Pari vuotta työkomennuksella Ranskassa jossa avokki
mukana hauskaa pitämässä,työtä vuorotta ja ilmeisesti vaati veronsa koska puoliso petti Suomessa käyntiensä yhteydessä.Kotiin palattuamme toteutimme suomalaisen unelman eli ostimme oman talon,joka sitten paljastui suomalaisen käsityö taidon huippunäytteeksi,kolmen vuoden jatkuvan remontin jälkeen mennyt kolmasosa kauppasummasta lisää mutta nyt talo kunnossa.Avokki ilmoitti just että lähtee,kiitos hyvästä työstä ja näkemiin.Projektin aikana kuollut kaksi ihmistä omasta perheestä ja kolmas juuri poistumassa ,neljä vuotta seksitöntä aikaa parisuhteessa.Kaikesta siitä huolimatta että luottamus suomalaiseen ihmiseen on romahtanut tahtoisin uskoa tulevaisuuuteen,etenkin suomalaiseen naiseen
mukana hauskaa pitämässä,työtä vuorotta ja ilmeisesti vaati veronsa koska puoliso petti Suomessa käyntiensä yhteydessä.Kotiin palattuamme toteutimme suomalaisen unelman eli ostimme oman talon,joka sitten paljastui suomalaisen käsityö taidon huippunäytteeksi,kolmen vuoden jatkuvan remontin jälkeen mennyt kolmasosa kauppasummasta lisää mutta nyt talo kunnossa.Avokki ilmoitti just että lähtee,kiitos hyvästä työstä ja näkemiin.Projektin aikana kuollut kaksi ihmistä omasta perheestä ja kolmas juuri poistumassa ,neljä vuotta seksitöntä aikaa parisuhteessa.Kaikesta siitä huolimatta että luottamus suomalaiseen ihmiseen on romahtanut tahtoisin uskoa tulevaisuuuteen,etenkin suomalaiseen naiseen
Vastaukset 12
Vanhimmat
ei sitten tullut yhtään aikaisemmin mieleen, että jotain oli suhteessa pielessä, jos neljä vuotta jo seksitöntä aikaa suhteessa....? Ikävää tietysti silti, että noin kävi. Älä nyt kuitenkaan koko naissukukuntaa tuomitse tuon perusteella ja uskoasi menetä. Eiköhän se uusi ihmissuhdekin taas löydy, aikanaan. Uskon minä. Toivotan voimia!
Tuli kyllä mieleen enkä tuomitse joskus vain asiat vievät enemmän ihmistä kuin luuleekaan.
Minulla mies ei ollut kolmeen viimeiseen vuoteen yhtään kiinostunut minusta. Ajattelin että se johtui pienestä lapsesta ja kaikesta muusta, mutta en toisesta naisesta. Kysyin kyllä välillä, että onko hänellä toinen, ei kuulemma ollut. Kaikenlaista viritelmiä yritin, mutta ei vaikutusta. Loppujen lopuksi suhdehan sieltä kerran soitteli, että miksi en jätä miestä. No, eipä sen jälkeen tarvinnut miettiä. Nyt yritän jatkaa elämää 40 :na pienen lapsen kanssa. Kai se joskus päivä alkaa paistamaan risukasaankin.
toivottavasti löydät itsellesi kumppanin joka huomioi sinut sekä henkisenä että fyysisenä ihmisenä,siihen minäkin laitan toivoni vaikka meneehän se elämä yksinkin eteenpäin vaikkei maistukkaan ehkä niin maukkaalle.
se elämä kulettaa ja rulettaa...
Ite aikoinani 10 v sitten heitin ukon pihalle ihan extempore. Se ol vuosia pettäny mua mun ystävien kanssa. Sain tietää ja annoin maistaa omaa lääkettä. Otin eron ja lapsen mukaani.Sit vastaan tuli uusi mies, mua 7v nuorempi. Olemme yhdessä edelleen ja lapsiakin tullu. Työtäkin on. Kyl aika parantaa kaiken ja pidä silmät auki!!!
vuorotta?Milloin me suomalaiset opitaan?
Pitäiskös olla jotain muitakin arvoja?
tuttu tarina,en ooikein osaa sanoa mistä johtuu se että kun saadaan katto pään päälle niin usein käy se hieno talo ahtaaksi,onko sananlasku paikkanasa pitävä,kun köyhyys tulee ovesta niin rakkaus lentää ikkunasata? mutta ei kaikilla varmaan ole tiukkaa rahallisesti,mutta kuitenkin ero tulee jostain syystä.
tai olisiko kaikki uurastaminen työn ja asunnon kimpussa saanut unotamaan parit että suhdetta täytyy jatkuvasti ylläpitää ja hoitaa..no mitäpä noista syistä.
vomia sinulle,kyllä suomessa on hyvin paljon uskollisiakin naisia,haku päälle vaan!
joo kylla luottamus suomalaiseen ihmiseen meni enemmän talokaupan yhteydessä kuin avoliitossa, pettäminen parisuhteessa on nykysuomen arvojen mukaan niin "arkipäivää" etten hämmästynyt vaikka sattui omalle kohdallekkin.Talokaupoissa ja korjausrakentamisessa kyllä törmättiin sellaiseen valheitten vyyhtiin että myytti suomalaisesta rehellisyydestä,ahkeruudesta ja ammattitaidosta sekä sanansa pitämisestä saa aikaan pahoinvointi kohtauksen jos sattuu kuulemaan jonkun siitä puhuvan.Hyvällä neuvottelutaidolla selvittiin ilman lakitupa reissuja mut kolmen vuoden paini ja henkinen väkivalta uuvutti itse ihmiset.
Näin siinä taitaa usein käydä, että kun saadaan elämän puitteet ns. kuntoon, niin sitten onkin eron aika. Näin kävi minullekin; oli velaton talo, saatiin lapset ja elämän piti vihdoinkin olla hyvin. Mutta ukko ilmoittikin yhtenä päivänä löytäneensä elämänsä rakkauden ja sen siliän tien muutti rakkaansa luokse. Kaiken tuon elämän "rakentamisen" aikana parisuhteen hoitaminen jäi, sen tunnustan. Mutta ajattelin että kunhan elämä rauhoittuu, lapset vähän kasvavat niin sitten on parisuhteen vuoro. Mutta mies ei jaksanut odottaa.
Usko suomalaiseen mieheen on mennyt sillä eron jälkeen rakastuin. Mutta enpä riittänyt tuollekaan miehelle vaan hänellä ilmeisesti oli haku päällä koko suhteen ajan. On tullut mieleen, ettei uskollisia miehiä enää ole olemassakaan. Nyt keskityn täysin elämääni lasten kanssa ja unohdan miehet kokonaan elämästäni.
Kyllähän se tuottaa tuskaa kun kuulee joutuneensa petetyksi,katkeruuttakin.Itselläkään ei ollut ensim.kerta kun tuli eteen vaan edellisessä suhteessa sain vastailla vieraan yöllisiin puhelin soittoihin joista asia valkeni,toisella kerralla asia ilmoitettiin kun istut hotellihuoneessa 2000km
kotona loppuun väsyneenä pitkistä työpäivistä.Silti jaksan uskoa että uskollisuus ja rehellisyys ovat ne asiat joista ei kannata luopua vaan jossain on vielä samoin ajatteleva vastakappale ja 46 vuotiaana on vielä aikaa yhteen tosi yritykseen.Jospa vaan olisi nyt oppinut kaikista tekemistään virheistä ettei arjen puristuksessa se suhteen vaaliminen kaikesta ulkoisesta hyvästä huolimatta unohtuisi.Elämä on niin paljon kauniinpaa kun näkee sen avoimin silmin ilman että sulkee itseltään jotain sellaista pois jota todellisuudessa kaipaa.
kaikki on mahdollista. Tämän toki varmaan itsekin tiedät, mutta sanon silti: sure suremiset ensin loppuun ennenkuin "hyppäät" seuraavaan suhteeseen. Aina kannattaa lähteä puhtaalta pöydältä.
Ja oikeasti; fiksuille miehille on kysyntää ja ottajia!
Se on moro!On sulla ollut rankkaa, mut kyl mä ainakin uskon vielä luottamukseen,itse juuri eronnut ja haluaisin löytää sen uljaan prinssin vielä. Nimenomaan vapaan en varatun, niistä ei ole kun harmia...tsemppiä!