Mä vaihdoin koulua reilu puoli vuotta sitten. Mulla on tosi vahvat sosiaaliset taidot, eikä ihmisten kanssa tule ongelmia koskaan. Ihmettelenkin miten len ajautunut tähän asemaan, jossa nyt olen.
Oon ollu kohta 7kk uudessa koulussa, enkä ole edes tutustunut yhteenkään luokkalaiseeni tänä aikana. Ne pitää mua jollain lailla outona.. Oon ihan normi kaveri, fiksu, hyvin käyttäytyvä, mielestäni ihan edustavan näkönenkin ainakin päätellen aiemmasta kysynnästä. Aiemmassa koulussa olin niitä porukan rakentavia henkilöitä. Nyt taas en tiedä missä mennään. Haluaisin tehdä kontakteja muihin oppilaisiin, kun olen yhteen rinnakkaisluokkalaiseen tyttöönkin aika ihastunut, muttei se ole varmaan musta koskaan mitään kuullutkaan. Hyvä jos käytävällä nähny.. Mulla on myös sellanen tunne, että musta puhutaan siellä pahaa. Yks päiväkin kun kävelin käytävillä mua vastaan tuli sellanen viisi henkinen jätkä lauma ja niistä joku sano, siis ihan oikeesti kuulin kun se sano: "vittu, mikä vammanen." Katoin sitä äijää ja muahan se vaan tuijotti ihan murhaavan näkösenä. Jos olisin tajunnu siltä yllätykseltä ajatella, olisin menny suorinta tietä ja vaatinu jotain selitystä. Musta tuntuu että siellä saattaa kiertää musta jotain perättömiä huhuja, joka varmana selittäis miks mä en oo pahemmin onnistunu -yriyksistä huolimatta- löytämään pahemmin kavereita tai tyttöystäviä.
On siellä kyllä yks tyttö mun luokalla, joka jollain lailla näyttäis kokevan jotain sympatiaa mua kohtaan. Se on ihan mukavan tuntunen, mutten sillekkään oikein keksi mitään sanottavaa. Taidan vaan odottaa seuraavalle vuodelle, jolloin vaihdan lukion puolelle ja katella asioita uusiks, kun joillain on ilmeisesti jotain mua vastaan enkä jaksa enää miettiä kellä. On muutenkin tätä vuotta enää vika jakso jäljellä. Toivottavasti vaan löytyisi joku lukion puolelta. Seurustelu kiinnostais ihan vakavalla mittakaavalla. No, pidän kiikarit auki kauniiden tyttöjen puolesta.
Hyvää kevättä vaan kaikille, toivottavasti on muilla parempi onni rakkaus- ja koulu -asioiden kanssa. Vastauksetkin on ihan tervetulleita, jos on jotain mainittavaa.
Oon ollu kohta 7kk uudessa koulussa, enkä ole edes tutustunut yhteenkään luokkalaiseeni tänä aikana. Ne pitää mua jollain lailla outona.. Oon ihan normi kaveri, fiksu, hyvin käyttäytyvä, mielestäni ihan edustavan näkönenkin ainakin päätellen aiemmasta kysynnästä. Aiemmassa koulussa olin niitä porukan rakentavia henkilöitä. Nyt taas en tiedä missä mennään. Haluaisin tehdä kontakteja muihin oppilaisiin, kun olen yhteen rinnakkaisluokkalaiseen tyttöönkin aika ihastunut, muttei se ole varmaan musta koskaan mitään kuullutkaan. Hyvä jos käytävällä nähny.. Mulla on myös sellanen tunne, että musta puhutaan siellä pahaa. Yks päiväkin kun kävelin käytävillä mua vastaan tuli sellanen viisi henkinen jätkä lauma ja niistä joku sano, siis ihan oikeesti kuulin kun se sano: "vittu, mikä vammanen." Katoin sitä äijää ja muahan se vaan tuijotti ihan murhaavan näkösenä. Jos olisin tajunnu siltä yllätykseltä ajatella, olisin menny suorinta tietä ja vaatinu jotain selitystä. Musta tuntuu että siellä saattaa kiertää musta jotain perättömiä huhuja, joka varmana selittäis miks mä en oo pahemmin onnistunu -yriyksistä huolimatta- löytämään pahemmin kavereita tai tyttöystäviä.
On siellä kyllä yks tyttö mun luokalla, joka jollain lailla näyttäis kokevan jotain sympatiaa mua kohtaan. Se on ihan mukavan tuntunen, mutten sillekkään oikein keksi mitään sanottavaa. Taidan vaan odottaa seuraavalle vuodelle, jolloin vaihdan lukion puolelle ja katella asioita uusiks, kun joillain on ilmeisesti jotain mua vastaan enkä jaksa enää miettiä kellä. On muutenkin tätä vuotta enää vika jakso jäljellä. Toivottavasti vaan löytyisi joku lukion puolelta. Seurustelu kiinnostais ihan vakavalla mittakaavalla. No, pidän kiikarit auki kauniiden tyttöjen puolesta.
Hyvää kevättä vaan kaikille, toivottavasti on muilla parempi onni rakkaus- ja koulu -asioiden kanssa. Vastauksetkin on ihan tervetulleita, jos on jotain mainittavaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Mulla on tosi vahvat sosiaaliset taidot, eikä ihmisten kanssa tule ongelmia koskaan"
Hyvää kevättä sullekkin...
No, mitenköhän tohon nyt kommentois.
En tarkottanut mitenkään että olisin mikään puutteeton ja täydellinen sosiaalisissa tilanteissa vaan ainoastaan, että olen näillä osa-alueilla vahva. Kun ihmisten kanssa keskustelen tai luon kontakteja ei yleensä mulla ole mitään estoja. Osaan aika luonnollisesti olla ihmisen kuin ihmisen kanssa. Täällä taas alko toi vuos vähän huonosti, kun olin muuton takia aika paljon poissa ja sitten kun palailin takas koululle saatto olla jo huhut lähteä kiertämään, kun en ollu siinnä parissa päivässä kerenny oikein juttelua pidemmälle luokkalaisten kanssa. Muutenkin tuntuu vähän että niillä mun luokkalaisilla on jonkin näkösiä ennakkoluuloja uusia ihmisiä kohtaan. Se pää porukka on ollu ala-asteelta saakka tiiviisti yhdessä ja samalla luokalla. Vähän mun jälkeen tuli samalle luokalle uus tyttö eikä sekään ole oikein ystävystyny näiden kanssa. Eipä sitä sovi kuitenkaan ketään syyttää. Voihan se vaan olla että oon ollu liian passiivinen.
aika samanlailla kun vaihdoin koulua.ennen olin kans paljon sosiaalisempi ja mulla oli paljon kavereita.
mutta nyt ei oo kavereita ja itsetunto alhanen ja oon ujo..tosin mulla oli kyllä muuton yhteydessä siinä vähän muutakin mutta silti:/
ja kannattaa kulkea pää pystyssä eikä kuunnella muiden paskapuhetta..ja joskus saattaa käydä niin kun kuvittelee että jotkut puhuu musta jotain niin se oikeestikkin alkaa tuntua siltä..
hyvää tulevaa kesää sullekkin!
oli kans muutto nyt siitä taitaa olla puoltoista vuotta ja ensin olin hiljanen oli mulla kavereita yms. mutta en yhtä puhelias kun ennen. mut nyt viimeset noin.12kk oon ollu taas oma itteni puhelias yms. eli mun kohalla ainakin menee aikaa vähän ennen kun voi taas käyttäytyä kun ennenkin :) eiköhän se siitä!
Ehkä ne muut `pelkää` sua jos oot nii itsevarma yms.
...saattaa olla ärsyttävää...
...jopa HYVIN ärsyttävää.
Jopa mun teki mieli vähintäänkin pyöritellä silmiä ku mä luin tota sun tekstiä. ^^ Anteeks, mä en voinu sille mitään.
Mut sääli jos sulla ei oo ollenkaan siellä kavereita. Eikähän semmonen nyt kenellekkään oo toivottavaa.
Mut älä nyt oo nii pelottava. Sun asenne on vähän erikoinen. Esim. "...kavereita tai tyttöystävIÄ." --> Ne jätkät ehkä kelaa vähän et `mitä toi tyyppi tulee meijän reviirille, mikä Casanova se luulee olevansa&&&`
^ ^' Ymmärrätkös... (selitykseni ontuvuudesta huolimatta)
Muutenkin. Koko asetelma on vähän luotaantyöntävä.
Muutamat ei ehkä tykänny ensivaikutelmasta, ja niin alkoi liikkua pahoja puheita, mikä johtikin pian tilanteen nykyiselle mallille ja sut syrjäytymiseen. Tai jotenkin niin.
Tai no joo. Loppujenlopuks sul vaan tais käydä huono tuuri kun jouduit vaihtamaan koulua. Kenelle vaan ois voinu käydä yhtä huonosti.
Yritä pärjätä. Äläkä kiikaroi nyt ihan liian tarkkaan niiden nättien tyttöjen perään. Saat vielä pervon maineen kaiken päälle - -'
Luin ton alotuksen ja huomasin kanssa, että toi tyyli oli vähän turhan itsevarma. Olin aika väsynyt ja kirjoteelin muutaman asian ehkä vähän omituisesti. Jotenkin oli vaan niin erillailla vanhoissa porukoissa. Niin itserakkaalta kun se tuntuukin sanoa, niin tuntu että kaikki mun sillosessa kaveripiirissä pyöri vähän kun mun ja parin mun kaverin ympärillä. Vähän niinkun kaikki uudet asiat varmistettiin meidän kautta sopiviks tai sopimattomiks. En ehkä osannu olla kiitollinen siitä mitä mulla sillon oli, paljon kavereita ja hyviä sellasia. Mikä ehkä nyt aiheuttaa tuntemattomassa tilanteessa ongelmia.
Mulla on varmaan joku asenne vamma, joka täytyis korjailla jotenkin. Niinhän se on ettei vieraille maille voi marssia valtikka kourassa, vaikken mitenkään ole edes yrittänyt tai sitä edes ajatellu. Jos musta syntyny kuva kaikkien huhujen ja poissaolojen kanssa vaan on liian ristiriitanen, ettei ne pysty mitenkään samaistumaan siihen. Tota mä epäilen. En oo mitenkään itserakas, mun mielestä muiden ihmisten seuraaminen ja kuuntelu on paljon mukavampaa kun itteni. Sanoisin jopa olevani empaattinen otus. Mun pitää tosissaan miettiä tätä. Ainakin nyt lukiossa pyrin olemaan ihan tavallinen, joka tuntuu oudolta sanoa, kun en tässä koulussakaan kovin paljon muuta ollut.. ja silti ongelmia ehti syntyä.
Mä ihailen sun itseluottamusta. Ihmettelen tosi paljon miks sulla ei oo siellä kavereita.. uskon että saat lukiossa uusia kavereita, koska ne joita opiskelu ei kiinnosta, siirtyvät muualle. Tsemppiä :)
Moro!
ittelläni oli ihan sama ongelma siihen asti ku kuulin et musta joku puhu paskaa ja ekal kerral menin sano sille: -mitä paskaa sä musta puhut? sit se vaa katto ja se alko taas parin päivän pääst uuestaa... muutaman kuukauden päästä se ylty jo tönimiseks ja tökkimiseks (siinä oli 4 jätkää mua kiusaamas)... sit yks päivä sanoin niille et jos ne ei lopeta nii sit vetäsen turpaa (harrastin karatea ruskeella vyöllä ja ne ei sitä tienny :D). noh heti seuraavana päivänä alko taas se sama töniminen ja sit latasin kerral kaikkii kolmee tyyppii sillee et kaikki tipahti kerta laakista lattiaa ja sitopettajat tuli välii ja siitähän sit mentii reksin puhutteluu ja sit selvitetti se sotku ja ite en saanu mitää rangaistusta ku olin varottanu niitä tyyppei... sit meni pari viikkoo ja huomasin et mullahan oli valtavasti kavereita siel ``uudes koulus``... ja tyttöystävänki löysin ja ollaa oltu nyt yhessä 8kk... kannattaa pistää vähän kampoihin.
ps. ite oon kans ihan tavallinen rauhallinen poika kellä käyttäytyminen oli 9 ja entises koulus olin kaikkien kaveri.