mita mielta

Noista laittaisin etunimeksi Estellan tai Isabellan.
Mutta jos joku noista olisi valittava niin viimeinen mutta etunimi voisi olla aika vaikea lapsen itse opetella lausumaan kun lausuessa tulee z kirjain :/

mutta..luulen että kun opitaan sanomaan nimi oikein niin ei osatakaan sitä sitten kirjoittaa..kaksi ensimmäistä olivat mieluisia,joten laittakaa toinen niistä ja eiköhän ne sukulaiset ne vuosien mittaa opi..

kaks kertaa. Ei hyvä.

sellaista etunimeä, joka molemmilla kielillä lausutaan ja kirjoitetaan suurinpiirtein samalla tavalla?

Estella ja Isabella.

Susanna, Anna, Marianne, Sara...

jos tykkäätte. Meidän kissojen nimi on aina ollut Giacomo (dza komo)italialaisittain lausuttuna, ihan niinkuin muilla on se Mirri. Niitä on ollut jo kolme. Kaikki lapset on loistavasti oppinut lausumaan.
Vanhemmat on takellellut mutta niin ne on takellellut ihan tasan kaikkien mudenkin nimien kanssa, don't worry.
Mummini jo valitti aikoinaan kun "kaikkien" nimi on aina Aila tai Aino (60-luvulla Pohjois-Karjalasssa), etei niiden nimeä tahdo millään muistaa..!
2,5 vuotias on jo pitkään osannut sanoa Dzzacomo, naapurin lapset ihmettelee ensin, vaan sitten oppii. Se on lihaksista ja treenistä kiinni.
Kyllä Yrjökin voi tuottaa jollekin vaikeuksia, lapselle siis.

Ihanat J-nimet (ainoa mitä ihmettelin oli se -ella -ella alliteraatio ja Dzeila Laila- lallatus, vaan itse asiassa se onkin sievä)
Henk.koht olen sitä mieltä että two is enough, nimissä noin niin kuin, sillä lisää nimiä -lisää karmaa, intialaiset antaa siksi vain yhden nimen.

Sitten voi antaa murrosiässä, rippijuhlissa, tms.rituaalissa "uuden" nimen, eksoottisenkin, lapset todella ilahtuvat sellaisesta lahjasta, on nimittäin hieno ja harvinainen asia. Eihän sitä välttämättä pidä rekisteröidä mutta voi alkaa ihan joka paikassa lisämään nimeen.
Ihan niinkuin intiaanit vaihtaa elämäntilanteen muuttuessa nimeä.
Tarkoitan tällä sitä, että on mielestäni hyvä jättää joitain asioita auki, joitain sivuja vielä kirjoittamatta... :)