Heippa kaikille!!!
Kirjoittelin silloin joulukuussa ja kyselin miten huostaanoton purku etenee ja ajattelin kirjoittaa nyt tilanteesta mikä meillä on.
Eli lapseni huostaanottoa ei olla vielä purettu, mutta nyt olemme lähdössä kankaanpään a-kotiin perhe ja päihdearviointiin tämä on sossujen vaatimus että saadaan ammatillinen arviointi perheen tilanteesta vaikka mielestäni en tarvi tuollaista hoitoa koska olen ollut kuivilla yli kaksi vuotta.
Vanhimman lapseni pitäisi aloittaa koulu syksyllä mutta olenko huono äiti jos lykkään hänen kouluun lähtöä vuodella, koska nyt kun lähdemme sinne hoitoon koko perhe ja jos huosta puretaan niin ne on kaikki isoja asioita lapseni elämässä kuten myös tuo koulun alku ja olen ajatellut että meillä olisi vuosi aikaa tässä asioiden pohtimisessa ja sulattamisessa ja monissa itkuisissa keskusteluissa. Lapseni voisi käydä täällä esikoulun uudestaan ja saisi myös kavereita joita tuntisi kouluun mennessään. Lapseni osaa jo lukea ja muut sosiaaliset taidot kohdallaan, mutta ajattelen että nämä ovat suuria asioita elämässä.
Kerron vielä että tyttäreni jonka sain tammikuussa ja ihan eka päivä niin kasvaa kovasti ja olemme jo aloittanut kiinteän ruoan syömisen. Poika tykkää sisarestaan kovasti ja haluaa osallistua hoitamiseen, vaikeita on tilanteet kun hän tapaamisen jälkeen kysyy miksi hän ei saa jäädä kotiin ja ettenkö minä äiti rakasta häntä kun Iida (tytön nimi)saa olla kotona.
Ottakaa taasen kantaa asiaan.
Kirjoittelin silloin joulukuussa ja kyselin miten huostaanoton purku etenee ja ajattelin kirjoittaa nyt tilanteesta mikä meillä on.
Eli lapseni huostaanottoa ei olla vielä purettu, mutta nyt olemme lähdössä kankaanpään a-kotiin perhe ja päihdearviointiin tämä on sossujen vaatimus että saadaan ammatillinen arviointi perheen tilanteesta vaikka mielestäni en tarvi tuollaista hoitoa koska olen ollut kuivilla yli kaksi vuotta.
Vanhimman lapseni pitäisi aloittaa koulu syksyllä mutta olenko huono äiti jos lykkään hänen kouluun lähtöä vuodella, koska nyt kun lähdemme sinne hoitoon koko perhe ja jos huosta puretaan niin ne on kaikki isoja asioita lapseni elämässä kuten myös tuo koulun alku ja olen ajatellut että meillä olisi vuosi aikaa tässä asioiden pohtimisessa ja sulattamisessa ja monissa itkuisissa keskusteluissa. Lapseni voisi käydä täällä esikoulun uudestaan ja saisi myös kavereita joita tuntisi kouluun mennessään. Lapseni osaa jo lukea ja muut sosiaaliset taidot kohdallaan, mutta ajattelen että nämä ovat suuria asioita elämässä.
Kerron vielä että tyttäreni jonka sain tammikuussa ja ihan eka päivä niin kasvaa kovasti ja olemme jo aloittanut kiinteän ruoan syömisen. Poika tykkää sisarestaan kovasti ja haluaa osallistua hoitamiseen, vaikeita on tilanteet kun hän tapaamisen jälkeen kysyy miksi hän ei saa jäädä kotiin ja ettenkö minä äiti rakasta häntä kun Iida (tytön nimi)saa olla kotona.
Ottakaa taasen kantaa asiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teidän mielestäni pitää tehdä kuinka sossu määrää. Hankaloitatte ja pitkitätte vaan tilannetta, jos ette tee niin kuin sanotaan.
Sinullahan on ollut odotusaika tässä raittiusaikana mukana. Jos sossu haluaa nyt kuitenkin ihmisiä ympärillenne, että saisitte mahdollisimman paljon selkeyttä, tietoutta ja muutakin sellaista, mikä kuuluu ihan normaaliin perhe-elämään. Eli tarkoitan sitä, että tilanteenne pitää tulla sellaiseksi, että olette ja pysytte varmasti raittiina, vaikka teillä ei vauvaa olisikaan.
En myöskään mitenkään epäile, että ette pysyisi, mutta, jos tilanteet ovat olleet joskus huonot, tarvitsette kuitenkin aikaa ja hyviä neuvoja.
Tehkää kaikki viimeistä piirtoa myöden niin kuin sosiaali haluaa!
Älkää hangoitelko vastaan, ei mitään perusteluja ja muita omia suunnitelmia. Nyt rauhallisuutta ja harkintaa. Olette nuoria, kyllä ehditte kaikkeen ja kaikkea. Nyt on vain tilanne tämä. Älkää laskeko aikaa. Luottakaa siihen, että olette kerran raittiita, niin teillä säilyy lakisääteinen oikeutenne saada joskus perhe kokoon, kuten tavallisesti olisi.
Malttia. Se on kaikkein paras ja suostuvaisuutta. Minuun ainakin A-neuvola kyllästyi, sain potkun persuiksiini, että sinä et heitä enää tarvitse. Eli antakaa toisten nähdä koska ette tarvitse enää mitään hoitoja ja muita.
Ottakaa rauhallinen asenne sinne menemiseen, olkaa onnellisia, että saatte olla yhdessä kuitenkin, ja poikasi pääsee luoksenne säännöllisesti. Ja ole onnellinen uudesta elämästä!
Hyvään elämään pitää oppia ja maailma on viettelyksiä täynnä, nyt opitte saamaan vastustuskykyä ja voimaa kaikille kiusauksille, tehkää itsenne vahvoiksi, ja sitä tapahtuu päivä päivältä, kuukausi kerrallaan...älkää laskeko aikaa, laskekaa tulevaisuutenne varaan, että se on mahdollisimman hyvää.
tietoinen elämän kivikoista.
Hän on selvinnyt oman elämänsä koettelemuksista ja vaikeuksista, joten hänen sanoissaan on ohjeita itse kenenkin tulevaisuuteen.
________________
En ole ap. enkä Piilipuu, mutta kunnioitan syvästi sanoja joita Piilipuu syvältä sisimmästään uskaltaa tällekin palstalle kirjoittaa.
Kauniisti sanottu, haluan sydämestäni hyvää kaikille, ja toivon, että joku puhuu kysyjälle, eikä niin kuin minulle tehtiin, virkailijat olisivat voineet neuvoa ihan rehellisesti!
Kyllä minä olisin puhetta uskonut, mutta kun sitä ei tullut! Ei sanottu mitä pitää tehdä asialle.
Tottakai sitä ihminen sitten hätääntyy.