anna merkki
niin avaan
sinisen oven
joka johtaa
punaiseen huoneeseen
haavoitettuna
ulkokuoresi
on tehnyt
ovesta kylmän
pronssisinisen
vilpittömänä
ja luottettavana
seison sinisen
oven takana
En petä loukattua
sydänystävältä
älä sulje tietä
rakkauden
heleänpunaiseen
huoneeseen
niin avaan
sinisen oven
joka johtaa
punaiseen huoneeseen
haavoitettuna
ulkokuoresi
on tehnyt
ovesta kylmän
pronssisinisen
vilpittömänä
ja luottettavana
seison sinisen
oven takana
En petä loukattua
sydänystävältä
älä sulje tietä
rakkauden
heleänpunaiseen
huoneeseen
Vastaukset 14
Vanhimmat
tarvii ja jos sellaisen saa niin toivoo ettei hän sulje tietä sitä rakkauden ovea.Runon jonka kirjoitit on hyvin tunteikas ja kaunis.Sydämellinen kiitos tästä kauniista runostasi!
...ja huomasin erään liikkeen nimen olevan Den Blå Dörren...
Sain siitä nimen runooni, jota rupesin kirjoittamaan. Tavallisesti runoni on valmiina ennen nimeä, mutta onnistui se näinkin.
Kiitos paljon hyvästä ja kannustavasta palautteesta.
Merkin..
avaan sinisen
oveni..
olet
sydänystävä.
Tulipa itku..
kiitos tom..
...myös minulla oli itku lähellä kirjoittaessani tätä...
Sanat tulivat aika helposti, mutta tunnelataus oli melkein liiankin raju.
Kiitos onija!
..kaikenväriset ovet lehahtivat auki Sinua varten luettuani miellyttävän runosi. On mukavaa, että täällä on välillä vähän iloisempiakin tulevaisuuteen luottavia runoja.
Kiitos lukuhetkestä, joka ilahdutti tummaa päivää : )
...olet yksi raikkaammista ihmisistä, joita olen tavannut...
Pudottelet sanasi vielä niin tunteella, ettei ole mitään rajaa. Onnen poika kuka tuollaisen tytön saa vierelleen. Iloa ja naurua.
Kiitos padme amidala.
*tomppa hymyilee*
Hieno runo, Tomppa!
"sydänystävältä
älä sulje tietä..."
Kolahti
...kolahti, runoni vai ovi auki, hehee...
Palautteesi ainakin kolahti, kuten tiedät olen viesteihin vastaajana melko nopea, mutta nyt jäin jotenkin jumiin.
Ei pysty kuin kiittämään sydämellisesti, Mys!
*hymyilee*
toinen säkeistö iski meikämammaan tikarin lailla,
vaikka koko runosi on kyllä helkkarin upee.
...hieno taito löytää runosta, ainakin minun runostani, se herkkyys ja luomistuska...
Istuin pitkään hiljaa tuon toisen säkeistön kohdalla. Pohdein sinisen eri värisävyjä ja mietin miten voi kirjoittaa ihmisen sisäisen tuskan ja ympärillä olevan suojamuurin ja kipeän menneisyyden?
Kiitos linda palautteesta, vaistoan runollista sukulaissieluutta välillämme.
kiellä en
olen luonut ympärilleni
vahvan panssarin
piiloutunut
taakse sinisen oven
tunnustan vilpittömästi
odotan ja luotan
uskaltaako joku tulla
soittaa kenties ovikelloa
tai koputtaa
sulkenut en tietä
varovaisempi vain olen
ovella hymyilen
uskallatko astua
punaiseen huoneeseeni
rakkauden temppeliin
...pahus sentään, jotenkin arvelinkin jonkun rehellisen myöntävän...
Aikamonella on suojamuureja ja panssareita suojelemassa itseään.
Vilpittömistä sanoistasi suurkiitos kaaru!
tämän runosi
tomppa sinä teit sen taas
runon ainutkertaisen, niin herkän ja kauniin,
sait mut kyyneliin,
herkkyys on aamussa,,,
kiits tomppa ja hyvää päivän jatkoo, rakkaudella yötirpu**
kirjoittaminen oli myös itselleni liikuttava kokemus...
Kauniin herkästä palautteestasi suurkiitos.