Kirjoittakaa tänne kaikki vinkit miten vois päästä huonosta itsetunnosta ja masennuksesta ja ujoudesta eroon. Minä oon 16 vuotias poika ja mä oon vähä yksinäinen. Haluttas tietää että mistä te ihmiset tykkäätte jutella? No kaikkihan ne kyllä on erillaisia mutta haluttas vähä kummiskin tietää ku en ole mikään puhelias ja niin edelleen. Mä tunnen itteni vähän huonoksi ihmiseksi ja kaipaisin neuvoja.
Apua?
..............................
9671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on aina hyvä muistaa et kaikille ihmisille tulee masennus jossakin elämän vaiheessa ja useinmiten se tulee juuri nuoruusiässä.
Me nuoret ollaan muutenkin herkässä tilassa.
Meidän vanhemmatkin on kokeneet masennuksen melkein varmasti joten puhuminen heidän kanssaan auttaa.
Oonhan minäkin käynyt sen huono ihminen vaiheen läpi.
Se on yleinen juttu.
Et sä ole huono ihminen.
Enhän minäkään ole hirveän puhelias mutta eiväthän todellakaan kaikki ole.
Puhu vaan jostain ajankohtaisest aiheest.
Kyl ne keskustelu aiheet syntyy siin samal.
Ujous taas lähtee kun on enemmän tekemisissä ihmisten kaa.
Mä en pitkään aikaan pystyny kattoo ihmisii silmiin nuorempana mut sit ajan kans sekin ongelma on häipynyt.
Kokemus tuo varmuutta.
Kokemus tulee puhumalla jne.
Ehdotan siis puhumista masennuksestasi vaikkapa vanhempiesi kanssa.
Masennus on pois menevää.
Aina voit puhua jollekin.
On terkkari ja vaitiolovelvolliset terapeutit.
Masennuksesi on varmaankin täysin normaalia nuorten masennusta.
Pois menevää ja lepäillessä aurinkoisilla hiekkarannoilla kesälomalla ei sitä kukaan edes muista :)
Puhuminen auttaa aina :)
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Mistä sä tiiät että olenko huono ihminen? Mähän oon voinu vaikka tappaa 100 ihmistä etkä tiiä siitä mitään.. Se viel tästä puuttus jos oisin tappanu. Entäs jos ei ole tekemisessä ihmisten kans paljon kuten minä? En mä voi vaan yhtäkkiin mennä vaika juttulee jollekkin tai mitään. Mä oon puhunu tästä masnnuksesta kaikille mahdollisille ihmisille. Mä oon ollu masentunu monta vuotta. Mä en ees pysty koulussa käymään.
Pienistä tervehdyksistähän niitä tuttuja saa.
Saman henkisiä ihmisiä löytää kyllä.
Oletko ollut siis ihan terapiassa?
Jos olit niin kerroitko että se ei oikein toimi kun vielä tunnet itsesi masentuneeksi.
Näistä pitää aina kertoa, muuten oikeata lähestymis tapaa on vaikea löytää.
Ei pidä vain nyökkäillä terapiassa vaan ihan suullisesti ottaa osaa siihen.
Huono ihminen määritelmä tuskin osuu kohdallesi.
Olet varmasti ihan hyvä ihminen.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
Oon.. Kaikki mahdolliset asiat on käyty läpi.. Sun noista sanoista ei ollu nyt oikeen apua mutta saa tulla enemmän neuvoja
Et ootko ajatellut uudestaan terapiaan menoa?
Luulisi että tuloksia syntyisi kun tiedettäisiin minkälainen lähestymistapa ei oikein toimi vaan oikea tapa löydettäisiin.
Ja tämmönen tuli mieleen et ala vaikka harrastaa jotakin, jonka kautta löytäisit ystäviä.
Tai ala käymään vaikka jossakin nuorten illoissa.
Minä käyn raamiksessa ja olen löytänyt paljon saman mielisiä ystäviä.
Seurakunta tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja.
Kaikkea hyvää sinulle ja Jumalan siunausta :)
No mä käyn nytkin terapiassa koko ajan.. Ei siitä ole mitään hyötyy.. No menny kiinostus kaikkeen.. Tää on niin paska paikka että ei tääl oikeen oo mitään mahdollisuutta mitään tehä oikeen.. Tuntuu että ne samat ihmiset siel sitten on ja niin.. Ei oikeen noi seurakunnan jutut kiinostu
Tuo kirjoituksesi viimeinen lause osui silmiini ja pakottaa minut nyt kirjoittamaan omista kokemuksistani.
Itsellä on masennusta myöskin ja koulu on osoittautunut toisinaan ylimaallisen vaikeaksi asiaksi. Toisinaan se taas menee kuin vettä vaan.
Joudun nyt ensi viikon keskiviikosta asti käymään 1-2 viikossa psykiatrisella juttelemassa masennuksestani ym. asioista. Siltikin pelkään, ettei siitä ole mitään apua. Että pimahdan vielä pahemmin tai jotakin vastaavaa. Enkä edes kyllä välitä vaikka niinkin kävisi.
Neljä vuotta - tämä on viides vuosi - masennusta takana. Viime vuoden keväänä, suunnilleen nyt samoihin aikoihin oli hengen lähtö todella lähellä, olin saapunut siihen hajoamispisteeseen, siihen rajalle, jossa oli helpointa päästää kaikesta irti. Jotenkin vain kuitenkin onnistuin sinnittelemään eteenpäin.. ja tässä nyt sitten istun ja kirjoittelen.
Elämässäsi on varmasti jotain, pieniä hyviä hetkiä, joista saat imettyä itseesi voimaa. Ja jos ei sellaisia ole, tee niitä. Tee jotain mikä on hauskaa ja mistä nautit. Jotain, minkä avulla pystyt irroittautumaan arjesta. Jotain, minkä avulla kykenet jatkamaan eteenpäin.
Elämä on ajoittain varsin vaikeaa. Mutta kyllä siitä selviää.
Pohjalta noustaan! :)
Sun tilanne kuulosti paljon mun omalta, paitsi että oon tyttö. Siksi mä en ehkä pysty auttamaa kunnolla tai en mä ainakaa tiiä, mistä ihmiset yleensä puhuu tms :) Sori.. Ootsä koittanu tutustua netissä uusiin ihmisiin? Se on vähän helpompaa kun oikeessa elämässä.. ja masennus.. kyllä se aikanaa helpottaa. Mä elän vielä siinä toivossa et jos joskus löydän ystävän, pääsen masennuksestaki.. Ehkei se nii mee mut ainaki on toivoa ku ajattelee näin :)
Mieti, mistä tykkäät. Kai maailmassa on joku asia, mitä tykkäät tehdä. Etsi vaikka asiaan kohdistuva nettifoorumi ja löydä saman asian ympärillä heiluvia ihmisiä. Sä oot täydellinen just sellasena kun oot, koska et voi olla muuta kun se, mitä oot. Jos joku käy sulle urppimaan, sillä on luultavasti omia ongelmia.
Toivottavasti tosiaan et oo murhannu satoja ihmisiä, koska kaikki ihmiset on tärkeitä jonnekin/jollekin.
Miten niin tunnet itsesi huonoksi ihmiseksi? Tarkoitat epäonnistuneeksi?
Totuus on, että kaikilla on epävarmuuksia itsestään ja se on oikeastaan hyvinkin tervettä tuntea niin! Hyvä kun olet huono! :P