Selatessa löysin muutamia tämänkaltaisia aiheita aiemmista ketjuista, mutta kaipaisin neuvoja/kommentteja.
Eksäni ei siedä minua lainkaan (siihen on syynsä). Tunne on myös osittain molemminpuolinen.
Kuulumme samaan sosiaaliseen verkostoon ja meillä on samat tutut ja kaverit. Porukalla ei voi tehdä mitään, vaan kavereiden aika on pakko jakaa, tai siis sitä pitää ryöstää sieltä mistä pystyy. Tämä on todella kuluttavaa ja siksi mietinkin, olenko minä se jonka pitää lähteä johonkin. Ei minulla ole missään muualla mitään, enkä haluaisi. En kuitenkaan näe mitään muuta ratkaisua jos toinen ei voi tulla asiassa ollenkaan vastaan, vaan itse olen se, joka väistää joka ikinen kerta. Tilanne on jatkunut jo pitkään, eikä parannusta ole juurikaan nähtävissä.
Ehkä olen alunperin juuri tällaista ansainnutkin, mutta pitää kai sen joskus loppua?
Eksäni ei siedä minua lainkaan (siihen on syynsä). Tunne on myös osittain molemminpuolinen.
Kuulumme samaan sosiaaliseen verkostoon ja meillä on samat tutut ja kaverit. Porukalla ei voi tehdä mitään, vaan kavereiden aika on pakko jakaa, tai siis sitä pitää ryöstää sieltä mistä pystyy. Tämä on todella kuluttavaa ja siksi mietinkin, olenko minä se jonka pitää lähteä johonkin. Ei minulla ole missään muualla mitään, enkä haluaisi. En kuitenkaan näe mitään muuta ratkaisua jos toinen ei voi tulla asiassa ollenkaan vastaan, vaan itse olen se, joka väistää joka ikinen kerta. Tilanne on jatkunut jo pitkään, eikä parannusta ole juurikaan nähtävissä.
Ehkä olen alunperin juuri tällaista ansainnutkin, mutta pitää kai sen joskus loppua?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.