Onks teillä minkälaista kokemusta soluasumisesta? Ootteko tullu hyvin toimeen kämppiksen kanssa ja onko ollu lukemis rauha, entä kotityöt?
Olen muuttamassa kotkaan opiskeluiden perässä mutta ongelmana on että en tiie hakisinki yksiöön vai soluun. Yksiössä olisi oma rauha mutta toisaalta haluaisin että olisi seuraa kun tulen kotiin.
Olen muuttamassa kotkaan opiskeluiden perässä mutta ongelmana on että en tiie hakisinki yksiöön vai soluun. Yksiössä olisi oma rauha mutta toisaalta haluaisin että olisi seuraa kun tulen kotiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla hyviä kokemuksia soluasumisesta! jokainen siivosi omansa pois tieltä ja itse kukanenkin imuroi kun likaiselta näytti.meitä oli neljä samassa solussa, jokaisella oma huone. meillä tosin kaikki olivat siistejä ihmisiä, toisin kuin naapuritalossa kämppikseni kaverilla oli solussa pitäminen kun sisälläkin piti kävellä kengät jalassa, kun lattiat niin paskaset. Me yhdessä sovittiin tietyt "säännöt" yleisestä siisteydestä ja ne päti todella hyvin!
En usko että saat yksiön, sillä ne ovat niin kiven alla jokaisessa opiskelijakaupungissa. täällä kuopiossakin niihin on väistämättä noin vuoden mittainen jono. täällä pitääkin ensin asua väh. puoli vuotta solussa, että on mahdollista hakea opiskelijaasunnoksi yksiötä. en toki tiedä miten siellä käytäntö on (näin on vain monessa muussa kaupungissa).
Kotkassa yksiöön pääsee melko helposti.. Itse pääsin nimittäin sinne kuukauden jonotus ajalla.. tosin yksiö oli pieni, 14 neliöö ja tosi ahistava :/
Kämppikset voi olla tosi kivoja, eli tiedossa voi olla hulvattomima illanistujaisia.
Halvempaa kuin ittekseen.
Kämpässä on jo valmis porukka kasassa joilta kysyä neuvoa eri asioissa.
Jos edes yhdellä on auto ja ko. ihmisen aikataulut sopii sun elämään niin voit saada helposti kimppakyytiä, tai ainakin edullista kuljetusta, jos päätätte vaikka lähteä porukalla markettiin tai sun pitää roudata joko härpäkkä kirpparilta tms.
-
Kämppikset voi olla kusipää narkkareita ja pitää sut kaikki yört hereillä popittamalla ja kantamnalla sisään epämääräistä sakkia joka/jotka nyysii sun safkat.
Jousut vahtimaan omia kamojas jos kämppis ei kunnioita sun ostoksia, astioita, paskapaperia, yms.
Hermot voi mennä.
Solukämpistä yleensä:
Kun koko talo on täynnä opiskelijoita niin juttuseuraa löytyy ja voi olla tosi hauskaa.
Kun koko talo on täynnä opiskelijoita niin pahimmassa tapauksessa bilettäminen ja möykkääminen on jatkuvaa ja ikuista.
Itse asuin koko opiskeluaikanai solussa. Mula kelpasi. Vuokra oli pieni, sijainti oli hyvä. Kämppiksiä oli laidasta laitaan; aivan sieltä narkkareista "mykkiin" hissukoihin. Eli keskiarvona ihan normaalia porukkaa.
Autooni tuli lommo kun joku törmäsi siihen polkupyörällä parkkiksella. Toisaalta yks kämppis vaihtoi siihen jarrupalat yhden kaljan hinnalla.
Eli asioissa on aina puolensa.
Niin eli itselläni on myös sama ongelma. En osaa päättää valitsenko solu- vai oman vuokra-asunnon... Kaikki on kyllä ehdotellut soluasuntoa, mutta mites sitten oma rauha, ja vähäsen jännittää se kämppis. Enkä itse ainakaan halua, että solussa olisi enempää kuin se yksi asukas minun lisäkseni, se voisi olla jo liikaa.
Itse olen päätynyt kuitenkin soluasuntoon, tiedä sitten valitsinko oikein, toivottavasti... Kuitenkin se kaveri, yhteiset hommat (siivous, huonekalut jne.) ja etenkin sen soluasunnon hinta verrattuna omaan yksiöön.
"Enkä itse ainakaan halua, että solussa olisi enempää kuin se yksi asukas minun lisäkseni, se voisi olla jo liikaa."
Eihän tuo ole mikään solu, vaan parikämppä. Itse en ikinä lähtisi tuollaiseen, tai ainakin pitäisi tietää hyvin tarkkaan minkälainen kaveri on kyseessä. Itse asuin monta vuotta sellaisessa kummajaisessa kuin 10 hengen sekasolu. Voin sanoa, että 70 % ajasta meni oikein hyvin ja lopusta 20 % kohtalaisesti. Yksi kusipää tuollaisessa laumassa ei paljon haittaa, mutta auta armias jos sen kusipään kanssa pitäisi asua kahdestaan...
oon asunu kahdessa opiskelijasolussa.
eka kerta menetteli. muutin sinne vanhempien luota, joten sillon osasi arvostaa sitäkin vähää itsenäisyyttä ja omaa rauhaa. soluelämään oli helppo sopeutua kun ei ollut vielä ehtinyt kehittää omia asumisen ja elämisen tapoja. huoneiston laatu oli yhdentekevää, eikä sijainti perseessä haitannut. muovimattolattiainen neukkukuutio radan varren vuokralähiössä tuntui jännittävältä vaihtelulta vuosien keskiluokkaisen rivarielämän jälkeen.
toinen solukokemus oli muutaman vuoden yksin asumisen jälkeen. puoli vuotta kärsimystä. en siitä muuta hyvää sanottavaa keksi kuin älyttömän halvan vuokran.
tiivistetysti:
plussat
-asuminen ei maksa juuri mitään
-mahdollisuus lainata tavaroita ja saada apua käytännön asioissa
-kämppikset voi olla huipputyyppejä ja heistä saada hyviä ystäviä, itselläni ei tosin tästä ole kokemusta
-lähtökohtaisesti kämppis on kuitenkin kämppis, ei ystävä, kumppani tai perheenjäsen, joten niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä eikä selitellä omaa elämäänsä, jos ei halua (erotuksena esim. kaverin kanssa asumiseen)
-tieto siitä, että "joku on lähellä". hyvä juttu tai sitten ei
miinukset
-kämpän taso. koskee tietty yhtä lailla mitä tahansa 70-luvun vuokraläävää
-häiriköivät naapurit. opiskelijataloissa melu kuuluu asiaan ja niissä joutuu sietämään paljon sellaista, mikä missä tahansa normaalissa taloyhtiössä olisi ONGELMA
-kämppikset. vaikka sinänsä ihan ok tyyppejä olisivatkin, niin silti niiden tavat ja välillä pelkkä olemassaolo saattaa ärsyttää
-liian vähän kaappitilaa, huonekaluja mahdollisuus pitää varsin rajoitetusti
-asunnon sotkuisuus
-se, ettei kotona voi olla kuin kotonaan (eli vaeltaa vaikka alastomana ympäri asuntoa), joutuu joustamaan muiden takia (suihku- ja ruoanlaittovuorot yms) ja omissa aikatauluissa on aina otettava huomioon asuintoverien mahdolliset tekemiset
summa summarum, suosittelen soluasumista, mikäli olet köyhä/saita, sopeutuvainen ja/tai syystä tai toisesta et halua asua yksin. muille en.