Haluaisin kysellä lemmikin menettäneiltä kuinka surusta pääsee yli? Oma kissamme kuoli hieman yli kuukausi sítten kun olimme häämatkalla!
Vieläkin itken kissamme perään joka ikinen päivä,tuntuu elämä ihan tyhjältä ilman rakasta kolliamme!
Pelastimme kissamme pari vuotta sitten eläinsuojeluyhdistyksestä,kun raukka parka oli jätetty heitteille monta kertaa ja ainakin 4:ttä kertaa Hesy:n hoivissa kissamme oli:(
Miltei heti paljastui että kissa kärsii munuaisviasta..meni sitten vain huonompaan kuntoon,vaikka monta kertaa palastimme kissamme sitkeällä hoidolla ja peräänantamattomuudella.
Ja mikä kissa olikaan: nukkui yöt kanssamme,tuli ovelle vastaan ja kainaloon sohvalle nukkumaan,kertakaikkisen suloinen pakkaus,vaikka olikin kovasti menneisyydessä kovia kokenut.
Suru on suunnaton,ennekin olen lemmikin menettänyt,mutta selvisin silloin kyllä helpommalla...
Vieläkin itken kissamme perään joka ikinen päivä,tuntuu elämä ihan tyhjältä ilman rakasta kolliamme!
Pelastimme kissamme pari vuotta sitten eläinsuojeluyhdistyksestä,kun raukka parka oli jätetty heitteille monta kertaa ja ainakin 4:ttä kertaa Hesy:n hoivissa kissamme oli:(
Miltei heti paljastui että kissa kärsii munuaisviasta..meni sitten vain huonompaan kuntoon,vaikka monta kertaa palastimme kissamme sitkeällä hoidolla ja peräänantamattomuudella.
Ja mikä kissa olikaan: nukkui yöt kanssamme,tuli ovelle vastaan ja kainaloon sohvalle nukkumaan,kertakaikkisen suloinen pakkaus,vaikka olikin kovasti menneisyydessä kovia kokenut.
Suru on suunnaton,ennekin olen lemmikin menettänyt,mutta selvisin silloin kyllä helpommalla...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen todella pahoillani. Muistele hyviä aikoja ja tiedä, että hoidit kisuasi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä oli onnea kun pääsi luoksesi.
Eipä siitä pääse yli kuin suremalla rauhassa. Omista kissoista kaksi vanhinta kuoli toukokuussa 17 ja 14 vuotiaina. Kovasti kaipaan kumpaakin. Ensimmäinen kissani kuoli jo 1987, mutta sitäkin on edelleen ikävä.
oon todella pahoillani:( itse kauhulla odottelen sitä päivää, kun oma wanha rouvamme kuolee..suru on suunnaton, niinkuin sullakin:yksi perheenjäsen on poissa. joku puuttuu..surusta pääsee yli vain ajan kanssa. tuntuu nyt pahalta ja tulee tuntumaan vielä aikojen päästä, eikä se mitään..anna siis ajan kulua ja vaali rakkaan ystäväsi muistoa!
Kuulepa - ei siihen auta kuin aika, suru ei ehkä koskaan kokonaan poistu - se jotenkin muuttuu, kaipaukseksi varmastikin. Näin olen itse kokenut vastaavassa tilanteessa. Ja muista: vaikka kissanne onkin nyt poissa, rakkaus ei katoa mihinkään...........Ja lopuksi: sitten, kun siltä tuntuu, niin miten olisi uusi, koditon ja hyljätty kissa jatkamaan edellisen "tassunjäljissä"? Voimia teille - ja uskoa valoisampaan tulevaisuuteen, t. Manu (palstan valvoja) & oma kissakansa.
Otan osaa.
Mulla on myös kissa ja itsellä herkkä luonne. Olen jo etukäteen surrut vasta 4-vuotiaan kissani tulevaa poismenoa, vaikka se terve onkin. Luonteelleni en mitään voi, mutta mua helpottaa ajatus että; MÄ olen sitä varten eikä se mua varten. Kun ton lauseen olen sisäistänyt, olen voinut paremmin.
Hei! Menetin oman kissani 13 vuoden ikäisenä. Hirveä ikävä!! Yli en päässyt millään. Viikon itkun jälkeen menin mieheni kanssa Hesylle ja otettiin kissa känkkiseltä, eli ongelmakissa. Ei siedä muita kisuja eikä lapsia, mutta meillä menee loistavasti! Ihanaa elämää, Meillä on täydellinen perhe! Lienee turha mainita, että olemme lapsettomia!