Minulla oli mahdollisuus 1980-luvulla tehdä tieteellistä tutkimustyötä sekä Suomessa että ulkomailla. Se oli ihanaa aikaa ja minulla oli loistava tilaisuus tavata alan ehdottomia huippuja tieteen maailmassa. En silloin aavistanut miten ajankohtaiseksi erään huipputiedemiehen lausahdus 1987 osoittautuisi vuonna 2008: Voit toki lähettää tuon jutun julkaistavaksi tiedelehteen sellaisenaan, mutta todennäköisesti olisi hyvä kierrättää se ensin professori X:n kautta. Jos hän tarjoutuu mukaan kirjoittajaksi, älä epäröi hetkeäkään. Se on varmin tapa saada juttusi julkaistua.
Tämä ei takuulla ole mitenkään ainutlaatuista. Tällaisen houkutuksen uhriksi joutuu jokainen nuori, eteenpäin pyrkivä tutkija. Se professorin mukanaolo siinä paperissa on niin paljon vaivattomampi tapa julkaista kuin yksin noihin "bumerangeihin" (päätoimittajan korjausehdotukset koskien sitä miten käsikirjoitusta pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä tiedelehdessä) selvyyttä etsien ja hylkäyskirjeisiin ei takuulla totu. Käsikirjoituksen hylkäys tuntuu aina yhtä kauhealta kohtalolta.
Asian arkaluonteisuuden takia en paljasta huipputiedemiehen nimeä, enkä myöskään kuka mahtoi olla se joka oli aikeissa lähettää juttunsa tiedelehteen julkaistavaksi yksinään, mutta joka kuitenkin päätyi ottamaan käsikirjoitukseensa mukaan muutaman huippututkijan. Ja sai juttunsa yllättäen julkaistua alan huippulehdessä.
Merck -lääkeyhtiön Vioxx oikeudenkäynnin yhteydessä on paljastunut uutta tietoa joidenkin lääkeyritysten tavasta tehdä tutkimustyötä lääkkeiden parissa ja siitä miten häikäilemättömästi käytetään huipputiedemiehiä hyväksi tiedejulkaisujen yhteydessä! Kirjoitin aiemmin haamukirjoittelusta.
Tästä on nimenomaan kyse.
Yhdysvalloissa toimii Complete Healthcare Communications (CHC) -niminen yritys, jonka tehtävänä on tarjota lääkeinformaatiolle paras mahdollinen julkaisukanava. Lääkeyritys maksaa tälle yritykselle sievoisen summan rahaa, jotta saisi lääketutkimuksensa myönteisessä valossa esittelevän käsikirjoituksensa julkaistua alan huippulehdissä. Tuon CHC:n tehtävänä on etsiä käsiinsä alan guru. Hän tutustuu käsikirjoitukseen rauhassa. Mikäli hän ei sitä suoralta kädeltä tuomitse, hänelle tarjotaan tietty palkkio siitä hyvästä, että hänen nimissään julkaistaan lääketehtaan käsikirjoitus.
Samalla varsinaisen työn tehneet lääketehtaan omat tutkijat vetäytyvät taka-alalle ja tuo oman alan guru nostetaan päärooliin!
Kuka tästä pelleilystä hyötyy? Tietenkin lääkeyritys, joka saa myönteistä julkisuutta lääkkeelleen. Myös tuo alan guru hyötyy tästä lihavamman lompakon ja laajemman osaamisalueensa myötä. Tästä hyötyy myös tiedelehti, sillä on itsestään selvää, että jonkun alan guru saa enemmän vipinää aikaiseksi tiedemiespiireissä kuin joku tuiki tuntematon lääketehtaan oma laboratorioväki. Tuollaista gurun elävöittämää lehteä ja yksittäistä julkaisua lainataan (siteerataan) tosi paljon ja tiedelehden arvostus nousee.
Kuka tästä pelleilystä kärsii? Ennen kaikkea tästä ikävästä ilmiöstä kärsii potilas. Miten voidaan taata, että potilaalle voidaan kehittää paras mahdollinen lääke kun tiedon julkistamiseen käytetään tällaisia tieteen rehellisyyttä halveksivia menetelmiä? Tästä kärsii myös tieteen uskottavuus.
Miten voidaan suuren yleisön silmissä säilyttää uskottavuus, jos tieteellinen julkaisutoiminta on tällaista?
Lähden nyt tiedemaailman kehtoon (Karolinska institutet) muutamaksi päiväksi luennoimaan liikunnan, terveyden ja ravitsemuksen roolista kilpirauhaspotilailla. Samalla julkaistaan siellä vaatimaton kirjani "Sköldkörtelpatientens kost". On siinä professoreilla ihmettelemistä kun esittelen mm. ne modernit apuvälineet millä käydään ruokakaupassa nykyään:
10 m mittanauha, polvisuojukset, kuulosuojaimet ja suurennuslasi.
Tämä ei takuulla ole mitenkään ainutlaatuista. Tällaisen houkutuksen uhriksi joutuu jokainen nuori, eteenpäin pyrkivä tutkija. Se professorin mukanaolo siinä paperissa on niin paljon vaivattomampi tapa julkaista kuin yksin noihin "bumerangeihin" (päätoimittajan korjausehdotukset koskien sitä miten käsikirjoitusta pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä tiedelehdessä) selvyyttä etsien ja hylkäyskirjeisiin ei takuulla totu. Käsikirjoituksen hylkäys tuntuu aina yhtä kauhealta kohtalolta.
Asian arkaluonteisuuden takia en paljasta huipputiedemiehen nimeä, enkä myöskään kuka mahtoi olla se joka oli aikeissa lähettää juttunsa tiedelehteen julkaistavaksi yksinään, mutta joka kuitenkin päätyi ottamaan käsikirjoitukseensa mukaan muutaman huippututkijan. Ja sai juttunsa yllättäen julkaistua alan huippulehdessä.
Merck -lääkeyhtiön Vioxx oikeudenkäynnin yhteydessä on paljastunut uutta tietoa joidenkin lääkeyritysten tavasta tehdä tutkimustyötä lääkkeiden parissa ja siitä miten häikäilemättömästi käytetään huipputiedemiehiä hyväksi tiedejulkaisujen yhteydessä! Kirjoitin aiemmin haamukirjoittelusta.
Tästä on nimenomaan kyse.
Yhdysvalloissa toimii Complete Healthcare Communications (CHC) -niminen yritys, jonka tehtävänä on tarjota lääkeinformaatiolle paras mahdollinen julkaisukanava. Lääkeyritys maksaa tälle yritykselle sievoisen summan rahaa, jotta saisi lääketutkimuksensa myönteisessä valossa esittelevän käsikirjoituksensa julkaistua alan huippulehdissä. Tuon CHC:n tehtävänä on etsiä käsiinsä alan guru. Hän tutustuu käsikirjoitukseen rauhassa. Mikäli hän ei sitä suoralta kädeltä tuomitse, hänelle tarjotaan tietty palkkio siitä hyvästä, että hänen nimissään julkaistaan lääketehtaan käsikirjoitus.
Samalla varsinaisen työn tehneet lääketehtaan omat tutkijat vetäytyvät taka-alalle ja tuo oman alan guru nostetaan päärooliin!
Kuka tästä pelleilystä hyötyy? Tietenkin lääkeyritys, joka saa myönteistä julkisuutta lääkkeelleen. Myös tuo alan guru hyötyy tästä lihavamman lompakon ja laajemman osaamisalueensa myötä. Tästä hyötyy myös tiedelehti, sillä on itsestään selvää, että jonkun alan guru saa enemmän vipinää aikaiseksi tiedemiespiireissä kuin joku tuiki tuntematon lääketehtaan oma laboratorioväki. Tuollaista gurun elävöittämää lehteä ja yksittäistä julkaisua lainataan (siteerataan) tosi paljon ja tiedelehden arvostus nousee.
Kuka tästä pelleilystä kärsii? Ennen kaikkea tästä ikävästä ilmiöstä kärsii potilas. Miten voidaan taata, että potilaalle voidaan kehittää paras mahdollinen lääke kun tiedon julkistamiseen käytetään tällaisia tieteen rehellisyyttä halveksivia menetelmiä? Tästä kärsii myös tieteen uskottavuus.
Miten voidaan suuren yleisön silmissä säilyttää uskottavuus, jos tieteellinen julkaisutoiminta on tällaista?
Lähden nyt tiedemaailman kehtoon (Karolinska institutet) muutamaksi päiväksi luennoimaan liikunnan, terveyden ja ravitsemuksen roolista kilpirauhaspotilailla. Samalla julkaistaan siellä vaatimaton kirjani "Sköldkörtelpatientens kost". On siinä professoreilla ihmettelemistä kun esittelen mm. ne modernit apuvälineet millä käydään ruokakaupassa nykyään:
10 m mittanauha, polvisuojukset, kuulosuojaimet ja suurennuslasi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
No en.
Mutta muiltakin vaaditaan niitä tieteellisiä näyttöjä, jotka itse on jo hankittu.
Mutta yleensä niitä ei tarvita vaihtoehtoisissa aineissa.
Tärkeintä on että lääketehtaiden synteettiset myrkyt tutkitaan tarkkaan.
kuten tässäkin.
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/170408_01.html
Pillerikauppiaan mainossivuja sitten linkität, kun et muuta keksi.
Biovitan kaikki tuoteet on synteettisiä eli ihan niitä, joista saa syövän.
Niin, todelliset tutkimustiedot piiloon, ja julkaistaan ennätysmäisen hyviä tuloksia, kuten VIOXX:inkin kohdalla tehtiin. Vioxx ei ole ainut jossa kieroilua on harjoitettu.
Taitaapi olla melkoinen uskomus tuokin väite. Mitä muuten syövästä tiedät muuta, kuin mitä noita "kuluneiden toistolevyjen toistoa"?
se menee. Paitsi alkuperäistutkimusten käsikirjoituksia myös pääkirjoituksia ja kirjallisuuskatsauksia (review) tehtaillaan ja rukataan lääkeyhtiöissä ja niille hankitaan sitten joku tunnettu proffa "tekijäksi" korvausta vastaan tietenkin. Sillä lailla vaikutetaan vielä enemmän lääkärikunnan ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöstön ajatteluun. Nyt kuitenkin JAMA on paljastanut tämän kieroilun ja ilmoittaa että se on loppu nyt. Saas nährä.
Ainoastaan mainoksiako sinun silmäsi näkevät kertomasi "pillerikauppiaan" sivuilla.
Yritäppä kuitenkin nähdä jotain muutakin hänenkin kirjoituksissa kuin vain pillereidensä mainosta.
Tässäkin kirjoituksessa pääosassa on aivan muut aiheet, kuin "omien" pillereiden mainostaminen.
Tutkippa linkin sanomaa vielä vähän tarkemmin, jospa havaitset jotain muutakin?
http://soul.fiveam.org/robsku/kirjoituksia/tolonen.html
http://www.eu.gw.com/laihis/kuluttaja.html
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/markkinointi/ala_usko_humpuukiin/
lääkkeitä.
En tiedä, mihin lehteen Sudqvistin kertoma tapaus liittyy, mutta muutama asia siinä ei vastaa omaa kokemustani.
Eräillä aloilla on tapana, että nuoren tutkijan artikkelin nimen perään pannaan ohjaajan, laitoksen johtajan tai tutkimushankkeen johtajan nimi vaikkei hän olisikaan kirjoittaja. Ei se tyylikästä ole. Se, että kirjoittajaksi merkittäisiin kokonaan ulkopuolinen henkilö, on kuitenkin melko erikoista.
Tieteellisissä lehdissä käytetään vertaisarviointia. Lehteen tarjottu artikeli kierrätetään alan jonkun muun asiantuntijoiden kautta. Päätoimittajalla ei yleensä voi olla aikaa tai osaamista kommentoida melko spesifien erikoisalojen tutkimuksia. Silloin kun itse olen ollut arvioijana, niin artikkeli on tullut minulle aina nimettömänä. Myös korjausehdotukset kirjoittajalle lähtevät nimettöminä.
Oishan se helvetin hienoa, jos kaikki mailman sairaudet paranis ja voitais jopa ehkäistä pelkällä ravitsemuksella ja terveellisillä elintavoilla.
Mutta.
Elämä on.
Kukaan ei pakota yhtään mihinkään.
Jättää lääkkeet ostamatta ja vetää yrttejä niin kauan kuin henki kulkee, pääseepähän aikasemmin pois täältä kitumasta.
no sinulleppa ei sanoma kirkastunu
Vedä kroppa täyteen myrkkyjä niin kuolet ainakin. :-)
Kaiken maailman sairauksia ei välttämättä edes lähes kaikkia kehittyisikään, jos pidettäisiin huoli, että se tämä maallinen maja on hyvin ravittu. Voipi käydä, ja usein käykin niin, että henki ei älyä erkaantua tästä maallisesta tomumajasta läheskään niin aikaisin, kuin "hulttio"periaattella ravitun elimistön henki.
Mutta kun yleensä niin ei tapahdu, että älyttäisiin riittävän ajoissa kiinnittää huomiota siihen ravitsemukseen, niin vielä voidaan korjata tilannetta silloinkin, kun on sairastunut.
Viestisi on mielenkiintoinen, ja kun kuullostat enemmän kuin asiaan vihkiytynyt, voitko kertoa minulle mielepiteesi seuraavasta; täällä/EUssa? on virkamiehet päättääneet perustasolla että jos annoksessa(pilleri tms)on enemmän kuin 75mg c vitamiinia, niin silloin se voidaan katsoa lääkkeeksi ja siten luvanvaraiseksi. Kuitenkin kun soitin Lääkelaitokseen he sanoivat että kyllä esim 500mg annoksia voi jo vaikka tuoda Suomeen, ei tulli niitä kuulemma pysäytä. Sitten hän kertoi että 500mg ylöspäin katsotaan lääkkeeksi ja että 1000mg on toksista! Millä he päätyvät tällaisiin tuloksiin ja mikä on taustana tällaiselle toiminnalle? Kuka tai mikä on se instanssi joka tarkkaan sanoen määrää tällaisista asioista ja mikä lobbaus kuvio mahtaa olla heidän takanaan? Arvostan jos voit asiaa yhtään valoittaa. Kiitos
Tietyillä vitamiineilla on kunnollisia efektejä vasta suurina annoksina. Luulisin että nuo rajat on tehty sen vuoksi ettei kukaan uskaltaisi kokeilla suuremmilla annoksilla niitä johonkin vaivaansa.
1000 mg C vitamiinia nyt ei kyllä missään tapauksessa ole toksista, olen syönyt monta viikkoa muutaman gramman C vitamiinia päivässä, enkä ole huomannut mitään erikoista. Kannattaa muuten ostaa tuota C vitamiinia jauhemuodossa ettei saa noita tarpeettomia lisäaineita mitä on tableteissa.