vastoinkäymisestään tai surustaan niin löytyykö sinulta empatiaa vai lyötkö lyötyä kertomalla että sinulla on kaikki hyvin?
Jos lähimmäinen pelkää menettäneensä omaisensa ilkutko hänelle että sinäpä et menettänytkään vaan kaikki läheisesi ovat turvassa?
Jos lähimmäinen pelkää menettäneensä omaisensa ilkutko hänelle että sinäpä et menettänytkään vaan kaikki läheisesi ovat turvassa?
Vastaukset 48
Vanhimmat
vääntää, ja vielä tällaisesta aiheesta... Jos sinä olet kokenut epätiedon ja pelon hetkiä, ja sitten saanut helpottavan viestin että pelko läheisesi puolesta olikin turha, niin sen kertominenko on sitten ilkkumista...
alatyylin ilmaisuja vakavassa aiheessa.
Odotan tietoa itsekin, siksi tuntuu pahalta rehentely kun hänellä omakohtaisesti kaikki on hyvin.
Hänhän voisi jättää vastaamatta sen sijaan että vääntää veistä haavassa.
oma tapansa käsitellä pelkoa, epätietoa ja surua, jollakin voi asian tehdä pahemmaksi se että kuulee toisten olleen "onnekkaita", jollekin toiselle se taas saattaa lisätä toivon määrää ja muutenkin jopa oman epätoivon keskellä tuntua hyvältä. Olen todella pahoillani jos sinäkin odotat tietoa lähimmäisestäsi, ja toivon sinulle jaksamista epätiedon keskellä - ja että kaikki lopulta olisi hyvin. Toivottavasti saat tukea oikeilta läheisiltäsi nyt, tuntuu että sinua voi vieraiden ihmisten nettikirjoittelut tässä tilanteessa loukata. Joka tapauksessa voimia sinulle.
Osaatko käyttää asiallisempaa kieltä,vai ottaako puollustaminen noin lujille.
Millä kielellä puhut ? ?? - värinhän kaikki tietävät.
valehdella, jos odottaisit tietoa lähiomaisestasi, et silloin pulinoisi palstalla ja paheksuisi muiden ilmaisuja, olisit silloin omien, todellisten, omaistesi ja läheistesi kanssa.
Ihan kokemuksesta sanon, omaa läheistäsi ei henkiin herätä se että muiden omaiset jäivät henkiin.
Mieti
onko se ilkkumista, jos hän menee juuri omaisensa menettäneelle tuota hehkuttamaan, kyllä se on toisen surun halveksuntaa ja ilkkumista.
tuoda esille niitä tosiasioita, missä hän on mennyt hehkuttamaan ja kenelle omaisensa menettäneelle.
Kommentoidaan sen jälkeen mikä on ilkkumista, mikä aitoa iloa ja mikä halveksuntaa ja ketä kohtaan, mutta, ensin tosiaan niitä faktoja, kuka on ilkkunut ja kuka on omaisensa menettänyt.
sinä voit jättää nuo henkilökohtaisuudet pois, vaikka ymmärrän kyllä halusi alkaa osoittelemaan joitakin, eihän sitä haluamaasi riitaa saa muuten aikaan.
juuri kysyin että, kuka hän ja kenelle.
Joten pyydän edelleenkin niitä tosiasioita, kuka on ivannut ja ilkkunut ja kuka on omaisensa menettänyt?
Kuten huomaat, kykenen täysin asialliseen keskusteluun, joten riidastahan ei ole kysymys, mutta, kuitenkin poikkeuksetta pyrin keskustelemaan tosiasioiden perusteella ja nyt kyselenkin sinulta niitä.
täällä keskustelemassa asioita eivätkä nuoleskelemassa ja kohdistamassa antipatioita toisia kirjoittajia kohtaan joka ikisessä ketjussa, aiheesta riippumatta. Mietippä nyt onko fiksua käytöstä sinulta käyttää tätätkin kamalaa aihetta yhden nimimerkin mollaamiseen, vai olisiko mahdollista jättää kokonaan kirjoittamatta jos ei mitään muuta osaa ruudulle tuottaa. Täällä ei tietääkseni kirjoittajat ole läheisiä toisilleen ja toiseksi täällä ei tietääkseni ole omaisensa juuri menettäneitä kirjoittamassa eikä tämä ehkä ole oikea paikka olla vaatimassa sääliä ja sympatiaa muilta jos tragedia on tullut omalle kohdalle. Silloin on ehkä muuta tekemistä kuin xxxx:illa netissä ventovieraille jotka ei lähde nälvimisleikkiin mukaan.
kuten huomaat, jos huomaat, olet utelijas harhoissa elävä, riidanhaluinen piruparka.
Kenestäkään määrätyistä henkilöistä ei ole kyse, koita edes ymmärtää tekstejä joita luet.
alkoi:
"Mieti
onko se ilkkumista, jos hän menee juuri omaisensa menettäneelle tuota hehkuttamaan, kyllä se on toisen surun halveksuntaa ja ilkkumista."
Kun nyt et kykene kuitenkaan nimeämään kuka on ilkkunut ja kuka on omaisensa menettänyt, täytyy vain todeta että, sinä puhut mitä sylki suuhun tuo ja totuus on sinulle täysin tuntematon käsite, joten jatka ihmeessä valitsemallasi valehtelun tiellä.
jatkan kyllä,
ei 'hän' & 'toinen' ole kukaan määrätty henkilö ? ymmärrä jo utelijas ihminen lukemaasi !
Älä jaksa leikkiä tyhmempää kun olet. Lukemalla eiliset ketjut minulle ainakin selvisi em.asiat.
Ja tuosta kuka-mitä-häh -leikistä kommentoin vaan, että täällähän ei nimiä latele palstalle kun yks että tällaista tällä kertaa.
olemattomat, nimettömät ihmiset ovat ilkkuneet ja menettäneet omaisaan, silloin kaikkinainen keskustelu on turhaa, oletin että kun yrittää ihan totena puhua, olisi ollut edes siteeksi totta, no ei ollut, näinollen, en keskustele enempää olemattomista asioista ja olemattomista ilkkujista ja olemattomista omaisensa menettäneistä.
keskity nyt vaan siihen työhösi;))
eilisiäkin ketjuja, enkä löytänyt yhtään läheisensä menettänyttä.
Löysin kaksi jotka pelkäsivät menettäneensä, samoin löysin kaksi jotka iloitsivat siitä että pelko oli turhaa ja läheiset olivat selvinneet, enkä kyllä nähnyt heidän kummankaan ilkkuvan, vaan ainoastaan iloitsevan siitä että läheiset olivat selvinneet, siis molemmat nimimerkit iloitsivat aivan samoin, toinen aikaisemmin, toinen myöhemmin.
http://www.youtube.com/watch?v=n3Zlf-MjnKc
siinä että väärän ihmisen lähimmäinen pelastui.
Onni yksillä, suru kaikilla. Jokainen hyvä uutinen ja tieto jonkun läheisen selviytymisestä on hyvä uutinen pelastuneen omaisille. 9 ihmistä kuoli. Tuskin heidän omaistensa suru vähenee siitä että 8 muutakin menehtyi.
Onko sinusta väärin iloita oman läheisen pelastumisesta.
niin kaikki pyörii oman navan ympärillä, jos itellä menee huonosti niin silloin ei saa kellään toisellakaan mennä hyvin. Sitä se vaan on.
Aikuisen täytyy osata käyttäytyä ja harkita sanansa tilanteen mukaan.
Miltä sinusta tuntuisi, että olet esim. syöpäsairaan läheisesi hautajaisissa ja sinne tulee joku , joka kehuu miten hyvin hänen läheinen selvisi samasta asiasta.
Kyllä osoittaa täydellistä arvostelukyvyttömyyttä tältä kehujalta. Vaitiolo on kultaa pätee tässä tosi hyvin. Se oman erinomaisuuden esiin tuominen ei kaikkiin tilanteisiin yksinkertaisesti vaan sovi.
Kirkossakin saa esittää kaikenlaista musiikkia, kunhan se tehdään asiaankuuluvalla hartaudella sekä tilaisuus huomioiden !
ovat muuttuneet loukkauksiksi?
Olen sitä mieltä ettei tällä palstalla vietetä lähiomaisen hautajaisia, ei kenenkään lähiomaisen, joten vertauksesi on hieman absurdi.
Olen myös aivan varma ettei kukaan joka on lähiomaisensa menettänyt, samana tai seuraavana päivänä pulinapalstalla kirjoittele ja hae empatiaa, kyllä silloin ollaan omien läheisten ja ystävien seurassa, kun menettää omaisensa ei vain yksinkertaisesti ole tilaa sille että netissä pulisee.
on näyttää uutisissa läheisensä takaisin saaneiden omaisten iloa. Täyellistä arvostelukyvyttömyyttä ja suurta röyhkeyttä. Miksei tajuta että iloisista asioista on oltava vaiti koska joku katsoja saattaa kärsiä.
tapahtuma liittyy Malagaan?
Miltä sinusta tuntuisi, että olet saanut läheisesi takaisin ja saat kuulla miten väärin on iloita läheisesi hengissä olosta.
Aikuisen pitää osata käyttäytyä ja harkita sanansa tilanteen mukaan.
Kyllä osoittaa täydellistä arvostelukyvyttömyyttä sinulta. Vaitiolo on kultaa pätee tässä tosi hyvin. se oman erinomaisuuden esiin tuominen ei kaikkiin tilanteisiin yksinkertaisesti sovi.
Asian viereen meneminen osoittaa todellista harkintakyvyn puutetta.
Kirjoitit hyvin kuvauksen itsestäsi ja ajattelumaailmastasi. Olemme toki niistä ennenkin saaneet ihmetellen lukea.
Pöyristyttävää asiassa on se että kehtaat tällaisenakin hetkenä lähteä tälle tielle.
röyhkeyden saamme tänä iltana taas nähdä kun ensimmäiset pelastuneet saapuvat Suomeen, kyllä se on sitten törkeää ja röyhkeää, ja ajatella, tnäänkin joku on varmasti haudannut onnettomuudessa kuolleen omaisensa, eivätkä tiedotusvälineet tunne yhtään empatiaa, vaan ilkkuvat noita omaisia ja heidän suruaan näyttämällä niitä ilon kyyneleitä ja tunteen purkauksia, kyllä on törkeää.
Aidosti omaistensa vastaanottavia henkilöitä on toivottavasti runsain mitoin.
Siellähän sitten on palstalainenkin iloitsemassa läheistensä paluusta;)))
mieltä että kun minä kerron sinulle että veljeni kuoli auto-onnettomuudessa, sinun pitää sanoa minulle että sinunkin asiasi ovat huonosti, pitääkö sinun vaikka keksiä itsellesi omainen joka myös on kuollut, vai ihanko vain yleisesti surkutella minulle, joka olen omaiseni menettänyt, oman elämäsi surkeutta?
Mikä saa sinut kuvittelemaan ettei meille, omaisensa menettäneille voi olla oma rehellinen itsensä, onko ihmisen jonka elämä on hyvin, esittevä minulle että hänen elämänsä on huonosti, vain siksi että omaiseni on kuollut?
Mihin perustuu olettamuksesi että me kaipaamme valheita, emmekä kestä sitä totuutta että, sinun omaisesi ei ole kuollut?
Etkö itse osaa olla empaattinen, kuunteleva ja ymmärtävä silloin kun asiasi ovat hyvin?
Totuus on se että ystävämme ja läheisemme auttavat meitä omaisensa menettäneitä kaikkein parhaiten olemalla oma itsensä, ja vain ja ainoastaan oma itsensä, suruineen ja ILOINEEN.
Siellä sitten nähdäänkin AIDOSTI ILOITSEVA palstalainen.
Ja ELLEI nähdä, niin toi on taas niin omaa ihteään ku vaan olla ja voi.
kuka?
asiaan ole mitään sanomista?
Haluatko tässäkin ketjussa keskustella vain kanssakirjoittajista, etkö kykene keskustelemaan itse asioista.
Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttisi asioista, ei suinkaan ennustuksiasi, arvailujasi ja olettamuksiasi muista palstalaisista.
hymyilee taas koko purukaluston leveydeltä?
ja läsnäoleminen, ne ovat ne parhaimmat tavat tukea.
Moni sanoo, että "en osaa sanoa mitään". Ei tarvitsekaan, kunhan vain on, halaa, kuuntelee ja antaa itkeä jos itkettää.
Surussa piehtaroiva tarvitsee myös järjen ääntä, jotakuta, joka kertoo, mitä tehdä.
Itse olin yksin Madridissa lomalla, kun kuulin veljeni kuolleen. Lennon sain vasta seuraavalle päivälle. Silloin tarvitsin todella sitä, että paras ystäväni puhelimen välityksellä kuunteli, mutta myös komensi minua menemään ja tekemään asioita, jotta shokkitilani unohtuisi.
pitkä aika veljesi kuolemasta on, minun veljeni kuolemasta on muutama vuosi ja kokemuksesta tiedän että läheisiä tarvitaan.
Oma kokemukseni oli se että alkuun puhuin paljonkin ystävien ja läheisteni kanssa, sitten tuli "mykkä" vaihe, jota nyt jälkeenpäin nimitän yksinäisen ihmisen yksinäiseksi taipaleeksi.
Vasta kolmen vuoden päästä näin kevään, joten taival on myös pitkä.
Totean kuitenkin ettei kenenkään vieraan ihmisen puheet merkinneet yhtään mitään, ei hyvää eikä pahaa, jollakin palstalla kirjoitetut jutut nyt vain eivät sitä surun panssaria läpäise.
toisaalta tuntuu, että se tapahtui eilen ja toisaalta taas, että siitä on tultu pitkä matka.
Suru silloin aikanan oli niin valtava, en muista ajasta juuri mitään. Puoleen vuoteen en kyennyt työhön tai oikeastaan minkäänlaiseen elämään.
Mä kaipasin kaikista eniten sitä, että joku tietäisi tasan tarkkaan miltä musta tuntuu. Ja sellaista tukea löysin kyllä netistä. Läheiset olivat läsnä, kuuntelivat ja tukivat, mutta ei sellainen, joka ei ole vastaavaa kokenut, voi tasan tarkkaan ymmärtää sitä, miltä se tuntuu.
kirjoittajan, Majorican, mielestä ei suru ole syy työkyvyttömyyteen.
mutta onneksi lääkäri oli eri mieltä.
Yritin minä välillä olla töissä, mutta itkeskelin ja pyörtyilin. En kyennyt kävelemään sataa metriä ilman, että levähdin katukiveyksellä parikymmentä minuuttia.
Mutta minun diagnoosini ei ollutkaan suru.
tuntuu.
Tuokin että aika menettää merkityksensä, se tosiaankin olisi voinut olla eilen tai vuosi sitten.
Ensimmäiset puoli vuotta minäkin olin kuin suossa, elämä oli täysin askeettista, päivästä toiseen rämpimistä, pahimmillaan vain aamulla odotti että tulisi ilta ja pääsisi hetkeksi lepoon.
Omia omaisiaan, niitä jotka ovat samassa tilanteessa, pyrkii suojelemaan, eikä näytä kaikkein pahimpia olojaan, ystävät eivät tietenkään elä siinä tilanteessa, joten, se on yksinäisen ihmisen, yksinäinen taival.
muisti menee jossakin vaiheessa todella huonoksi, en tiedä kuka sellaisena kykenee töitä tekemään.
niinpä, sitä yrittää olla vahva ja tukea, ettei ainakaan toisen surua pahentaisi.
Sinällään helpottava tunne, sillä mä luulen, että mikään suru maailmassa ei tule olemaan niin paha minulle. Ikinä.
saattoi olla niin, ettei sunnuntaina muistanut mitään koko viikosta. Oliko käynyt töissä vai ei, mitä oli tehnyt jne.
Sitä vain halusi nukkua, nukkua ja nukkua.
ja kuoleman pelko hälvenee, oman veljeni kuoleman jälkeen pelkäsin sydänvikaisen isäni kuolemaa hirvittävästi, mutta, se helpotti ajan kanssa ja sittemmin saattelin isänikin hautaan, se oli kuitenkin toisenlaista, hän sairasti hetken ja sain hyvästellä, toisin kuin veljeni.
minun nimissä asioita jotka ei pidä paikkaansa.
valitettavasti on liiankin tuoreessa muistissa se, että miltä tuntuu menettää kaikkein tärkein ihminen maailmassa.
Täytyy sanoa, että menetyksien myötä empatiakyky lisääntyy paljon.
että kun läheinen joutuu onnettomuuteen, ja ensin kuulee siitä onnettomuudesta tiedotusvälineiden kautta, ja sitten vähitellen valkenee se hirvittävä asia että oma läheinen on juuri siellä samaan aikaan, ja valvoo ja pelkää ja odottaa tietoa eikä pysty tekemään yhtään mitään, kävelee vaan kämpässä edestakaisin ja on ihan shokissa, se on kamala tilanne. Sitten tulee elämän paras uutinen, hän on turvassa, hän on sairaalassa mutta voi erittäin hyvin ja pääsee lähtemään kotimatkalle, silloin se kaikki pelko ja kauhu purkautuu eikä se tarkoita ettei enää tarvitsisi tukea ja empatiaa. Sekin joka tietää ettei enää tarvitse oman läheisen puolesta huolehtia, ja jolla ilo ja helpotus on päällimmäisenä ja joka jaksaa ehkä myös olla tukena odottaville, sekin tarvitsee vielä itsekin jonkun kuuntelemaan ja tukemaan, se suunnaton hätä ja tunteiden myllerrys ei poistu heti mielestä. Siitä pitää voida puhua, vaikka kaikki onkin omalla kohdalla hyvin, se pelko ja hätä kertautuu omassa mielessä vielä muidenkin kautta.
Eiköhön lentoasemalla ole myös tv-kamerat ja sieltä nähdään kuinka monta tunnistettavaa palstalaista on hymyilemässä kameralle.
Minusta tuo kyseisen henkilön iloittelu on epäkorrektia sekä osoittaa XXXXXXXXXXXX-maista käytöstä . Kukin tyylillään -.
on epäkorrektia sekä osoittaa XXXXXXXXXXXX-maista käytöstä. Siis joillakin on hei ihan OIKEESTI huoli läheisistä jotka on tai on ollu tuolla ja teistä se on passeli aihe vaan jatkaa tuota naurettavaa ja lapsellista ajojahtia yhtä palstan kirjoittajaa kohtaan! Empatia on kirjoituksistanne ainakin kaukana. Pitäis kai vaan todeta "kukin tyylillään" , mutta toivoisin että hankkisitte ELÄMÄN.
Olen täysin kanssasi samaa mieltä.
Se vaikeneminen oikeissa paikoissa osoittaa aikuiselta ällin käyttöä. Mutta,ellei; eihän voi vaatia j.n.e.
Katsotaan tv-kuvat,nmontako tuttua netti-kasvoa sieltä löytyy.
En ole aiemminkaan noteerannnut juttujaan, joten nytkin jätän omaan alhaiseen lokeroonsa mokoman jutut.
täällä palstalla keskustelua läheistesi kanssa?
Entä onko minun riemuni siitä että omaiseni selvisi onnettomuudesta, ilkkumista, vai onko se vain aitoa iloa ja riemua siitä että omaiseni selvisi hengissä?