Viisaiden sanomaa; Hymy, ikkuna sydämeen.
Siksi en varmaan juuri hymyile.
Minun sydämessäni ei ole
mitään katsomista.
Pesemättömiä tahroja
siivoamattomia pyöreitä
nurkkia.
Olen kulkenut rakkauden
saastuttamaa tietä
kerjännyt ja anonut omaani.
Mitä sain.
Sainhan minä,
miksen muista
muuta kuin ....
Annoinkin,
mitäköhän....
En enää onnistu
pehmene
enkä nauti.
Tosin en enää näyttelekään
en pue päälleni varkaan viittaa
en kuole enää sisältä.
Siellä minäkin olin
kun niitä
hautajaisia vietettiin.
Siksi en varmaan juuri hymyile.
Minun sydämessäni ei ole
mitään katsomista.
Pesemättömiä tahroja
siivoamattomia pyöreitä
nurkkia.
Olen kulkenut rakkauden
saastuttamaa tietä
kerjännyt ja anonut omaani.
Mitä sain.
Sainhan minä,
miksen muista
muuta kuin ....
Annoinkin,
mitäköhän....
En enää onnistu
pehmene
enkä nauti.
Tosin en enää näyttelekään
en pue päälleni varkaan viittaa
en kuole enää sisältä.
Siellä minäkin olin
kun niitä
hautajaisia vietettiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
elämän taikka rakkauden hautajaisia.
Silti, tuntuu, kuin runossas' olis jo hiukan hymyäkin? Toivotaan niin!
Hymyä vähän kuten huomasitkin.
Ei ehkä enää niin synkkää, kuin joskus.
Kiitos *ikäkulu*
Luin runosi niin kuin yleensä. Siihen mahtui paljon surua, vähintään alakuloa. - Mutta miten rakkaus voi saastuttaa? Se polttaa puhtaaksi.
Minun elämäni on täynnä tajuamisia, ajatuksia putkahtelee milloin mistäkin.
En sitä koe pahana, jos minua on rakastettu.
Nyt vain huomasin, että minun rakkauteni on tahrattu, ylenkatsottu, liattu.
Näinkö ajattelin, kun kirjoitin,,,
en ehkä ihan näin, mutta kun pyysit selitystä,
siitä tuli tällainen!
Hopis..
SINUN sydämeesi
ON kuunteleminen..
Olet ihanan ajattelevainen,
mutta noin se on kuinka kirjoitin,,,
ainakin välillä!
Hitsin hyvä runo!
Hienoja kielikuvia," olen kulkenut rakkauden saastuttamaa tietä".
Kiva, kun tulit taas puhuttelevine sanoinesi!
Kiitos lukuelämyksestä!
Mukava kun löysit runoni!
Sinä toit valoa päivään:)