talossa kummittelee

Tuo kuulostaa niin ontuvalta, että hetihän sen tunnistaa keksityksi. Joku uskovainen korkeintaan vain yrittää pelotella ihmisiä liittymään uskonlahkoihin tai tämä nyt on trolli.

Mikä ihminen se vanhempiensa kanssa muuttaa taloon, eikä kerro vanhemmille asiasta mitään ja ottaa ensimmäiseksi "yhteyttä seurakunnan työntekijään" :)) ihan ensi töikseen siis... Talokin on jossain tuntemattomassa paikassa tuntemattomassa kaupungissa eikä sitä kuvailla tässä lainkaan. No nehän ovatkin sivuseikkoja eikä kertoja jää moisiin turhiin yksityiskohtiin. Äkkiä asiat tuossa sadussa etenevätkin. Mutta vaikka kummia tapahtuu, niitä ei vaivauduta selvittämään millään tallennuskeinoilla tai vielä vähemmän hankita todistajia paikalle. Ensimmäisen rauhallisen yön jälkeen jo kiiruhdetaan kertomaan seurakunnasta juuri tälle ihmiselle että pappi on mielisairaalassa :D *hekottaa*

Varmasti työkaverit tietävät missä joku pappi on ja levittävät heti tietoa sairastumisesta pitkin kyliä, vaikka oikeasti toisten vakavasta sairastumisesta ei kerrota kuin lähiomaisille, varsinkaan jos on kyse psykiatriseen sairaalaan joutumisesta.

Hyvin epämääräiset jutut kuten "lopulta pappi.." kertoo että ei osata sanoa päivämäärää, vuotta eikä viikonpäivää tai yleensä mitään aikaa tässäkään. Tämä on vähän huono kummitusjuttu. Kakruni kummitusjuttukirjassakin on parempia, luetaan sitä vessalukemiseksi.

Keksi nyt edes vähän parempia.

*___* kirjoitti:

Tuo kuulostaa niin ontuvalta, että hetihän sen tunnistaa keksityksi. Joku uskovainen korkeintaan vain yrittää pelotella ihmisiä liittymään uskonlahkoihin tai tämä nyt on trolli.

Mikä ihminen se vanhempiensa kanssa muuttaa taloon, eikä kerro vanhemmille asiasta mitään ja ottaa ensimmäiseksi "yhteyttä seurakunnan työntekijään" :)) ihan ensi töikseen siis... Talokin on jossain tuntemattomassa paikassa tuntemattomassa kaupungissa eikä sitä kuvailla tässä lainkaan. No nehän ovatkin sivuseikkoja eikä kertoja jää moisiin turhiin yksityiskohtiin. Äkkiä asiat tuossa sadussa etenevätkin. Mutta vaikka kummia tapahtuu, niitä ei vaivauduta selvittämään millään tallennuskeinoilla tai vielä vähemmän hankita todistajia paikalle. Ensimmäisen rauhallisen yön jälkeen jo kiiruhdetaan kertomaan seurakunnasta juuri tälle ihmiselle että pappi on mielisairaalassa :D *hekottaa*

Varmasti työkaverit tietävät missä joku pappi on ja levittävät heti tietoa sairastumisesta pitkin kyliä, vaikka oikeasti toisten vakavasta sairastumisesta ei kerrota kuin lähiomaisille, varsinkaan jos on kyse psykiatriseen sairaalaan joutumisesta.

Hyvin epämääräiset jutut kuten "lopulta pappi.." kertoo että ei osata sanoa päivämäärää, vuotta eikä viikonpäivää tai yleensä mitään aikaa tässäkään. Tämä on vähän huono kummitusjuttu. Kakruni kummitusjuttukirjassakin on parempia, luetaan sitä vessalukemiseksi.

Keksi nyt edes vähän parempia.

humpuukiako?
Kirjoittanut: bluenunna 29.7.2007 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.

bluenunna asialla? kirjoitti:

humpuukiako?
Kirjoittanut: bluenunna 29.7.2007 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.

seuraavan kerran kun keksit satuja, niin jätä tuo jo niin kliseinen "tietty-kellon-aika" yöstä juttu pois. On jo nähty niin monessa kauhuleffassa, että heti kun noita juttuja lukee, niin arvaa jo paska puhetta.

voi helvetti kirjoitti:

seuraavan kerran kun keksit satuja, niin jätä tuo jo niin kliseinen "tietty-kellon-aika" yöstä juttu pois. On jo nähty niin monessa kauhuleffassa, että heti kun noita juttuja lukee, niin arvaa jo paska puhetta.

..enpä tiedä.Minusta todella tuntuu,että kirjoittaja oli vakavissaan.En minä ainakaan tuollaista keksisi päästäni.Vähän rupesi ahdistamaan kuin luin jutun.Ajatella,jos Saatana on olemassa...
Mutta,sanoitko,että saitte pahat henget häädettyä ristien avulla?

bluenunna asialla? kirjoitti:

humpuukiako?
Kirjoittanut: bluenunna 29.7.2007 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.

Aina tämä sama tarina ilmestyy tänne... ei tämäkään ole uskottava, joten taitaa olla sama taiteilija asialla. Menee johonkin hylättyjen elokuvakäsikirjoituksen roskis-sarjaan. No ehkä tästä saisi jonkun c-luokan parin sadan euron budjetin tarinan tehtyä. Näitä näkee joskus tuolla mtv3:lla, kun pitää saada jotain ohjelmantäytettä öisin. tosi huonoja.

Tuolla terveysforumilla on vähän samanlaisia juttuja, yksi elää siellä keskitysleiriaikaa ja välillä hän on salainen agentti ja jahdatun huippupoliitikon uskottu. Aina jotain yhtä hauskaa ja uskomatonta. Joku tarvii huomiota hinnalla millä hyvänsä ja jollakin on lääkkeet ottamatta.

jo.... kirjoitti:

Aina tämä sama tarina ilmestyy tänne... ei tämäkään ole uskottava, joten taitaa olla sama taiteilija asialla. Menee johonkin hylättyjen elokuvakäsikirjoituksen roskis-sarjaan. No ehkä tästä saisi jonkun c-luokan parin sadan euron budjetin tarinan tehtyä. Näitä näkee joskus tuolla mtv3:lla, kun pitää saada jotain ohjelmantäytettä öisin. tosi huonoja.

Tuolla terveysforumilla on vähän samanlaisia juttuja, yksi elää siellä keskitysleiriaikaa ja välillä hän on salainen agentti ja jahdatun huippupoliitikon uskottu. Aina jotain yhtä hauskaa ja uskomatonta. Joku tarvii huomiota hinnalla millä hyvänsä ja jollakin on lääkkeet ottamatta.

päiväys kertoo, taitaa vain olla vieläkin lajissaan ylittämätön.

sen.... kirjoitti:

päiväys kertoo, taitaa vain olla vieläkin lajissaan ylittämätön.

ole vieläkin parempi. Ainakin spiritistisen istunnon puitteet olivat mahtavat, tehosteena yli 300 kynttilää :


LOTTO NUMEROT!! jatkoa...
Kirjoittanut: quelle 22.7.2007 klo 18.22


ja unohtu mainita niistä lottonumeroista..
Sillon muuan vuosi sitten pelattiin isolla porukalla. Osa oli tuntemattomia puolituttuja ja osa perheenjäseniä ja osa hyviäkin kavereita.
Pistimme kaikkemme peliin..
Ja se oli niin järkyttävä kokemus etten koskaan ennen ole itkenyt puoltavuorokautta putkeen...
Stinan kultainen rippiristi poltti hänen ihoonsa iljettävän toisen asteen palovamman, lääkärissäkin käytiin ja emme kehdanneet kertoa totuutta että se tuli pelatessamme, vaan selitimme että olimme leikkineet kumpi pystyy pitämään sitä kauemin iholla sytkärillä lämmitettynä.. Olisi kait passittanut meidät hoitoon totuuden kerrottuamme?!
Niin, tämä tapahtui niin, että istuimme n,25 henkinen porukka mummolamme isossa olohuoneessa. kaikki lattialla suuressa ringissä, lautana toimi tätini mairen, Floridasta tuoma "kyseinen pelilauta" ja huoneessa paloi abouttiarallaa yli 300 kynttilää. Ja keittiössä paloi öljylamppu katossa. Jokainen kysyi vuorotellen, stina kysyi lottonumeroita (joista olin varoittanut häntä aiemin) ja meni hetki ennen kuin mitään tapahtui.Kaikki tuijottivat lautaa jännittyneenä ja sitten tummahkohahmo syöksähti laudasta kohti Stinaa ja stina huusi pidellen kaulaansa.
Risti oli kiinni ihossa. Vaikka tytöllä oli poikakaverinsa fritsuja pureman kaulan peitteenä melkein poskipäille saakka ulottuva keltainen poolopaita. (kaulus oli järkyttävän suuri, niinkuin muodissa oli muuaan vuosi sitten) säikähdimme kovasti ja minä ja Stinan äiti (stina istui keskellämme) laitoimme valot päälle ja tytö n makoilemaan Stinan äidin syliin. Stina houri jotain ja hänen silmänsä muljahtelivat kuten yleensä jos on tajulähteä. Kovan kivun seurauksena hän pyörtyi. Soitimme hätäkeskukseen ja sieltä neuvottiin että ei olisi suuri hätä ja menimme autolla sairaalaan. Kyllä he vähän pitivät meitä tyhminä sairaalassa kun selitimme että kokeilunhaluisina leikimme ristillä ja sytkärillä.. Vaikka todellisuudessa niin ei todellakaan ollut. Stina uskoi jumalaan, mikä saattoi olla osa syynä (kenties)?? siihen että piru suuttui tai vastaavaa. Stina sai sairaalassa, jonkun kipu pistoksen ja palokohtaan levitettiin jääkylmää rasvaa. Kotona kukaan ei jättänyt Stinaa yksin hänen nukkuessaan eikä ollessaan valveilla. Mikä hauskinta pelissämme oli, että mukana olivat myös Mummoni Brita, ja muita vanhempia sukulaisiani. Mummoni Brita kertoi että siinä talossa jossa me pelattiin (hänen nuoruuden asuintalonsa) joka toimi nyt kesämökkinä, oli asunut joskus 1800- luvun lopulla ilkeitä ihmisiä, joita moni kylän asukas pelkäsi ja epäili noidiksi tai paholaisiksi. Mummoni äiti oli joskus aikoinaan rakastunut (ennen mUmmoni syntymää) kyseisen talonväen nuorukaiseen ( mummoni äiti asui tuolloinen omien vanhempiensa kanssa kylän toisessa päässä), ja nuorukainen oli kertonut pelkäävänsä sitä taloa vaikka se oli silloin muutaman vuoden vanha, mutta siellä oli hoidettu sairaita sukulaisia. Ja yksi suvun sairastelijoista oli ollut erittäin ilkeä ja pikkumainen kaikkia nuoria kohtaan jotka eivät eläneet säädyllistä elämää ja tekivät pienenkin väärän eleen elämässään. (Nainen) oli kertonut langettavansa kirouksen talon ylle ja sen asukkaille, koska holtiton nuorukainen ja mummoni äidin rakastaja oli naisten naurattaja, nainen pillastui... Sinä iltana kun stinalle tapahtui se ns"onnettomuus" tuttavani jukka ja hänen poika ystävänsä Sakke olivat huomanneet pelin aikana että kirjahyllyssä oli heilunut hiljalleen tasaisin väliajoin vanhan aikainen musta raamattu (sellainen iso). Emme pelaa peliä enää koskaan, ainakaan siinä talossa. Ja minä vielä vähemmän koskaan. Stina halusi myös minun sanovan tähän juttuun että ei suosittele sen pelaamista niille jotka nauravat ja vähättelevät peliä. Näinhän kävi stinalle joka ei uskonut tippaakaan peliin ja uskoi vain taivaalliseen jumalaan. - Tässä muutama tällainen varoittava sana. JA SAATTAA OLLA PIENIÄ KIRJOITUS VIRHEITÄ KOSKA MINULLA ON TODETTU PIENESTÄ SAAKKA LIEVÄ LUKIHÄIRIÖ! ettei siitä tarvi alkaa urputtamaan..

Miss Blue kirjoitti:

..enpä tiedä.Minusta todella tuntuu,että kirjoittaja oli vakavissaan.En minä ainakaan tuollaista keksisi päästäni.Vähän rupesi ahdistamaan kuin luin jutun.Ajatella,jos Saatana on olemassa...
Mutta,sanoitko,että saitte pahat henget häädettyä ristien avulla?

minä olen itsekkin herännyt joskus yöllä tiettynä kellon aikana tai ainakin saman tunnin sisällä tai useamman kerran yössä aina tunnin välein joten en yhtään ihmettelisi vaikka tuo olisi totta .

bluenunna asialla? kirjoitti:

humpuukiako?
Kirjoittanut: bluenunna 29.7.2007 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.

Ensinnäkin: lääkäri ei mieti saadessaan eteensä palovammapotilaan että nyt lehtää yrjö.

Toiseksikin lääkärit ovat korkeasti koulutettuja. noita yksinkertaisiakin kirjoitusvirheitä on liian paljon!!

Esim:*Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä. Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.*
Taidat olla joku 12-15 vuotias finninaama.

Muutenkin koko kirjoitus oli huonon kauhuleffan kässäri.
Missä maassa tämä tapahtui?
Punainen Risti? Luulisi sun tietävän edes miten se kirjoitetaan jos olet arvostusta ja kehumismitaleita sieltä saanut??
Niin, voidaan arvailla että kyseessä pn ollut muslimimaa?
Miksi se RISTI suojelisi muslimidemonilta?
Jos kenttäsairaalan potilaat olivat paikallisia (puhuivat vierasta kieltä) MIKSI ristit sänkyjen alla auttoivat ehkäisemään 'hyökkäyksiä'?
Ei kristittyjen Jumala muslimien asialla koskaan ole ollut...

Tämä kirjoitus on ihan trolli. Mielikuvituksen tuotetta ja vielä huono sellainen.
KEKSI PAREMPAA!!
Ei ielikuvituksessa ole mitään väärään. Sulle voi tulevaisuudessa tulla siitä vaikka ammattikin mutta jotain itsekritiikkiä olisi hyvä opetella jo tässä vaiheessa!!

bluenunna asialla? kirjoitti:

humpuukiako?
Kirjoittanut: bluenunna 29.7.2007 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.

Miten ylmepänä olevassa viestissä, jonka on kirjoittanut lääkäri, voi olla noin paljon yhdyssanavirheitä?????

On se jännä tämä kummitusaihe. Usko riittää :) Ihan kuin oikea, kaiken kattava ja ihmistä sortava uskonto. Uskoitte/uskotte varmaan wincapitaan ja wgi:n? :D Hei, seuraavaksi kokeilaa ikaros group nimistä luotettavaa sijoitusyhtiötä. Sieltä saa miljoonia helposti noihin kameroihin ja tutkimuslaitteisiin, alkaa sitä todistusaineistoa kerääntymään.

kyseessä on sama henkilö. (Ei seeprakaan raidoistaan pääse)

Hyvää työtä. Juonen rakenne kulkee samoin näissä. Ristit on asianmukaisesti mukana ja aina tulee kuvaan raamattu jossain vaiheessa.

Sänky, raamattu, tumma hahmo, risti, mielisairaus. Juu.

Olisi kiva tietää, millaisia kummitusjuttuja kehitellään esmes islaminuskoisten tai hindujen parissa. Tietääkös joku?

että,, kirjoitti:

kyseessä on sama henkilö. (Ei seeprakaan raidoistaan pääse)

Oliko asia näin. Mielestäni leirisairaalatarina on listan kaikkien aikojen paras!!!!

haamubongari kirjoitti:

Hyvää työtä. Juonen rakenne kulkee samoin näissä. Ristit on asianmukaisesti mukana ja aina tulee kuvaan raamattu jossain vaiheessa.

Sänky, raamattu, tumma hahmo, risti, mielisairaus. Juu.

Olisi kiva tietää, millaisia kummitusjuttuja kehitellään esmes islaminuskoisten tai hindujen parissa. Tietääkös joku?

sovitettuna islaminuskoiseen ympäristöön:
..................



humpuukiako?
Kirjoittanut: fatima 27.4.08 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan Allahin uskon vastaisia mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Fatima, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Ali. Nuorin on 6kk vanha Mohammed.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa
palatsissamme Jemenissä.
Meillä on kotieläimiä, kameleita, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan Koraanin lukemista ja kotitaloustöitä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa aavikolla ulkoilemassa. Mieheni on imaami, ja minä olen kotona hänen kolmen muun vaimonsa kanssa, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheyhteisömme parissa. Me emme luonnollisestikaan käytä alkoholia. Esim: viikonloppuisin otamme lasilliset raikasta vettä rankan päivän päätteeksi. Meillä on myös asunto rannikolla ja kameleitakin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia raikasta vettä, olen terve enkä luonnollisestikaan tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa jemeniläinen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää jemenin punaisen puolikuun jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Ahmedin joka oli arabitaistelijana kyseisellä alueella.
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni Sajidan kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme Jemenin kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme lapsuus vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut arabitaistelija. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja Sajidan kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "profetta Allahin" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta arabiaksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen Profeetta Allahin laulua arabiankielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa kovin hyvin.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa arabiaksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi arabiaksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli Koraaneja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin Jemeniin äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotojemeniin.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään puolikuun merkin minulle sinne, ja kun sain sen riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Sajida sai saman merkin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat puolikuun merkit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset merkit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni Sajida. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.

erojakin löytyy. "Talossa kummittelee"- tarinassa on huomattavasti vähemmän
kirjoitusvirheitä kuin aikaisemmissa.
Erään aiemman tarinan oppukaneetti:

". JA SAATTAA OLLA PIENIÄ KIRJOITUS VIRHEITÄ KOSKA MINULLA ON TODETTU PIENESTÄ SAAKKA LIEVÄ LUKIHÄIRIÖ! ettei siitä tarvi alkaa urputtamaan.."

on jatkossa tarpeeton.

positiivisia kirjoitti:

erojakin löytyy. "Talossa kummittelee"- tarinassa on huomattavasti vähemmän
kirjoitusvirheitä kuin aikaisemmissa.
Erään aiemman tarinan oppukaneetti:

". JA SAATTAA OLLA PIENIÄ KIRJOITUS VIRHEITÄ KOSKA MINULLA ON TODETTU PIENESTÄ SAAKKA LIEVÄ LUKIHÄIRIÖ! ettei siitä tarvi alkaa urputtamaan.."

on jatkossa tarpeeton.

on nyt vähemmän kuin parin vuoden takaisissa sepustuksissa siksi, että kirjoittaja on käynyt koulua pari luokkaa lisää. Kirjoittajahan vaikuttaa kaikissa näissä tarinoissa melko nuorelta henkilöltä, myös siinä "lääkärin" kertomassa. Uskon kyllä, että kummituksia on, mutta tämän ketjun tarinat vaikuttavat ihan selviltä feikeiltä.