Mieheni on eronnut 4 vuotta sitten. Expuolison kanssa 3 lasta, asuvat eri paikkakunnilla. Minä tulin kuvioihin mukaan vasta vuosi sitten, ja olemme jo naimisissa ja ostaneet oman yhteisen kodin. Seuraan sivusta mieheni expuolison katkeruutta, joka ilmenee hän määräillessä lasten viikonloppureissuista luoksemme, hän muuttelee niitä omien matkojensa/lasten harrastusten ym. takia, määrää millä lapset saavat matkustaa, arvostelee mitä olemme lasten kanssa tehneet tai mitä emme ole tehneet, missä vietämme lomat lasten kanssa, onko urheilua hänen mielestä harrastettu tarpeeksi, kuinka kauan saa tietokoneella pojat pelata luonamme ym. Exvaimolla on ollut uusi mies ja uusioperhe jo kauemmin kuin mitä me olemme olleet yhdessä. Viime aikoina asenne on exvaimon puolelta kärjistynyt ehkä sen ansiosta, että olemme ajaneet sitä asiaa, että lapset liikkuisivat julkisilla kulkuneuvoilla eikä niitä haettaisi ja palautettaisi ovelta ovelle omalla autolla monien tuntien yhdensuuntaisten ajomatkojen seurauksena. Exvaimo sanoi miehelleni, että kuljetusmatkat ovat miehelleni katumusharjoituksia heidän erosta. Nyt neljä vuotta siis eron jälkeen expuoliso ei kykene edes katsekontaktiin mieheni kanssa. Heidän yhteisten lasten iät ovat 15 vuotta, 14 vuotta ja 9 vuotta. Tapaamissopimuksessa on sovittu tapaaminen isälle joka toinen viikonloppu. Mitä luulette: loppuuko exvaimon katkerat kannanotot koskaan, miten niihin pitäisi suhtautua, onko kyseessä ollenkaan katkeruus vai aito ja perusteltu huoli lasten hyvinvoinnista - pitäisikö enemmän kannustaa häntä osallistumaan meidän elämään ja päätöksiin? Mitä mieltä olette: pitäisikö tapaamissopimus kirjoittaa uusiksi ja vähentää tapaaminen kerran kuukaudessa tapahtuvaksi, jotta tämä joka toinen viikko käytävä e-meilisota ja tekstiviestisota heidän välillään ainakin vähenisi? Minun omat lapset ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, joten expuolison puuttuminen elämäämme tuntuu minusta siksikin raskaalta - olenhan jo saattanut omat lapset aikuisiksi enkä itse ole aikanaan edes joutunut tällaisten asioiden eteen.
Jos sinulla on jotain hyviä kokemuksia tai neuvoja, niin luen ne kiitollisena.
Jos sinulla on jotain hyviä kokemuksia tai neuvoja, niin luen ne kiitollisena.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Että kiukuttelee kun pikku kersa. Ei lopu koskaan
se on pitkäkestoinen piina.
Ottaen huomioon,että miehesi lapset ovat vielä siinä iässä,että he ovat alaikäisiä.
Joten....ilmeisesti yhteishuollossa.Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin....sinä et ole heidän äitinsä.
En ymmärrä,miksi puit tätä asiaa näillä keskustelupalstoilla,mielestäni se jo osoittaa,että tarvitset jonkinlaista kypsymistä ihmiseksi.
Miksi käyt täällä sitten lukemassa "onnettomien" ihmisten juttuja? Onko omassa elämässäsi tarpeeksi sisältöä vai oletko katkera`?
Jos ihmisestä tuntuu siltä että hän haluaa purkaa pahaa oloaan, niin sallitaan se hänelle, hyvä että hän sen tänne purkaa kuin esim omaan mieheen jolla varmasti on myöskin neuvot hukassa eksänsä suhteen.
Ole sinä nyt vaan hyvä ja katso peiliin
aikuisten itsestään selviä asioita, niin miksi haukkua muita katkeriksi, kun katkeruus näkyy itsessä? Se että lapet tarvitsevat isää, pitäisi sinun se tietää, ellet itse ole avioerolapsi ja et ole isääsi sen jälkeen nähnyt kun uuden otti. Jos se katkeroittaa mielesi, sinun ei ole pakko olla miehen kanssa,jolla on lapsia, säästyt monelta mielipahalta, kun lapsi haluaa olla isän kanssa. Mutta kunhan aikuistut, ymmärrät monia aikuisten asioita, joista lapset menevät kaiken muun edelle.
Ja ei en ole ap.
Otetaanpas esimerkki:
Minulla 3 lasta(2 edellisestä liitosta, yksi nykyisestä liitosta) miehellä on yksi edellisestä liitosta ja tämä yhteinen minun kanssani.
Minä en kenties ihan rakasta tätä lasta samalla tavalla kuin omaani. Suhde tähän lapseen on hyvä, lapsen äidillä on terveysongelmia ja lapsi on joutunut käyttäytymään kuin aikuinen. Joten tällä lapsella on hieman ongelmia ja hän käykin perheneuvolassa. Lapsen äiti ei myöskään pidä minkäänlaista kuria lapselle. lapsi ollessaan meillä koittaa pompottaa meitä samalla lailla kuin äitiään eli näin: minä en pidä tästä ruoasta, en syö tätä ruokaa, haluan tota ruokaa, tee näin tee noin. Suurinpiirtein näin eikä me mennä siihen mukaan ollenkaan. Meillä kaikilla lapsilla on sama kuri. Jos oma lapseni ei suostu ruokaa syömään niin muuta ruokaa ei tule saamaan vaan kun valittaa nälkäänsä tai haluaa jälkiruokaa niin ruokaa on sitä ennen syötävä. Sama pätee tähän mieheni esikoiseen. Mutta joskus on viikonloppuna kun en tiedä mitä helkuttia tekisin tämän lapsen suhteen, rasittaa välillä ja itkettää ja mietityttää. Vaikka huom vaikka mä pidänkin lapsesta ja hän saa meille tulla vaikka useamminkin.
Eli pointti on tämä: Mä en kohtele erilailla mieheni esikoista tai omia lapsiani. Yhtälailla minun omatkin lapseni saavat sappeni kiehumaan,
Miksi ihmeessä täällä ei saa nainen kertoa huoliaan ja pyytää apua kun heti aletaan syyttää että jätä se mies, tiesit että sillä on lapsia ja lapset tulee etusijalle. Mitä jos joku valittaa omista lapsistaan? Mulla tosiaan joskus menee hermot omiin lapsiin(menen yleensä tupakalle kun näin käy) niin jos mä valitan täällä omista lapsistani kuinka menee joskus hermot heihin niin mitä minä saan? Enemmän minua silloin ymmärretään koska kyseessä on omat lapset, mutta
Jos perhana soikoon mä uskaltaisin valittaa tytärpuolestani joka muuten viime viikonloppuna sanoi minua äidiksi vaikka yleensä kutsuu etunimeltä niin haukut täältä niskaansa saa.
Antakaa ny hemmetti ihmisten valittaa ja purkaa ahdinkoaan älkääkä aina valittako että naiset ei pidä miehen lapsista ynnä muuta
Mä en voi ymmärtää teitä ahdasmielisiä ihmisiä
Aika erikoisia vastauksia olet saanut, mutta tietänet että tällä sivustolla tulee vastauksia ihan laidasta laitaan.
Ei tuo nyt oikein kuulosta siltä, että exvaimo olisi aidosti huolissaan lasten hyvinvoinnista. Heittelee omista syistään vain kapuloita rattaisiin ja ilmiselvästi ei ole vielä erosta päässyt yli. Erityisesti kiinnitti huomiota se, että miehesi pitäisi tehdä vielä "katumusharjoituksia" neljä vuotta eron jälkeen... Voihan toki olla kysymyksessä sellainen ero, että moiset harjoitukset on paikallaan, mutta ehdottomasti on väärin sotkea lapsia siihen. Ei nimittäin ole lasten vika mitenkään, että heidän vanhempansa ovat eronneet.
Missään tapauksessa expuolisoita ei pidä kannustaa mukaan oman perheen asioihin ja päätöksiin. Eihän kukaan mene naapurilleenkaan ehdottamaan moisia! Päinvastoin pitäisi pyrkiä siihen, että hänen elämänsä ei kuulu teille, eikä teidän elämänne expuolisolle.
Mutta tuolle tapaamisasialle pitäisi kyllä löytää joku ratkaisu. Ehkä se tapaamissopimus pitäisi tehdä uudestaan ja sopia siihen mustaa/valkoisella koska etävanhempi lapsiaan tapaa ja näemmä varsinkin miten matkustelut hoidetaan. Lähtökohtaisesti nykyään matkakustannuksista etävanhemman luokse ja takaisin vastaavat molemmat vanhemmat 50/50. Toisinkin voi sopia, mutta silloin se voi vaikuttaa elatusmaksuihin.
Minusta kyllä tuon ikäiset lapset voivat liikkua keskenään julkisilla vallan mainiosti. Nuorin on ehkä liian nuori yksin kulkemaan, mutta sisarustensa kanssa homma toimii. Nykyään vielä kun on kännykät, niin ongelmatilanteissa on helppo kilauttaa ja kysyä apuja.
ja hyvistä näkökulmistasi. Kyllä näissä asioissa saa tosiaan itseensäkin mennä kuten moni kirjoittaja on kommentoinut ja miettiä monelaista muutakin. Sinulta tuli hyviä ajatuksia - kiitos sinulle ja hyvää kevään odotusta sekä tsemppiä itsellesi!!
toisen kuolemaan..valitettavasti:(
Siksipä sinulle neuvoksi antaisin..älä välitä,älä noteeraa mitenkään miehesi entisen kumppanin kommentteja.
Moisesta tulee vain itselle mielipahaa,ja se entinen suhde ottaa liian suuren roolin teidän perheessänne(puheillaan ja teoillaan).Toista ihmistä kun et muuttaa voi!
Kuvailemasi ikäiset lapset voivat hyvinkin jo kulkea julkisilla kulkuneuvoilla..myös pidempiä matkoja,kun kerran osaavat lukea ja selviytyvät arjessa muutenkin omin voimin.
Eläkää omaa elämäänne,ja antakaa entisen rouvan elää omaa elämäänsä toisaalla..miehesi tehtävä on laittaa rajat entisen rouvan "sorkkimiselle"..ei suinkaan sinun(kuulostaa helpommalta kuin onkaan).
Tapaamissopimusta ei pidä muuttaa "toisen mielen mukaiseksi",ei edes välttääkseen konflikti tilanteiden syntymistä..ne kun eivät lopu siltikään.Aina löytyy joku syy josta ex rouva voi purnata.
Lapsiaanhan tuo isä haluaa kuitenkin tavata..ja lapset isäänsä,eikö?
Kuitenkin,voisitte sopia siten että kun lapset ovat teillä..ei ex rouvan ole mitään syytä ottaa teihin yhteyttä,(niin saisi rauhoitettua nuo viikonloput).
Ja jos lasten isä sopisi(jos tuon ex rouvansa kanssa pystyy sopimaan?) että lasten asioista voisi kirjoittaa vaikka "reissuvihkoon",(josta viestit kulkisi lasten mukana äidin kodin ja isän kodin välillä)silloinkaan ei tarvitsisi kohdata riitelevää ex rouvaa.
Lasten pitää saada tuntea itsensä rakastetuiksi,ja halutuiksi siellä missä kulloinkin ovat..ja he kyllä vaistoavat jos riita tilanteet muhii..ja koko ajan saavat olla varpaillaan.
Kasvaessaan lapset huomaavat oman vanhempansa tekemät ilkeilyt..kuten mieheni 15 vuotias eilen totesi"hänen oma äitinsä manipuloi/pompotti isäänsä vuosia..ja pelkästään ilkeyttään",(hänen vanhempansa erosivat ,kun lapsi oli 4 vuotias ja hän jäi äidilleen asumaan).
neuvoistasi. Olen samaa mieltä ja pyrin noudattamaan neuvojasi, joista kauniisti kuultaa upea rentous ja asenne elämää kohtaan. Paljon kaikkea hyvää myös sinulle!