Maailmojen välissä

Mää sanon aluksi muutaman sanan , tässä tarinassa on mies/mies paritusta.. ent iedä mihinmuuallekkaan foorumille tän kirjotan.. mutta haluaisin rehellista palautetta ja rakentavaa kritiikkia parannus ehotuksia, olen vastaakja haluan tietää tykätäänkö tästä mutta tässä se nyt ois muista teitä on varotettu ....
......

Osa 1

Keskipäivän aurinko kuumotti Thomasi poskia, kun hän nojasi vanhaan auton rämään. Soran rapina sai hänet avamaan uniset silmänsä. Nuori mies käveli häntä kohti vesi hiuksisat tippuen. Thomas kostutti kuivia huulian ja suoristi ryhtiään, kun poika saavutti hänet. ”Mennäänkö?” hän kysyi katsoen aurinkolasien takaa Thomasta. Pojan pehmeä hiljainen ääni sai Thomasin aistit äärimilleen. Hän nyökkäsi ja katsoi sitten rannalle, jossa vielä pieni porukka pelasi lentopalloa. ”Eivätkö he ihmettele kun lähdit, edes Rachel?” Poika kohotti vain harteitaan Thomasin kysymykselle ja sukelsi autoon. Thomas katsoi vielä hetken rantaan jossa tytöt kilvan yrittivät saada poikien huomiota, ja hyppäsi sitten itsekkin autoon.

”Täällä on ainaki sata astetta lämmintä.” Poika tuhahti, kun Thomas yritti käynnnistää autoa tärisevin käsi. Köhien auto viimeinkin käynnistyi. ”Mä en kyllä tajua mikset sä hanki uutta autoa, luulis että sun isäs ostas sen mielellään.” Pojan sanat ärsyttivät Thomasia suunnatomasti, hän ei jaksanut enää selittää kuinka hän ei todellakaan aikoisi pyytää isältään enää ikinä mitään. Oikeastaan Thomas olisi hyvinkin onnellinen, jos hänen isänsä jättäisi hänet kokonaan rauhaan. Viimeinen raja oli ylittynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun Thomasin isä oli ostanut hänet sisään yliopistoon. Yliopistoon johon hän ei edes olisi halunnut mennä, mutta Thomasilla ei ollut tarpeeksi tahtoa kertoa sitä isälleen. Ei, Thomas ei todellakaan aikonut pyytää isältään yhtään mitään, sitä tyydytystä hän ei ollu tälle valmis antamaan. Niimpä Thomas tyytyi kuittamaan pojan sanat vain olan kohautuksella ja tiukalla tien tuijotuksella. ”vai niin” poika sanoi hieman närkästyneenä ja tyytyi sitten vain tuojottamaan Thomasin päivettyneitä kasvoja, tummansuklaan värisiä pehmeitä hiuksia, jotka olivat takaa aivan liian pitkät, sekä graniitinharmaata katsetta, joka oli vieläkin tiukasti kiinni tiessä. katse sai Thomasin hermostumaan ja hän käänsi kasvonsa poikaan ”mitä?” Thomas kysyi, mutta sai vastaukseksi vain pojan vinon hymyn. Thomas pakotti katseensa takaisin tiehen tai he olisivat pian ojassa. Yhtäkkiä Thomas tunsi käden reidellään, mikä sai hänen hengityksensä tihenemään . Peukalo siveli farkun pintaa. ”Leo, jos jatkat me ollaan ojassa.” Thomas tunsi tarvitsevansa kaiken keskittymisensä, jotta kykenisi ohjaaman auton turvallisesti perille, kun Leo istui hänen vieressään katsoen häntä kultaisillä silmillään kuin hän olisi lihatiskillä makaava kyljys ja Leo nälkäinen hyena. ”Pidä kiirettä sitten, en jaksa pitää käsini erossa kovin pitkään.” Leo sanoi ja laittoi sitten kätensä omaan syliin. Thomas tunsi kuinka auto mutkitteli hetken. Leo alkoi olla turvallisuus riski liikenteessä.

Piinavien hetkien jälkeen Thomas viimein kaarsi kerrostalon yleisellä parkkipaikalle. Peräkkäin he astelivat talon hissiin, jossa Thomas tarttui välittömästi kiinni Leon lanteisiin ja painoi tätä peiliseinää vasten. Leo pyristeli kuitenkin irti, niin tämä teki aina yleisillä paikoilla. ”Thomas älä, joku voi tulla.” Thomas päästi turhautuneena irti ”entäs sitten?” Hän tiuskaisi. ”Tiedät kyllä” Leo vastasi ja suoristi t-paitansa helmaa. Thomas ei tiennyt, mutta antoi olla. Leo oli ollut sellainen alusta asti, halunnut piilottaa Thomasin ” se on meidän salaisuus, eikö niin?” Leo oli kuiskannut kerran Thomasin korvaan. Niin se oli salaisuus, jota Thomas ei olisi halunnut enää jatkaa, silti aina jotenkin Leo onnistui pitämään kiinni, pakotti hänet jatkamaan. Thomas uskotteli itselleen, että Leo vielä joskus huomaisi hänetki, valitsisi viimein. Se vain tuntui piinaavalta valheelta, kun hän muisti kaikki Leon uudet tytöt, joita hän kierrätti jatkuvalla syötöllä. Hissin ovi avautui viimein viidennessä kerroksessa Thomas käveli asuntonsa ovelle ja avasi sen sanomatta mitään. Leo tuli aivan hänen perässään ja sulki oven selkänsä takana. Leo hymyili Thomasille ja katsoi häntä kulmiensa alta. Thomas yhtyi hymyyn ja painautui poikaa vasten suudellen tämän huulia ensin kevyesti. Leo painoi kätensä Thomasin niskaan ja syvensi suudelmaa näkäisesti. Thomas nosti pojan syliinsä ja kantoi tämän mustalle sohvalle. Leo huokaisi hiljaa, kun thomsa näykäisi tämän korvalehteä ja painoi kätensä paidan alle tunnustellen kuumaa ihoa. ”Mulla oli ikävä” Thomas kuiskasi Leon korvaan. ”Mmm” Leo vastasi ja vaiensi Thomasin suudelmalla painaen samalla kätensä tämän farkkujen vyöteille aukaisten housuja vaativasti.

Thomas makasi raukeana Leon vierellä, poika tuhisi tyytyväisenä hänen vierellään. Tämän takia Thomas jaksoi tämän oikut. Se oli hetki jolloin Thomas tunsi itsensä onnelliseksi. Leo oli kaunis kun hän makasi tietämättömänä suu hieman raollaan kultaiset hiukset hänen rinnallaan leväte,kuin ilta auringon säteet, jotka Thomas oli onnistunut sieppaamaan. Thomas ajatteli hymyillen. Leo oli todella parasta mitä hänelle oli ikinä tapahtunut, hänen aurinkonsa.