirveen vakavasti kantaa koska kännissä tulee puhuttua kaikenlaista.

    Ihmiset ottaa erilailla kaikki palaverit.
    Joskus oikeankin asian kertominen voi ärsyttää.

    Mutta yrittäkää pärjätä :)
    Tsemppiä :)

    Kaikkea hyvää teille ja Jumalan siunausta :)

    Äänestä

  • yritetään90 kirjoitti:

    Jos äitisi on kännissä niin ei niihin puheisiin pidä ottaa hirveen vakavasti kantaa koska kännissä tulee puhuttua kaikenlaista.

    Ihmiset ottaa erilailla kaikki palaverit.
    Joskus oikeankin asian kertominen voi ärsyttää.

    Mutta yrittäkää pärjätä :)
    Tsemppiä :)

    Kaikkea hyvää teille ja Jumalan siunausta :)

    sitä ei ole yksistään humalassa. ja palavereista hän saattaa lähteä ovet paukkuen pois ja sitten hän osaa esittää erittäin säälittävää. mutta kiitti kummiskin :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


perhe on pahin? kirjoitti:

olen 15,v tyttö oulun suunnalta,peruskoulun 8.luokka on loppusuoralla ja kaikki menee koulun puitteissa suhteellisen hyvin kaikkeen muuhun verrattuna. nykyään teen kaikki kotityöt kotona siivoan,tiskaan,pyykkään,imuroin jne. kukaan muu ei osallistu juurikaan mihinkään. aina jos olen siivonnut niin kukaan ei viitsi edes sillä tavalla auttaa,että keräisi edes omat sotkunsa pois. minulla on kaksi nuorempaa sisarusta (molemman ala-asteella) ja muutama isompikin löytyy,jotka ovat jo maailmalla. ja sitten äitini. isäni asuu eri paikkakunnalla. ongelma on se,että kun vanhemmat sisarukset asuivat kotona oli äidin kaveri auttamassa kotitöissä. mutta sitten kun sisarukset muuttivat maailmalle,niin kas jouduimme muuttamaan pienempään asuntoon,jolloin äidin kaveri lakkasi käymästä meillä. ja näin kaikki jäi vastuulleni,vaikka äiti ei sitä todellakaan myönnä. olen jättänyt kotitöitä tekemättä,ja sen huomaa kotona joka asiasta. äiti kehuu tutuilleen kuinka meillä on kamala sotku,kun kukaan ei auta. mitä ihmettä voisin tehdä ? sitten olen riidellyt aina ihan alaluokilta saakka äitini kanssa kaikista mahdollisista asioista. olemme tapelleet ihan kunnollakin aina välillä,minulla on ollut ties mitä terapioita,mutta mitäpä se on auttanut siellä puitiin vaan minun ongelmia,eivätkö he tajua,että äiti on lopen väsynyt ja hän tarvitsee apua,ettei pahempaa satu. välillä itken iltaisin,kun en tiedä mitä tehdä. tässä vaiheessa sitä on neuvoton,kun on alaikäinen,mutta kuitenkin tavallaan se,joka laittaa kodin kuntoon ja huolehti pienemmistä aina. ainoat mitä on ehdotettu,on perhekoti ja sanottiin että muuta ei ole tarjota. en tosiaan polta enkä juo. enkä kyllä huitele missään kylillä iltaisin,enkä seurustelekaan,tuskimpa kukaan tahtoisi edes tutustua minuun,tai ainakin sille välillä tuntuu,kun kaverit puhuvat aina perheestäni pahaa selän takana. ja äidillä on todella huono maine kaupungilla,mikä automaattisesti tuntuu siirtyvän lapsiinkin siten,että kukaan ei saa olla kaveri. minulla ei käytännössä ole omaa elämää ollenkaan,ainoa mikä on henkilökohtaista on huoneeni ja päiväkirjani,jotka nekin on välillä koluttu ja tutkittu,että välillä tuntuu että on oikeasti neuvoton. en todellakaan halua haukkua äitiä,mutta häm tarvitsisi apua,sillä ei tämä voi jatkua. äiti ei koskaan osta mitään vaatteita tms. vaan käskee pyytää isältä,vaikka lapsilisät tulee äidille vaikkakaan eipä niilläkään summilla pitkille pötkitä,mutta kuitenkin ei niillä tarvitse olutta ja tupakkaa ostaa, vai tarviiko? olisi ymmärettävää,että ne käytettäisiin sitten ruokaan,mutta ei. eikä häntä oikeasti kiinnosta meidän asiat,kun puhun omista asioistani sanon että ethän edes kuuntele,sitten hän sanoo "minä paskat välitän siitä,mitä teet". kun sanon että vanhemmat sisarukseni olisivat jättäneet pienemmän sisarukset kotiin päineen,ja lähteneet juomaan,hän tuumaa "painu juomaan,juo ittes vaikka hengiltä." tuntuu todella pahalta ajatella,että oma äiti sanoo noin. minulla ei ole mitään hinkua mennä juomaan. hän ei selvästi ymmärrä,että haluan auttaa.. voisiko joku mukava ja kokenut ihminen auttaan,ja kiva jos jaksat edes lukea tämän :) -kiitos etukäteen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu