Siinä on kirjailija, joka saa monen sellaisenkin ihmisen, joka ei ole koskaan ollut mikään lukutoukka, ahmimaan kirjan toisensa perään! Mahtavan suoraa tekstiä ja loistavia havaintoja ihmiselämästä. Onneksi on vielä suomentamattomia teoksia jäljellä että pääsee nauttimaan niistäkin myöhemmin...
Charles Bukowski
Chinaski
91026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No enpä tiedä.
Olihan se sellaista elämän laitapuolen kylmänkalseata epäonnistunutta elämää kuvaavaa tekstiä.
Mikä sinussa siinä kiehtoi?
Se rumuus vai?
Onhan monesti helpottavaa nähdä, että jollakin on vielä karmeampaa kuin itsellään.
Kun Bukowskilta kysyttiin miksi hän kirjoittaa niin tunneköyhästi ja alentavasti naisista, hän sanoi ettei ole kokenut muunlaista elämää.
Mutta hyvää kirjoittamista se silti oli, minäkin ahmin niitä roppakaupalla yhteen aikaan.
EI mitään kaunistelua, päinvastoin, alastonta, rehellistä tekstiä.
Eihän Bukowskista mitään maailmankuvan perustaa oikein saa, mutta täytyyhän ne kirjahyllyssä olla, etteivät vieraat luule ihan snobiksi.
Musta on sietämätöntä kuulua siihen luokkaan jolle Bukowski irvistelee: latteat ja mielikuvituksettomat, keskiluokkaiset ruohonleikkurin tönijät, joilla ei ole muuta sielunelämää kuin akvaario.
"Postitoimistosta" mä sain kimmokkeen lähteä jakamaan postia, sen sijaan että kertoisin työkseni ihmisille kuinka menestytään:)
Kyllähän yksinkertaiset ihmiset ovat onnellisempia kuin päänsä puhki pohtijat.
Kuka ei haluaisi olla onnellinen jos sais valita.
Ei älykkyys onnea tuo.
Mulla on sellainen käsitys, että päänsä puhki pohtineilla ihmisillä ei ole juuri mitään eroa yksinkertaisiin ihmisiin verrattuna - molempia yhdistää lohduton onnettomuus syntyä omansa kaltaiseksi subjektiivisen onnellisuuden ilmentymäksi.
Minun on vaikea löytää maailmasta sen kliseidenmukaista arkkityyppiä onnellisesta typeryksestä, tahi älyn-ihmemaasta saapuneesta, onnettomuuteen taipumattomasta kompetenssi-gurusta, joka ei sure omaa itseään jossain omassa, tilaansa vaihtelevassa sopukassaan.
Mitä minä valitsisin, jos valitsisin onnellisuuden: ehkä valitsisin jotain jota katuisin jo viikon päästä, ja pelkurina - en kilauttaisi sitä kolikkoani katusoittajan hattuun, vaan jatkaisin niin kuin olen.
Toisinsanoen: en ole siis varma, onko onnellisuus onnellisuutta.
Korrelaatiosuhteista älyn (tai sen puutteen) ja onnen välillä en voi siis sanoa mitään - oudoksun, kun joku minulle sellaista ehdottaa.
Minä tosiaan uskon, että älykkäät lahjakkaat ihmiset ovat onnettomampia kuin esim. vanhojen autojen myyjät, jotka rakastavat rahalla räpläämistä.
..Lisää suomennettua Bukoa tulee ulos taas ensi keväänä. Kieli pitkällä odotellaan...
Eikös tämä Bukowski heittänyt veivinsä muutama vuosi sitten?
Miksiköhän tämän herran luuserimaailma niin kiinnostaa?
Luultavasti siksi, että lopulta hän onkin voittaja, joka pääsee nauramaan keskiluokkaiseen pelleilyyn eksytetyille kivisieluille...
Ainakin sellainen kuva jäi.