Minä yritin olla ihan normaali, mutta yritäpä sitä itse, kun päälaki yllättäen avautuu, pyöristyy tötterölle ja ajatukset lentelevät ulos pääkopasta osa kokonaisina lauseina ja osa sanoiksi, jopa tavuiksi hajonneina.
Osa niistä karkailevista penteleistä tarttui hiuksiini ja sotki kampaukseni. Loppujen perässä minä juoksin. Tavoittelin niitä lennosta ja työnsin takaisin päähäni sen, minkä kerkesin. Osan minä työnsin suuhuni, jauhoin kappaleiksi suutuspäissäni ja yritin olla kuin en olisikaan. Mutta, mutta, yritäpä sitten itse käyttäytyä korrektisti ja näyttää normaalilta, kun suu on täynnä silpuksi syötyjä ajatuksia ja kampaus on pilalla. Helppoa se ei ole, sen voin kertoa.
Eikä siinä vielä kaikki. Aivan kuin mikään ei olisi sinä päivänä riittänyt. Omia ajatuksiani jahdatessani huomasin varastelevani katkonaisia lauseita myös ohikulkijoiden aatoksista. Kaiken, minkä kuulin minä myös näin, kaappasin käteeni ja viskasin joko suuhuni tai yltyvään sekasortoon päässäni. Erään kaupungin silmäätekevänkin ajatuksia lainasin, mutta nepä olivatkin niin painokelvottomia, että minun oli itse kaivettava ne pannahiset ulos päästäni ja ajettava tiehensä. Kuulinpa myös kirjosiepon pohtivan parasta lentoreittiä etelään ja senkin ajatuksen minä onneton menin pihistämään. Liekö tuo raukka koskaan päässyt perille.
Mutta ei se lopulta niin kamalaa sitten ollutkaan. Tulihan siinä kelattua kaupunki päästä päähän omien ajatusten perässä, mutta eihän liikunta pahasta ole psykoosissakaan. Fyysisestihän olin ihan kunnossa. Itse asiassa olin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ajatukseni, sillä aikamme kisattuamme, juoksin jo ajatuksiani kovempaa ja sain ne melko helposti taltutettua ja purkitettua päähäni. Osa tosin jäi teille tietymättömille, mutta en minä niiden perään itke.
Jossain vaiheessa minua kyllä hieman huolestutti, että josko muisti on sama kuin ajatukset , ja miten osaan enää takaisin kotiin jos muistikin on mennyt. Mutta ei kai se ole, sillä kyllä minä kotiin jossain vaiheessa onnuin. Kotona keitin kanamunia, sillä niistä saa proteiinia ja sitä minä mielestäni sillä hetkellä eniten tarvitsin. Tarkastin myös kartasta kirjosiepon lentosuunnitelman, mikä vaikutti ihan hyvältä ja ajattelin, että voisihan sitä talven etelässäkin viettää. Playa del Inglesissä vaikka.
Osa niistä karkailevista penteleistä tarttui hiuksiini ja sotki kampaukseni. Loppujen perässä minä juoksin. Tavoittelin niitä lennosta ja työnsin takaisin päähäni sen, minkä kerkesin. Osan minä työnsin suuhuni, jauhoin kappaleiksi suutuspäissäni ja yritin olla kuin en olisikaan. Mutta, mutta, yritäpä sitten itse käyttäytyä korrektisti ja näyttää normaalilta, kun suu on täynnä silpuksi syötyjä ajatuksia ja kampaus on pilalla. Helppoa se ei ole, sen voin kertoa.
Eikä siinä vielä kaikki. Aivan kuin mikään ei olisi sinä päivänä riittänyt. Omia ajatuksiani jahdatessani huomasin varastelevani katkonaisia lauseita myös ohikulkijoiden aatoksista. Kaiken, minkä kuulin minä myös näin, kaappasin käteeni ja viskasin joko suuhuni tai yltyvään sekasortoon päässäni. Erään kaupungin silmäätekevänkin ajatuksia lainasin, mutta nepä olivatkin niin painokelvottomia, että minun oli itse kaivettava ne pannahiset ulos päästäni ja ajettava tiehensä. Kuulinpa myös kirjosiepon pohtivan parasta lentoreittiä etelään ja senkin ajatuksen minä onneton menin pihistämään. Liekö tuo raukka koskaan päässyt perille.
Mutta ei se lopulta niin kamalaa sitten ollutkaan. Tulihan siinä kelattua kaupunki päästä päähän omien ajatusten perässä, mutta eihän liikunta pahasta ole psykoosissakaan. Fyysisestihän olin ihan kunnossa. Itse asiassa olin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ajatukseni, sillä aikamme kisattuamme, juoksin jo ajatuksiani kovempaa ja sain ne melko helposti taltutettua ja purkitettua päähäni. Osa tosin jäi teille tietymättömille, mutta en minä niiden perään itke.
Jossain vaiheessa minua kyllä hieman huolestutti, että josko muisti on sama kuin ajatukset , ja miten osaan enää takaisin kotiin jos muistikin on mennyt. Mutta ei kai se ole, sillä kyllä minä kotiin jossain vaiheessa onnuin. Kotona keitin kanamunia, sillä niistä saa proteiinia ja sitä minä mielestäni sillä hetkellä eniten tarvitsin. Tarkastin myös kartasta kirjosiepon lentosuunnitelman, mikä vaikutti ihan hyvältä ja ajattelin, että voisihan sitä talven etelässäkin viettää. Playa del Inglesissä vaikka.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikö se kampaus mennyt jo sekaisin päälaen auetessa?
Mitäs muuta, mihin lisäajatukseni hävisivät, sieppasitko ne.
Onneksi et siepannut arvosteluani.
Arvosteikolla 1-10
t s tä ann t an
T. ®Sherlokki © 2008
Ei siinä tapauksessa, jos päälaki oli kalju. Tarkoin muotoiltuihin sivuhiuksiin ajatukset tekivät tuntuvia takkuja ja se hieman keljutti...
Tänään en sieppaile, itse ajatuksesi kadotit, mutta kiitos arvostelustasi, joka tapauksessa.
Läsäytitpä kunnon kakun naamaan kerrankin ilman kermavaahtoa.
Kiitos lukuelämyksestä!
ps. Tämän tekstisi luin kyllä jo eilen.
Oli sen verran vaikuttava,
että kirjoitin jakson lisää
Rakkaasen päiväkirjaani.
Rive Gauche
ilahduttava oli viestisi. Mukava suoda elämyksiä.
Mites jatko-osa? Onko mahdollista saada sitä julkiseen levitykseen? Suurella mielenkiinnolla siihen tutustuisin.
siis se tekstini on tällä saitilla
tuossa alempana kohdassa
rakas päiväkirja scarabaeus Rive Gauche
ei mitään sen järisyttävämpää tällä erää
Huomasin myöhemmin. Kiva idea pitää päiväkirjaa täällä.
Riemukkaita kirjoitusaivoituksia ja mukavaa kevättä!