Kerran on painuva pääni,
yö iäinen alkava on.
Olen elänyt,
vaeltanut tieni loppuun,
päiväni loppuvat näin.
Surun kyyneleet kuivuu,
nauru iloine kaiu ei,
vai rauha iäinen
mullassa maan,
Sun kuvasi sielussani,
muistot kosketuksen,
huuliesi huuman,
kanssani iäiseen vien.
yö iäinen alkava on.
Olen elänyt,
vaeltanut tieni loppuun,
päiväni loppuvat näin.
Surun kyyneleet kuivuu,
nauru iloine kaiu ei,
vai rauha iäinen
mullassa maan,
Sun kuvasi sielussani,
muistot kosketuksen,
huuliesi huuman,
kanssani iäiseen vien.
Vastaukset 2
Vanhimmat
herranen aika, miten koskettava on tämä runosi.
Älä hyvä mies vielä ala tuollasia haastamaan,
Siehän olet nuori vielä.
Mutta kaunista tekstisi on, ei siitä ole kiistä-
minen - surullistakin.
..itsekin, mitä se on, matkaa jonnekin. Varjoista valoon, ilosta suruun. Kun on nähnyt elämässään haaveiden sortuvan, yön peittävän mustalla hunnullaan auringon... Olen pysytyttänyt uuden linnan, kodin haaveilleni, pelkään vain että sekin on vain pilvilinna.