Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton kokoamaan sosiaalibarometriin ovat vastanneet sosiaali- ja terveystoimen, Kelan ja työvoimatoimistojen johtajat, jotka eivät ole tyytyväisiä Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen eli Paras-hankkeeseen.
"Kuntien erot kyvyssä turvata palveluiden saatavuus ovat kasvaneet; ne ovat nyt suurimmillaan 12 vuoteen." Joo-o. On sitä saatu eri puolilta maata kotoisin olevien ihmisten kanssa ihmetelläkin, miten epätasaisesti palvelut ovat jakaantuneet.
Enemmän kuin närkästyttävää on TAHALLINEN alibudjetointi kunnissa. Ja tähän asti on paasattu, että "Ei, ei, kyllä rahaa aina on, pitää vain valtiolta pyytä aina lisäbudjettia lastensuojeluunkin."
HS: "Tahallinen alibudjetointi on yksi pahimmista selviytymiskeinoista tiukan talouden kunnissa. Se näyttää vakiinnuttaneen asemansa laajalti hyväksyttynä toimintamuotona, sillä lähes kolmannes kuntien sosiaalitoimen johdosta ja neljännes terveyspalveluiden johtajista kertoi keinoa noudatettavan omassa kunnassaan......... valitettavan usein se tarkoittaa toiminnan karsimista.
Ikävintä on se, että tietoinen pihistely iskee pahimmin lastensuojeluun, vanhusten palveluiden järjestämiseen sekä vammais- ja päihdehoitopalveluihin. "
Yksinkertaisesti ei ole lakia, joka pakottaisi kuntia ohjaamaan palveluja eri väestöryhmille. Kirjoituksessa arvellaan suurimpia rahan saajia olevan niiden, joita äänekkäimmin puolustetaan lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa. Siitä olen kyllä eri mieltä, että koululaisten puolia olisi riittävästi pidetty, vaikka Hesari niin arveleekin.
"Hiljaisemmat ja pienemmät ryhmät on helpompi ohittaa rahojen jaossa. Tällaisiin ryhmiin kuuluvat muiden muassa last.suojelun tukitoimia tarvitsevat perheet, päihdekuntoutujat, osa vanhuksist aja vammaisista. Yksittäistä ryhmää kohti saamatta jääneet rahat eivät ole edes suuria, mutta niiden puutteella on suuri merkitys. Usein alibudjetointi johtaa myöhemmin vielä suurempiin menoihin, kun syntyneitä vahinkoja on pakko korjata järein kein0in.
Jos esim. last.suojelun tukitoimena kotipalvelua tarvitseva perhe ei saa palvelua, edesauttaa se ongelmien kehittymistä niin suuriksi, että ainoaksi toimintamalliksi jää huostaanotto. Yhden lapsen laitos- tai perhesijoitukseen kuluvalla rahalla palkattaisiin kotipalveluun työntekijöitä useampienkin perheiden tueksi.
Toinen hiljaa ohitettu ryhmä ovat päihde- ja mt-kuntoutujat. Useimmissa kunnissa päihdepotilaat pääsevät katkaisuhoitoon nopeastikin, mutta päihdeongelmainen jätetään jopa puoleksi vuodeksi odottamaan kuntouttavaa hoitopaikkaa oman onnensa nojaan. On hyvin tavallista, ettei pelkkä katkaisuhoito riitä kannattelemaan päihdeongelmaista kuivana kuukausikaupalla.
Kuntia yhdistettäessä ei aina osata selkeästi määritellä yhteiseen organisaatioon koottujen virkamiesten esimies- ja päätösvaltasuhteita. Etenkin sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa epäselvyys on muutamissa liitoskunnissa johtanut tilanteisiin, joissa päätöksentekijää ja vastuun kantajaa on jouduttu etsimään."
Mitä, mitä mitä? Eihän nyt lastensossut kanna tai joudu vastuuseen mistään! Vai siitäkö on ollut kiistaa, saako epäpätevä päättää sijoituksen, koska lain mukaan päättämään tarvittaisiin pätevä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Vai ovatko tantat alkaneet hyppiä bossien silmille?
Monta tärkeää huostaanottoihin läheisesti vaikuttavaa asiaa on kuitenkin otettu esille artikkelissa.
"Kuntien erot kyvyssä turvata palveluiden saatavuus ovat kasvaneet; ne ovat nyt suurimmillaan 12 vuoteen." Joo-o. On sitä saatu eri puolilta maata kotoisin olevien ihmisten kanssa ihmetelläkin, miten epätasaisesti palvelut ovat jakaantuneet.
Enemmän kuin närkästyttävää on TAHALLINEN alibudjetointi kunnissa. Ja tähän asti on paasattu, että "Ei, ei, kyllä rahaa aina on, pitää vain valtiolta pyytä aina lisäbudjettia lastensuojeluunkin."
HS: "Tahallinen alibudjetointi on yksi pahimmista selviytymiskeinoista tiukan talouden kunnissa. Se näyttää vakiinnuttaneen asemansa laajalti hyväksyttynä toimintamuotona, sillä lähes kolmannes kuntien sosiaalitoimen johdosta ja neljännes terveyspalveluiden johtajista kertoi keinoa noudatettavan omassa kunnassaan......... valitettavan usein se tarkoittaa toiminnan karsimista.
Ikävintä on se, että tietoinen pihistely iskee pahimmin lastensuojeluun, vanhusten palveluiden järjestämiseen sekä vammais- ja päihdehoitopalveluihin. "
Yksinkertaisesti ei ole lakia, joka pakottaisi kuntia ohjaamaan palveluja eri väestöryhmille. Kirjoituksessa arvellaan suurimpia rahan saajia olevan niiden, joita äänekkäimmin puolustetaan lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa. Siitä olen kyllä eri mieltä, että koululaisten puolia olisi riittävästi pidetty, vaikka Hesari niin arveleekin.
"Hiljaisemmat ja pienemmät ryhmät on helpompi ohittaa rahojen jaossa. Tällaisiin ryhmiin kuuluvat muiden muassa last.suojelun tukitoimia tarvitsevat perheet, päihdekuntoutujat, osa vanhuksist aja vammaisista. Yksittäistä ryhmää kohti saamatta jääneet rahat eivät ole edes suuria, mutta niiden puutteella on suuri merkitys. Usein alibudjetointi johtaa myöhemmin vielä suurempiin menoihin, kun syntyneitä vahinkoja on pakko korjata järein kein0in.
Jos esim. last.suojelun tukitoimena kotipalvelua tarvitseva perhe ei saa palvelua, edesauttaa se ongelmien kehittymistä niin suuriksi, että ainoaksi toimintamalliksi jää huostaanotto. Yhden lapsen laitos- tai perhesijoitukseen kuluvalla rahalla palkattaisiin kotipalveluun työntekijöitä useampienkin perheiden tueksi.
Toinen hiljaa ohitettu ryhmä ovat päihde- ja mt-kuntoutujat. Useimmissa kunnissa päihdepotilaat pääsevät katkaisuhoitoon nopeastikin, mutta päihdeongelmainen jätetään jopa puoleksi vuodeksi odottamaan kuntouttavaa hoitopaikkaa oman onnensa nojaan. On hyvin tavallista, ettei pelkkä katkaisuhoito riitä kannattelemaan päihdeongelmaista kuivana kuukausikaupalla.
Kuntia yhdistettäessä ei aina osata selkeästi määritellä yhteiseen organisaatioon koottujen virkamiesten esimies- ja päätösvaltasuhteita. Etenkin sosiaalitoimessa ja lastensuojelussa epäselvyys on muutamissa liitoskunnissa johtanut tilanteisiin, joissa päätöksentekijää ja vastuun kantajaa on jouduttu etsimään."
Mitä, mitä mitä? Eihän nyt lastensossut kanna tai joudu vastuuseen mistään! Vai siitäkö on ollut kiistaa, saako epäpätevä päättää sijoituksen, koska lain mukaan päättämään tarvittaisiin pätevä, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä. Vai ovatko tantat alkaneet hyppiä bossien silmille?
Monta tärkeää huostaanottoihin läheisesti vaikuttavaa asiaa on kuitenkin otettu esille artikkelissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.