Mulla on sellainen ongelma, että mulla on aivan hirveän tiukat vaatimukset poikien suhteen. Tulen toimeen poikien kanssa varsinkin kaverina ja olen muutenkin todella sosiaalinen mutta, kun kyseessä on mahdollinen poikaystävä mulla on todella tarkat kriteerit, jotta voisin seurustella. Oon jättänyt jo monta poikaa koska ne ei oo ollut just sellasia kuin pitäs.
Ensinnäkin käyn paljon keikoilla ja mulla on tietty lempibändi jonka laulajan näköinen mun tulevan poikaystävän pitäs olla. Kitaristin näköinenkin voisi olla :D mutta siinä on vaihtoehdot. Pojan pitää olla emo kuten mä olen, eli tietty lookki. Mustat hiukset ja pillifarkut. Oon myös hyvin taiteellinen ja fiksu joten en halua olla missään tekemisissä pojan kanssa joka ei tiedä esim. mitä on poptaide eikä tunne sivistyssanoja.
Kertokaa mulle mitä mieltä ootte? Pitäskö mun vaan odottaa sitä tietynlaista poikaa vaan ottaa se joka sattuu vaan olemaan sopivasti tarjolla?
Ensinnäkin käyn paljon keikoilla ja mulla on tietty lempibändi jonka laulajan näköinen mun tulevan poikaystävän pitäs olla. Kitaristin näköinenkin voisi olla :D mutta siinä on vaihtoehdot. Pojan pitää olla emo kuten mä olen, eli tietty lookki. Mustat hiukset ja pillifarkut. Oon myös hyvin taiteellinen ja fiksu joten en halua olla missään tekemisissä pojan kanssa joka ei tiedä esim. mitä on poptaide eikä tunne sivistyssanoja.
Kertokaa mulle mitä mieltä ootte? Pitäskö mun vaan odottaa sitä tietynlaista poikaa vaan ottaa se joka sattuu vaan olemaan sopivasti tarjolla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ketään ei ole tietenkään pakko "ottaa", mutta kaikkea ei voi aina saada.
Ota huomioon, että ihmiset muuttuu. Tiedän monta tapausta, jossa entinen finninaamainen tavispoika on ruvennut seurustelemaan ja sen seurauksena kuoriutunut komeaksi ja tyylikkääksi, - kenties tyttöystävän tyylivinkkien perusteella. On kohtuutonta jos vaadit täydellistä kopiota idolistasi, mutta emotukan voi aina kasvattaa ja uudet vaatteet voi ostaa.
Oon huomannut, että "taiteelliset" pojat ei jostain syystä yleensä pidä "siinä mielessä" samanhenkisistä tytöistä... Ainakaan täälläpäin. :S Toisaalta en mäkään ehkä sittenkään tykkäisi, että poikaystävällä olisi sama harrastus kuin mulla. Olis parempi olla sopivasti erilainen, mutta kuitenkin niin, että molemmat sietää toistensa harrastuksia, musiikkimakua, mieltymyksiä...
Mutta älä ihmeessä ota ihan ketä tahansa vaan siksi, että sattuu olemaan sopivasti tarjolla. Kyllähän sitä jotain vaatimuksia saa olla. Mutta pinnalliset, etenkin pukeutumiseen, yms. liittyvät vaatimukset on mun mielestä vähän turhia... Ei kaikki sivistyneet ja fiksut pukeudu samalla tavalla.
Mutta kyllä mä ymmärrän mitä sä haet takaa, haaveilin joskus itsekin jostain ihkusta rokkipojasta, jolla on puolipitkät mustat hiukset, se olis herkkä, taiteellinen ja soittais kitaraa... Mutta sellaista ei koskaan tullut ja se vaihe meni onneksi jo ohi mun elämässä.
Ehkä sun pitäisi vanheta vielä pari vuotta. Tietysti sitä voi haaveilla juuri tietynlaisesta pojasta. Varsinkin nuoret sitä harrastavat. Mutta joskus tapaatkin ihmisen josta pidät ja huomaat, että hän onkin aivan erilainen mitä vaatimuksesi vaatii :) Ei tarvitse ottaa ketä tahansa mutta älä kävele tilaisuudenkaan ohi.
Oon jo 17 v. ja lukiossa. Musta tuntuu, että ainut asia missä oon jääny vähän jälkeen on juuri tää poikaihanne. Kaveritkin aina sanoo, että ei tarvii löytää juuri sellasta ku kuvailen vaan voi muokata jätkästä sellasen kun haluaa. Mutta kaikkein ihaninta oliskin, että se aidosti olis sen tyylinen ja pitäs niistä asioista kuin luettelin jo valmiiks.
Musta on aika loukkaavaa mennä muuntelemaan jotakuta oman mieleisekseen. Teistä?
Hyvin voit kasvaa ja fiksuuntua sen pari vuotta. Vaikka aluksi sanoin tuon se mielessä, että olisit tyylin 13-14v. Jokainen aikuistuu ajallaan eikä sinulla olekaan kiirettä.
Ei olekaan hyvä yrittää muuttaa toista jos toinen ei sitä halua.
Toki se on vähän kummallista jos poikaystäväsi olisi hiphoppari henkeen ja vereen ja sinä yrittäisit tyrkyttää pillifarkkuja... Mutta monet pojat antaa tyttöjen stailata itseään. Kai ne on vähän sekaisin siitä rakastumisesta?
Ja tiedät kai, että moni poika ei vielä "uskalla" pukeutua kuten haluaisi (eli kenties emotyylisesti), mutta seurustelu luultavasti lisäisi heidän itsetuntoaan, joten he uskaltaisivat tulla "kaapista ulos" ja alkaa ilmaista itseään pukeutumisella. Eli joku "tylsä tavis" farkut huppari -tyyppi voikin olla sisältä vaikka mitä.
Meikäläinenkin leikkauttaa lettinsä ja pukeutuu "tuttu ja turvallinen"-tyylillä. Ei minusta näe minkä tyylinen oikeasti olen. Voisi ajatella, että kuuntelen vain tavallista poppia tai räppiä. Mutta rokkari olen henkeen ja vereen. Haluaisin oikein reväyttävät ja mustat kuteet XD Tässä sitä kuitenkin ollaan hissukseen ja näkymättömänä. Toisaalta ei minulla ole mitään pakottavaa tarvetta esitellä minääni kaikille, joten siksi kai tyydyn tähän.