Unissa...

Joinakin öinä uneksin harmaasta taivaasta joka kaartuu ylleni,
vihreästä nummesta,
ja sinusta,
punahiuksinen mieheni,
rakaani, ainoani.

joinakin öinä uneksin kuusta ja metsästä,
hopeisista olennoista, ulvovista veljistäni,
ja noina öinä,
olen yksi niistä,
ihmiskunnan vihaamista perkeleistä,
joita kuitenkin rakastan enemmän kuin "omaa" rotuani.

Joinakin öinä lennän korkealla taivaalla,
tunnen salamat ja sateen,
olen vapaa,
hallitsematon,
oma itseni, vapaa, yksin.

Joinakin öinä olen suljettuna pimeään,
kuin pakoon pyristelevä lintu,
ei mitään pakotietä,
vain minä ja mieleni demonit,
jotka eivät poistu vaikka kuinka huudan,
niiden sanat myrkyttävät mieltäni
ja itken.

Päivisin olen yksin
outo, kammotus,
ei kukaan ole luonani silloin kun sitä tarvitsisin,
ei kukaan halaa painajaisten jälkeen,
ei kukaan puhu kanssani ihanista unistani,
unista, joissa elän enemmän kuin täälä,
unista, joita ajattelen jatkuvasti hereillä ollessani.