Pentumme kyllä viihtyy ulkona, kunhan ollaan vaan takapihalla. Siellä saa juosta ilman hihnaa ja leikitetään paljon. Mutta kun koetetaan pihasta pois, alkaa se jarruttelu. Että ei minnekään.
Ajattelin, että kun tie talomme edustalla on kurainen, jospa pentu sitä aristelee, ja kannoin kauemmas asfaltoidulle tielle, mutta siellä sama juttu ja sitten jos ottaa askelia, hyppää vain jalkoihin ja koettaa syliin. Ei pelkää autoja tai muita liikkujia, päinvastoin, koettaa perään lähteä ja silloin päästään muutama metri eteenpäin.
Pakko pitää hihnaan tiukalla ja käsivarsi ojossa, ettei koiran pääse jalkoihin. Mutta tämähän ei varmasti ole kovin kivaa koiralle. Alkaako se kohta vihata koko ulkoilua, jos joutuu olemaan kireän hihnan nokassa? Heti kyllä löysään hihnan, jos näyttää siltä, että haluaa eteenpäin ja ojanpuolelle, pois jaloista ja kehun kovasti.
Miten saisin pennun kiinnostumaan ulkoilusta muuallakin kuin pihalla? Miten kulkemaan nätisti syliin kerjäämättä?
Ajattelin, että kun tie talomme edustalla on kurainen, jospa pentu sitä aristelee, ja kannoin kauemmas asfaltoidulle tielle, mutta siellä sama juttu ja sitten jos ottaa askelia, hyppää vain jalkoihin ja koettaa syliin. Ei pelkää autoja tai muita liikkujia, päinvastoin, koettaa perään lähteä ja silloin päästään muutama metri eteenpäin.
Pakko pitää hihnaan tiukalla ja käsivarsi ojossa, ettei koiran pääse jalkoihin. Mutta tämähän ei varmasti ole kovin kivaa koiralle. Alkaako se kohta vihata koko ulkoilua, jos joutuu olemaan kireän hihnan nokassa? Heti kyllä löysään hihnan, jos näyttää siltä, että haluaa eteenpäin ja ojanpuolelle, pois jaloista ja kehun kovasti.
Miten saisin pennun kiinnostumaan ulkoilusta muuallakin kuin pihalla? Miten kulkemaan nätisti syliin kerjäämättä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä tekee pentu ihan samaa hommaa. Vapaana menee miten vain, mutta hihnassa stoppi tulee heti pihan rajalle. Siinä alkaa istuskelu, hyppiminen, riuhtominen, murina ja kotiin päin elehtiminen. Mitään muuta ei ole, kuin että ei vaan pihasta poistuminen kiinnosta vähääkään, koska meilläkään ei pelkää autoja tms. että voisi jonkun pelkotilan piikkiin laittaa.
Itse en ole antanut periksi. Olen kutsunut pentua ja ihan lempeästi vetänyt sen mukaani ja kehunut kun on tullut, koska jos nyt annan periksi jo, että ei tarvitse lähteä, oppii taatusti melko pikaisesti että ei oo pakko jos ei taho. Noh, pentu vinkuu ja murisee aikansa, sitten alkaa jalkojen eteen kieppailu et kotiin pitäis kääntyä, mutta en ole kääntynyt. Lenkki, pieni sellainen, on menty loppuun asti ja vasta sitten kotiin kun minä niin lupaan. Kotiin käveleekin sitten ihan erihienosti!
Todennäköisesti aika auttaa tähän hommaan. Olen huomannut että omaa pentuani ei juuri muiden koirien hajut vielä kiinnosta jne, joten se ei ole menossa suuna päänä tienpientareita eteenpäin kuten isommat koirat. Näyttää olevan eniten kiinnostunut siitä että saisi hääräillä minun jaloissani. Jospa se tästä rohkaistuisi vielä.
Tuosta jalkoihin tulemisesta vielä sen verran, että itse pyrin opettamaan pentua kulkemaan sivulla, joten jos se jalkoihin hyökkäisee tulla, niin yleensä lempeästi ohjaan sen hihnalla takaisin vierelle "viereen" kehoituksen kanssa. Yllättävän nopeasti oppii kun muutaman kerran siirtää jaloista vierelle. Saattaa pitkänkin pätkän parhaina päivinä ihan nätisti vierellä jolkotella.
Tsemppiä sinulle "stopparisi" kanssa, et ole ainoa jolla kyseistä käytöstä ilmenee, mutta en tiedä sitten pitäiskö tästä pennun huomiosta vielä olla kiitollinen. Tulee nimittäin sekin päivä vielä kun pentu on valmis lähtemään "kävelylle" vaikka ilman sinuakin jos tilanne on otollinen. :D
silloin ku tuo pentu oli 2 kuukautta nuorempi,niin se ei kanskaan ois halunnu lähtee pihasta minnekkään.vähän matkaa kun päästiin niin sitten istumaan ja jarrut päälle.nameilla sain houkuteltua jatkamaan matkaa.sitten ku käännyttiin takaisin niin sitten mentiin hihnassa vetäen.
vielä nytkin 4 kuukauden ikäisenä sitä saa maanitella jatkamaan matkaa kun välillä pysähtyy ja laittaa jarrut päälle.sitten sille on vielä nyt lisäksi tullu sellanen kovien äänien pelko,eli jos jostain kuuluu kovempaa kolinaa niin se ei kertakaikkiaan liiku minnekkään ei ees namin voimalla.oon tehny niin et päästän irti (katon ettei vaan tuu autoja)ja lähden ite eteen päin.kohta se tulee kovaa vauhtia mun luo.mut näin ei voi tehdä jos on enemmän liikennettä,silloin otan oikein pitkän fleksin ja teen saman homman ku edellä.
niin ja jaloissa tuokin pyörii lenkillä välillä kävelee jopa jalkojen välissäkin,mut onneksi vähähemmän tekee tuota.pentuhan se on ja sen tekee mieli leikkiä lenkilläkin.. :D
Alussa ei millään pois pihalta, mutta nyt kun on vähän enemmän käyty niin kyllä se siitä menee ohi. Ja ei kannata kauheasti vetää pentua nimittäin se ei tunnu kovin kivalta, ja niin se voi alkaa pelkäämään enemmän.
En tiedä yhtään koiraa, joka ei haluaisi isompana lenkille. (:
Meillä on n. 4 kk koiranpentu, ja samankaltaisia probleemia.
Rotu on kylläkin ns. luonnostaan arka, mutta kaipa tällaistakin koiraa voi saada jotenkin rohkaistua.
Takapihalla hihnassa ollaan kuin ei mitään, mutta ajoittain kun siitä sitte tehään lähtöä kävelylle, ei käykään enää tunnuslause "vain pakki puuttuu", sillä meidän pallero iskee pakin silmään..! =)
Polkupyöräilijät ovat aivan kamalan pelottavia, kun ne kulkee sellasta kyytiä ilman mitään ääntä..
Ja ikävä kyllä myös muut lenkkeilijät pelottaa..
Jos sattuu olemaan lenkkeilijällä koira mukana, ehkä ei pelätäkään sitten NIIN paljoa..
Kaikkein mukavinta on (asutaan rivitalossa) lenkkeillä iltamyöhällä tai aamuvarhaisella, kun muita jalankulkijoita ei juurikaan ole. Autojen melua koiramme ei säiky (mikä on sinänsä ihme), ei edes naapurin pojan Mustangia, josta lähtee ihan riittävästi ääntä =)
Makupaloilla ollaan koitettu asiaa auttaa, mutta miten pitää tulkita eri lähteistä saatuja neuvoja? Kun kyseessä on rotu, jolla on luonnostaan halu paeta kaikkea pelottavaa, niin mitäs tehdään, kun kirjoissa lukee ettei pelkotilanteessa saa hihna kiristyä, ei saisi lähteä pakoon, ei pitäisi alkaa välttää pelottavia juttuja vaan rohkeasti tutustumaan... jne jne...
Helppiä tännepäin, mikä neuvoksi..?
Palleroisesta kasvaa nimittäin n. 75-senttinen möhkylä... =)
Moikka!
Meillä oli ihan sama ongelma meidän pikku jätkän kanssa. Vielä viime viikolla se huusi aina kun yritettiin lähteä kävelemään kotoa pois päin. takasin päin tultaessa ei ollut mitään ongelmaa. Ja aidatulla pihalla tykkää kyllä olla.
Sitkeästi houkuteltiin pentua makupalojen avulla, ja hirmuisesti kehuen. Lisäksi otettiin kaverin koira avuksi, pentu kun seurasi isomman koiran perään ihan innoissaan, niin pelko tilat unohtuivat. Nyt pikkujätkä kävelee ihan nätisti pikku lenkkejä.
Nyt on vaan pennulla rohkeus kasvanut niin paljon että nyt sitä mentäis eikä meinattais sitten ollenkaan. tänään karkasi pihasta 4 kertaa. ja minä perään. Argh. koettelee hermoja....
Pakottamalla et saa pentua muuta kuin pelkäämään entistä enemmän... Ajan kanssa se kyllä oppii ja pennut ovat kuitenkin aina sen verran uteliaita että se voittaa pelon... :) rauhassa ajan kanssa, ei pakottamalla...