Tyttäreni on 11v. Hän haluaisi päättää itse omista tekemisistään, mm. kotiintuloajoista; haluaisi vain ilmoittaa, milloin tulee, ei kertoisi missä on. Läksyjen teko ajoittuu aamuun, ennen kouluun lähtöä. Huonettaan ei siivoa, päinvastoin, heittelee suutuksissaan kaiken ympäriinsä.
Miten paljon tuon ikäistä lasta voi, pitää ja saa rajoittaa ? Mielestäni kuitenkin on kyse lapsesta, ei edes nuoresta; vaikka ei sekään enää ole kaukana.
Miten paljon tuon ikäistä lasta voi, pitää ja saa rajoittaa ? Mielestäni kuitenkin on kyse lapsesta, ei edes nuoresta; vaikka ei sekään enää ole kaukana.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tuonikäiselle. Ja vielä nuorellekin.
Kuka teillä määrää? Tuo 11-vuotias penikkako?
jos lue tarkkaan aloitukseni, huomaat kyllä, että käytän konditionaalia, ja otsikko on, että rajoitanko. Harhauduit ilmeisesti omassa näppäryydessäsi.
Oikeastaan, jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, typeryydet kannattaa jättää laukomatta.
koko se aika jonka asuin kotona noudatin vanhempieni sääntöjä. vaikka joskus tuntui typerältä. meillä oli sopimus milloin ollaan viimeistään kotona ja pitää kertoa minne menee ja koska tulee (osittain syynä se kun ei ollut kännyköitä, että saa kiinni tarvittaessa)sopimukseemme kuului myös huolehtia läksyt ensin ennen kuin lähtee kyläilemään.
sopimus rikkomuksesta rangaistiin... kaikista parhaiten toimi viikonloppu tiskaus.. eli sopimuksen rikkoja joutui sinä viikonloppuna tiskaamaan astiat tai olemaan ilman viikko rahaa.. sai itse valita kahdesta rangaistuksesta.
kehottaisin vetämään selvät rajat joita noudatetaan siihen asti kuin asuu kotona.. ja muista itsekin noudattaa!!!
itse olen 13v. ja olen aina joutunut pitämään huoneeni siistinä ja se on oikeastaan ihan hyvä vaikka välillä ottaakin päähän kun pitää imuroida jne. mutta se että joutuu pitämään huoneen siistinä on vain terveellistä ja joskushan sitä omaankin kotiin muutetaan... läksyt teen itsekkin aamulla eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa kun ne kuitenki tulee tehtyä ja minun koulunkäyntiänihän se on...kotiintulo ajat on oltava ja kerrottava missä on eikä siinä mitään väärää ole. Kaikkea ei kuitenkaan saa rajoittaa koska silloin tulee olo ettei himppuukaan luoteta... Itse saan yleensä päättää millon meen kavereille mutta siitä on aina ilmotettava ja tultava ajoissa kotiin.
Tottakai tuon ikäisen pitää ilmoittaa missä on! Kunnon rajat niin kauan kuin käytös on tuollaista. Valvot että tekee läksyt iltaisin, sitä ennen ei nukkumaan mennä. Rahat pois, jos ei huonettaan jaksa siivota. Kun lapselliset tavat muuttuvat, voit harkita uutta systeemiä kotiintuloaikojen suhteen, mutta painotan sitä, että lapsen pitää kertoa missä on.
Kyllä tuossa iässä vanhempien sanan täytyy painaa. On sitten eri asia meneekö viesti perille.
Itselläni pari tuon ikäistä tyttöä.
Meillä myös 11v. tyttö ja välillä (lue:koko ajan) tuntuu, että mulle kasvaa sarvet päähän kun joka paikkaan pitäis päästä hillumaan, läksyt ei juuri kiinnosta, eikä mikään muukaan velvollisuus. Minä olen sitten tyhmä ja typerä kun rajoitan neidin elämää. Siis ihan oikeasti, 11v!!! Ymmärtäisin jos olis pari vuotta tykö..
Minä toki olen melkoisen kova luu eli sitten vaan riidellään. 11 vuotiaan ei kuulu hillua kauppakeskuksissa tai kaupungilla edes päivällä. Läksyt on tehtävä heti koulun jälkeen ja huone on pidettävä "siistinä" (hahhah). Ovia ei paiskota jne. Minun on myös tiedettävä missä likka liikkuu (ei aina kyllä kerro koko totuutta) ja kotona meillä ollaan ajoissa => rangaistuksia välillä satelee roppakaupalla. Sitten tyttö uhkailee karkaavansa ja minä tietysti sanon, että "ole hyvä, ovi on tuossa." Sitä kertaa kyllä kauhulla odotan, kun oikeasti lähtee, on sen verran kovapäinen tyttökin- äitiinsä tullut näemmä- että varmasti menee. Välillä taas sanoo muuttavansa isän luo asumaan, mitäs siihen sanomaan? Ovat jo nyt puolet ja puolet.
Joskus jaksaa kuunnella haukkumista, toisinaan taas meinaa purskahtaa itkuun. Että tässä tämä minun pieni rakas lapseni haukkuu ja huutaa silmät kiukkua salamoiden.
Tässä mun kauhutarinani, ei kai pitänyt kirjoittaa mitään tarinaa, mutta pointti on siis se, että rajoittaa saa ja pitää. Pieniä ja lapsellisia ne vielä ovat eivätkä ymmärrä pahasta maailmasta yhtään mitään, vaikka kuvittelevat pärjäävänsä. Voimia sinne valtavasti!
tyttäreni kokeilee myös rajojaan. Peti on petaamatta, likapyykki hujan hajan lattialla kirjastonkirjojen ja koulutehtävien seassa... kavereiden luo pitää päästä, koneella olla, pikkuveljeä kiusata...äiti on tyhmä ja se pitää tehdä selväksi lähes joka päivä vaikka niskoja nakkelemalla ja liioitellusti kantapäitä kävellessä lattiaan junttaamalla.
Rajat on silti olemassa, kaikessa ei voi joustaa. Lapsi on lapsi, eikä näinollen päätä itse omista asioistaan (vaikka niin luuleekin haluavansa), mutta on oikeutettu esittämään toiveita ja mielipiteitä erityisesti itseään koskevissa asioissa.
Karkaamisesta kerran puhuttiin tytön kanssa ja hän kertoi nähneensä unen, jossa halusi todistaa pärjäävänsä yksin. Kotiimme oli asennettu kameroita (tositeeveetyyliin) ja niistä minä sitten kuulemma seurasin, miten homma toimii. No eihän se oikein sitten toiminut, totesi tyttö, vaikka hauskaa oli.
Luulenpa, että juttelulla ja kompromisseilla pääsee pitkälle. Aikuinen on kuitenkin silti aina aikuinen, vastuunkantaja ja rajojen vetäjä. Se, missä tuon ikäinen lapsi/nuori liikkuu, on ehdottomasti aikuisen asia. Sitäpaitsi kerronhan minäkin lapselleni, missä olen ja milloin tulen, jos olen poissa kotoa!
kun itse olin 11, minulla oli hyvin tiukat kotiintuloajat ja piti aina selvittää mitä tehdään ja minne ollaan menossa. vanhempani eivät hyväksyneet oikein mitään. no, opin siis valehtelemaan hyvin, ja luuhasin ties missä. ryyppääminen ja polttaminenkin alkoi jo siinä 12 vuoden iässä. vanhemmat edelleen uskovat että olin kiltti lapsi ja tein aina niin kuin sovittiin.
ei siinä, mutta mitä jos jollain ryyppykerralla olisi sattunut jotain? yleensä en uskaltanut mennä kotiinkaan jos olin huonommassa kunnossa!
pauolisoni vanhemmilla oli eri taktiikka: oli kyllä kotiintuloajat, mutta he eivät tiukasti kieltäneet tekemästä mitään vaan sanoivat että kotiin saa tulla oli tilanne mikä tahansa ja aina pitää kertoa missä on menossa - että voivat auttaa jos jotain sattuu. välit pysyivät hyvinä ja puolisoni on kiitollinen vanhemmilleen - ja minä kateellinen :D
voitte arvata kumpaa kasvatustapaa käytän. en tietenkään anna lasteni ryypätä noin nuorena vaikka mikä olisi. mutta hieman suvaitsevammassa ja rakastavammassa ilmapiirissä tuskin olisi niin tehnytkään mieli ryypätä. purin silloin pahaa oloani, tuntui kuin minut olisi tukahdutettu. (vaikka vanhempani ovat raittiita ja älykkäitä ihmisiä jotka välittävät minusta)
nykyisin en ryyppää tai polta. ei ole tarvetta - voin ilmaista itseäni eikä minun tarvitse tukahduttaa enää tunteitani, kun asun poissa vanhempieni luota.
lisään vielä että tilannetta ei helpottanut kovat rangaistukset kaikista pienistäkin "virheistä". eli jos tulin kotiin viisi minuuttia myöhässä, luvassa oli kauheaa huutoa ja pitkä aresti.
säännöt siis voivat mennä vähän yli, ja kannattaa rangaistakin harkiten. eikä pidä raivota jolloin tuntuu että minua vihataan ja en kelpaa ja ties mitä.
on vaikeaa löytää se "kultainen keskitie", mutta yritetään parhaamme.. toivottavasti opin jotain vanhempieni virheistä :)
Selvästikkin murrosikä alkamassa.. Huomaa tosta raivoamisesta... Huomaa, Tytöillä alkaa aikaisemmin murrosikä... Se on normaalia että haluaa päättää itse kotiintuloajoista mutta minun mielestäni sinun pitäisi pitää pääsi siinä että SINÄ päätät kotiintuloajat ja jos hänellä on jotain vastaan niin sinä sanot että tulet kotiin silloin kun sanon. Et lainkaan saa alistua siihen että lapsi 11v Lapsi/Murkku päättäisi kotiintuloajoista...
Ja kaikenlisäksi sanot että läksyt kannattaa tehdä suoraa koulun jälkeen niin kokopäivä jää vapaaksi eikä sitten tarvi illalla/aamulla väsyneenä tehdä läksyjä... Tai vaikka iltapäiväruuan jälkeen. Sanot hänelle että se on paljon helpompaa