Asuin viisi vuotta samassa paikassa, jossa suojaisa sisäpiha. Päästin kissojani joka päivä muutamaksi tunniksi jaloittelemaan. Nuorempi kissoistani, Lumi, oli erittäin ihmisläheinen, tykkäsi musta kovasti, eikä ikinä lähtenyt pitkälle hortoilemaan. Yleensä kissitin sen sisälle jo puolen tunnin päästä ja tuli kehräten.
Lumi nukkui aina mun vieressäni, kainalossa, kehräsi ja paineli tassuilla :) Rakastin sitä kovin. Lähinaapureilta varmistin ettei heitä haitannut kissani, eikä kuulemma haitannut, pitivät hiiret loitolla. No, viime viikon perjantaina olin taas päästänyt Lumen ulos ja menin siinä aika pian sitä sisälle kissittämään. Lumi tuli muutaman askeleen ja sen etutassut olivat veren peitossa, sen suusta tippui verta solkenaan. Menin täyteen paniikkiin, onneksi pikkusisko oli kotona. Porhallettiin eläinlääkäriin joka oli juuri olut lähdössä, hän käski mennä läheiseen suurempaan kaupunkiin, sinne tunnin matka. Tällöin vielä luultiin että Lumi jäänyt auton alle. Automatkan Lumi makasi puolittain siskon sylissä, shokissa. Päästyämme perille eläinlääkäri otti röngtenkuvat ja yritti Lumipoikaa auttaa mutta hyvin nopeasti kävi selville että sitä oli ammuttu päähän eikä mitään ollut tehtävissä. Joku paska ampui mun Lumea päähän, sen leuka murskautui täysin ja se piti lopettaa. Lumi kehräsi vielä kerran kun silitin sitä ja sanoin rakastavani. Sitten se lopetti. Eläinlääkäri nukutti sen ikuiseen uneen.
Tällä tarinalla kehoitan kissanomistajia miettimään tarkoin pitävätkö kissojaan vapaana. Mä rakastan kissoja ja mun puolesta mun pihallani niitä voisi kulkea vaikka satoja mutta on olemassa sairaita kusipäitä jotka oikeesti ampuvat niitä. Muutin samana päivänä pois, asun nyt kotona taas väliaikaisesti. En millään voinut riskeerata enää toisen kissani henkeä. Ampuja asuu aivan likellä, syyllinen kyllä tiedetään. Mä en voi ymmärtää kuinka kukaan voi tehdä niin. Mulle Lumen elämä oli paljon arvokkaampi kuin sen saastaisen ampujan. Ennen mulla oli kissa, nyt mulla on sen tuhkat. Onneksi täällä kotona on kaksi kissaa entuudestaan, niin toinen kisuni sopeutui aika hyvin. Ja tästä lähin pidän kissani visusti kiinni koska ihmiset ovat petoja, eivät eläimet. Suomen eläinsuojelulain mukaan kissa saa kulkea vapaana, mutta tätä eivät ihmiset tunnu ymmärtävän eivätkä surua mikä jää kun joku toinen päättää lopettaa rakkaan lemmikin elämän. Jos joku edes kerran olisi käskenyt pitää kissani kiinni, olisin pitänyt. Ampuja ei tätä mahdollisuutta antanut. Tiesi kyllä vallan hyvin kissani, se oli lihava leikattu lumivalkoinen kolli josta oli aika vaikea erehtyä.
Mä olen ajatellut uuden kissan ottamista että saisin kaiken tämän edes hetkeksi pois mielestä mutta en tiedä vielä. Tuntuu kuin ehkä pettäisi Lumen jotenkin? Mä en halua unohtaa Lumea ja sitä kuinka ihana kissa se oli. Kun Lumi oltiin lopetettu ja me siskon kanssa palattiin kotiin, sisko huomasi kuvion mikä Lumen verestä oli jäänyt siskon farkkuihin. Se oli kiistattoman selkeä kuvio ja tuntui kuvastavan hyvin Lumen elämää, ehkä se oli Lumen viimeinen viesti meille, se kuvio oli sydän.
Lumi nukkui aina mun vieressäni, kainalossa, kehräsi ja paineli tassuilla :) Rakastin sitä kovin. Lähinaapureilta varmistin ettei heitä haitannut kissani, eikä kuulemma haitannut, pitivät hiiret loitolla. No, viime viikon perjantaina olin taas päästänyt Lumen ulos ja menin siinä aika pian sitä sisälle kissittämään. Lumi tuli muutaman askeleen ja sen etutassut olivat veren peitossa, sen suusta tippui verta solkenaan. Menin täyteen paniikkiin, onneksi pikkusisko oli kotona. Porhallettiin eläinlääkäriin joka oli juuri olut lähdössä, hän käski mennä läheiseen suurempaan kaupunkiin, sinne tunnin matka. Tällöin vielä luultiin että Lumi jäänyt auton alle. Automatkan Lumi makasi puolittain siskon sylissä, shokissa. Päästyämme perille eläinlääkäri otti röngtenkuvat ja yritti Lumipoikaa auttaa mutta hyvin nopeasti kävi selville että sitä oli ammuttu päähän eikä mitään ollut tehtävissä. Joku paska ampui mun Lumea päähän, sen leuka murskautui täysin ja se piti lopettaa. Lumi kehräsi vielä kerran kun silitin sitä ja sanoin rakastavani. Sitten se lopetti. Eläinlääkäri nukutti sen ikuiseen uneen.
Tällä tarinalla kehoitan kissanomistajia miettimään tarkoin pitävätkö kissojaan vapaana. Mä rakastan kissoja ja mun puolesta mun pihallani niitä voisi kulkea vaikka satoja mutta on olemassa sairaita kusipäitä jotka oikeesti ampuvat niitä. Muutin samana päivänä pois, asun nyt kotona taas väliaikaisesti. En millään voinut riskeerata enää toisen kissani henkeä. Ampuja asuu aivan likellä, syyllinen kyllä tiedetään. Mä en voi ymmärtää kuinka kukaan voi tehdä niin. Mulle Lumen elämä oli paljon arvokkaampi kuin sen saastaisen ampujan. Ennen mulla oli kissa, nyt mulla on sen tuhkat. Onneksi täällä kotona on kaksi kissaa entuudestaan, niin toinen kisuni sopeutui aika hyvin. Ja tästä lähin pidän kissani visusti kiinni koska ihmiset ovat petoja, eivät eläimet. Suomen eläinsuojelulain mukaan kissa saa kulkea vapaana, mutta tätä eivät ihmiset tunnu ymmärtävän eivätkä surua mikä jää kun joku toinen päättää lopettaa rakkaan lemmikin elämän. Jos joku edes kerran olisi käskenyt pitää kissani kiinni, olisin pitänyt. Ampuja ei tätä mahdollisuutta antanut. Tiesi kyllä vallan hyvin kissani, se oli lihava leikattu lumivalkoinen kolli josta oli aika vaikea erehtyä.
Mä olen ajatellut uuden kissan ottamista että saisin kaiken tämän edes hetkeksi pois mielestä mutta en tiedä vielä. Tuntuu kuin ehkä pettäisi Lumen jotenkin? Mä en halua unohtaa Lumea ja sitä kuinka ihana kissa se oli. Kun Lumi oltiin lopetettu ja me siskon kanssa palattiin kotiin, sisko huomasi kuvion mikä Lumen verestä oli jäänyt siskon farkkuihin. Se oli kiistattoman selkeä kuvio ja tuntui kuvastavan hyvin Lumen elämää, ehkä se oli Lumen viimeinen viesti meille, se kuvio oli sydän.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tarinasi järkytti minua kovasti. Itse olen sen verran kuumaverinen, että kyllä olisin keskustellut "muutaman sanasen" tämän ampujan kanssa.
Miksi muuten ampuja pääsi pälkähästä? Tiedän ettei varmaan todisteita ole, mutta sen verran törkeän, kylmän ja raa'an tempun on tehnyt naapuriaan kohtaan, ettei siinä enää paljoa kevyt silittely auta.
Sairaita ihmisiä on aina, siitä emme pääse mihinkään, ja olen todella pettynyt ja surullinen puolestasi. Tapaus on pelkkää eläinrääkkäystä, väkivaltaisen ihmisen aggressiivinen ja vihan siivittämä teko, ja mielestäni sitä ei voi painaa villaisella, vaikka kissa onkin hänen pihallaan ollut. Kaiken lisäksi, että hän on nähnyt osuvansa, muttei ole varmistanut että eläin menehtyy. Ja lisäksi, hän olisi asiasta voinut ensin huomauttaa, eikä ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
No, vastalause ilmeisesti tuli selväksi. Joku ei siis pidä siitä että pidät kissasi vapaana. Hanki vaan uusi kissa, kun suru hieman vähenee. Varmaan on sanomattakin selvää, ettei sitä ulos kannata päästää.
Ja onneksi kissa selvisi sen verran, että pystyi tulemaan luoksesi ja kertomaan, mitä sille tapahtui. Monesti tällaiset kissat vaan "katoaa", ampujat hävittävät eläimen.
Toivon, että ampuja saa mitä ansaitsee.
"Itse olen sen verran kuumaverinen, että kyllä olisin keskustellut "muutaman sanasen" tämän ampujan kanssa."
Itse hirttäisin kissan tappajat munista tällä hetkellä. Noin 10 vuotta sain siitä tavallaan lapsuuteeni eräänlaisen "trauman", kun pappani kissa jouduttiin lopettamaan "kuula kalloon" -tyylillä ja olen nähnyt sen kissan ruumiin vielä melkein joka toinen yö painajaisena. Mun piti 17-vuotiaana suorittaa vapaaehtoisena varusmiespalvelukseni, mutta se homma jäi kesken "polittisiin syihin nojaten". Osittain sen kissan kuoleman vuoksi mä olen nykyisin siviilipalvelusmies.
Tälläinen historia minulla takana. Kissan tappamisesta voi tulla elämän mittainen trauma ihmislapselle, jos sen oikein ymmärtää ja sitäkään ei ehkä voi ymmärtää väärin, vai voiko etteikö vaikuta?
Todella surullista tämmöinen. Voimia sinulle ja jaksamista! En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat olla tuommoisia kusipäitä. Ehkä kuuluu tämän palstan säännönvastaiseen kielenkäyttöön, mutta sen verran suoraan sanottuna veetuttaa tuommoinen paska joka ei ole edes ihminen, joutaisi saada ihan kunnon kivuliaan rangaistuksen. Minä en hyväksy kissojen tai muidenkaan eläinten tuommoista kohtelua.
Kerron nyt oman tarinani tähän, jos siitä olisi jotain helpotusta oloon tai muuten auttaisi.
Meidän silloin 10-vuotias mustavalkoinen Mooses-kolli karkasi eräs kesäpäivä autosta ihan meidän kodin läheisyyteen. Jätimme sille siihen ruokaa pitkän pitkän kissittelyn ja etsinnän jälkeen, kun kisua ei enää näkynyt. Ajattelimme, että kyllä se kotiin osaa varmasti tulla, kun sen verran lähellä olimme. No seuraavana päivänä kun kissaa ei kuulunut, aloimme kyselemään sitä lähitaloista. Eräs maatalo käytiin katsomassa ja kysymässä, ja he sanoivat, että olivat vieneet erääseen pieneläinhoitolaan mustavalkoisen kissan, se oli meidän kissa. Soitimme sinne, ja saimme kuulla, että kissamme oli viettänyt siellä neljä tuntia, jonka jälkeen tämä paska oli ampunut kissamme, koska oli luullut sitä villikissaksi. Meidän kissa oli pullea, hyvin hoidettu ja karva kiilsi. Se oli meille suuri järkytys. Lain mukaanhan eläintä pitää pitää 15 vuorokautta eläinhoitolassa, jonka jälkeen sen saa lopettaa PIIKILLÄ!
Veimme asian eteenpäin, vaikka tiesimme ettei se tuo kissaamme takaisin. Poliisin kanssa selviteltiin ja kävi ilmi, että minun silloinen asuinkuntani oli tuon eläinhoitolan kanssa tehnyt laittoman sopimuksen, eli siis kissat saa tappaa heti kun ne sinne tuodaan, siis ei tuota lainmukaista vuorokausimäärää oltu sovittu eikä sitä sopimuksessa todellakaan lukenut. Siinä sitten joutui kunta maksumieheksi ja sopimus uusittiin. Saimme korvaukset kissasta, vaikka todellakaan se ei kissaa tuo takaisin. Mutta tämä tehtiin siksi, että voisimme tällä tavalla ehkä pelastaa monen muun kissan henki, kun asiat saatiin viimein niin kuin niiden laillisesti pitääkin olla.
Jos vain jaksat ja jos on mahdollista, suosittelen että veisit asiaa eteenpäin. Tuommoiset kusipäät pitää saada vastuuseen teoistaan. Ja jos vielä tiedät, kuka se ampuja on. Suosittelen että viet asian eteenpäin, näin voit pelastaa monien muiden kissojen hengen :)
Tsemppiä ja koita jaksella. Suru helpottaa ajan kanssa, niin minullakin. Tästä on nyt reilu kaksi vuotta aikaa. Nyt syksyllä otin kaksi kissanpentua, jotka ovat nyt nuoria ja reippaita kolliherroja, toinen täyttää pian jo 1 v ja toinen on reilun kuukauden nuorempi. Meni kauan, ennen kuin pystyin kissaa ottamaan, mutta nyt kun muutin toiseen kaupunkiin tähän lähelle, päätin ottaa. Mutta sinulla on toinenkin kissa, se saattaisi ehkä haluta toisen kisun kaverikseen. Mutta mieti rauhassa, jos kissa vaikuttaa yksinäiseltä ja apaattiselta, suosittelen harkitsemaan toista kissaa sille kaveriksi.
Itse pidän kissojani ulkona vain valjaissa, irti en uskalla enää päästää.
Toivottavasti toinen kissa on pitkäikäinen eikä mitkään kusipäät pääse sitä vahingoittamaan!
Kiitos paljon osanotoista. Mua pelotti hieman laittaa viestiä koskapa lähes kaikki ihmiset ovat sitä mieltä että kissat saa ampua, olen siitä saanut kuulla jo monilta sairailta yksilöiltä. Näitä ihmisiä ei kiinnosta pätkän vertaa toisten elämä ja kärsimys. Kyllä mä aion toiselle kissalleni ottaa kaverin mutta en ihan vielä. Mä rakastin Lumea tosi paljon ja siksi halusin siitä kirjoittaa. En maininnut ensimmäisessä viestissä että toki olen asiaa vienyt eteenpäin. eläinlääkäri sai Lumesta kaivettua yhden luodinsirpaleen jonka vein poliisille tehdessäni rikosilmoituksen. Poliisit myös kävivät kuvaamassa ampumispaikan, jonka löysi veljeni todennäköisen ampujan takapihan metsästä, vain noin kymmenen metrin päässä. Eläinlääkärin mukaan kissaani oli ammuttu pienoikiväärillä ja kas kummaa kun poliisit katsoivat niin epäillyllä on sellainen, ja ampunut ennenkin kissan ja ollut siitä oikeudessa. Mutta kuulemma ei riitä edes kuulusteluun. Mutta ehkä siitä sirpaleesta jotain selviää, haluan että Lumen murhaaja joutuisi vastuuseen. Mä en tiedä mitä tehdä Lumen tuhkilla, pidän ne vielä itselläni, ehkä hautaan ne sitten jottenkin mutta en takuulla lähellekään missä kissa elämänsä asui. Se sydän joka Lumen verestä muodostui, oli kyllä uskomaton juttu. Ihan selkeä sydän. ajattelin ottaa sen tatuointina itselleni, niin pieni osa Lumesta säilyisi aina :) Ihmiset eivät ymmärrä, niitä ei kiinnosta. Mutta luulisi kiinnostavan jos asuinalueella ammuskellaan pienoiskiväärillä. Lähinaapurilta, jolla itselläänkin 2 kissaa tällä hetkellä, kadonnut kissa myös, luultavasti ammuttu. Toivottavasti syyllistä todellakin rangaistaan. Ja kyllä sen äijän oven takana on käyty, en vain minä, kun en halunnut sitä kohdata. Jos asia pystyttäisiin todistamaan, tulisi ainakin varmuus siitä kuka ampui.
aloin itkeä kun luin kirjoituksianne, niin pahalta alkoi tuntua, ja niin saatanan häpeälliseltä kuulua itse samaiseen nisäkäslajiin, ihmisiin.
mikään muu eläin ei tapa toistaan huvikseen kuin ihminen!
olisin valmis menemään tilanteessasi niin pitkälle kuin vain mahdollista! kiivastuksissani saattaisin tehdä jopa jotain hyvinkin äärimmäistä, mutta mielestäni myös helvetin ansaittua moiselle saastalle, jolla ei ole sydäntä, ei järkeä, ei kunnioitusta luontoa eikä eläintä kohtaan! tuollainen raakalainen tulee vielä kärsimään, kyllä luonto hoitaa joskus oikeudenmukaisenkin karsimisen.
olen todella järkyttynyt, kiivastunut, vihainen, pettynyt ja surullinen. itselläni sisäkissa, enkä kyllä päästäisi meidän jätkää pihalle yksinään vaikka asuisimmekin jossain omakotitalossa rauhallisella paikalla. niin paljon mä eläimistä välitän. joskus tuntuu että jopa enemmän kuin ihmisistä, ja tällaisia tapauksia lukiessani en ihmettele sitä sekuntiakaan.
Kissaa ei saa ampua. Kyllähän tämä tietty kansanosa haluaa perustella tekojaan ihan miten vain, mutta laki on laki. Ja sitä on noudatettava, vaikka tykkäisikin ammuskella pieniä luontokappaleita. Varmaan siksi, ettei ihmistä lain mukaan saa tappaa. Amupuisivat kyllä ihmisenkin jos ei siitä olisi seurauksia. Antaahan se mukavasti vallantunnetta kun pieni naapurin kissa on tähtäimessä. Tuollaiset empatiakyvyttömät sairaat yksilöt aiheuttavat vielä ihmiskunnan tuhon ja luonnonvarojen ehtymisen.
aiheuttaneet JO vaikka minkälaista tuhoa!
itse ajattelen niin, että luonto järjestää liikakansoittumisen ja siten maapallon tuhoamisen estämisen juuri tsunameilla ja muilla luonnon mullistuksilla. täällä on vain kertakaikkiaan liika ihmisiä, jotka saavat aikaan liian paljon pahuutta. luonto karsii raa´asti ja ihan syystäkin pois toisinaan. onhan ne surullisia tapauksia, ja aina jonkun läheisiä ihmisiä menehtyy, mutta niin menehtyy kohta maapallommekin, ja kasvit sekä eläimet jotka ovat oikeasti tärkeitä maapallon hengissä pysymiselle.
"Mutta mieti rauhassa, jos kissa vaikuttaa yksinäiseltä ja apaattiselta, suosittelen harkitsemaan toista kissaa sille kaveriksi. "
Nyt hei vinkkejä! Voiko toinen kissa olla vaikka pari vuotta nuorempi kuin toinen tai sellainen ettei ne ole edes sisaruksia.
Hankintana olisi ainakin 1 kissa, mutta jos sillä tulee jossakin vaiheessa ikävä sisaruksiaan niin ehkä hankittaisi vielä toinenkin, mutta siten että se tulisi meille vasta kotvan päästä kun ensiksi tulisi tämä toinenkin.
Onko 2 urosta hyvä, jos aikoo hankkia toisenkin? Kuulemma ainakin naaraskissa (varsinkin jos on emo) opettaa sille toiselle kissalle, miten talossa eletään ja mihin ei saa koskea ja mihin saa!?
juttu se sydän! ota ihmeessä tatuointi, jonka kissasi on sinulle rakkaudella "piirtänyt". olisi kaunis tarina, ja persoonallinen, sinulle itsellesi tärkeä kuvio!
Muistan kotipaikkakunnaltani erään samankaltaisen tilanteen noin 10-15 vuotta sitten. Kaverini kissa sai ulkoilla ihan vapaasti, mutta jonakin päivänä tämä ei saapunutkaan kotiinsa. Kaverin vanhemmat olivat sitä mieltä, että joku on saattanut ampua tai ajaa sen yli autolla.
Oudoksun itse tätä, kun yhtälailla Tupun eli pappani kissa päästettiin yhtälailla, kuten kaverini kissankin ja se eli noin 20-vuotiaaksi ennen kuin jouduttiin lopetettiin ja ihmettelen tänä päivänäkin sitä että Tupu tuli aina kotiin ja selviytyi tilanteista erittäin hyvin, vaikka sen vapaana annettiin liikkua ja vieressä oli suhteellisen vilkas tie.
Oliko kissasi ampujalla jotakin "verivelkoja" sun kanssasi!? en ymmärrä sellaista ihmistä muutenkaan, joka ampuu mielummin kissan eikä tule niitä "verivelkoja" sinun kanssasi selvittämään.
Kissan tappamista en itsekään ymmärrä, sillä olin itse näkemässä Tupu-kissan ampumisen...pistoolin piipusta kuula kalloon. Kyllä sitä noin 10 vuotta sitten mietti noin 15-vuotias henkilö. Tosin meillekään se Tupu-kissa ei voinut koskaan tulla, koska kissa aina tulee raapimaan kumminkin sitä ulko-ovea, jossa on koko elämänsä asunut (se oli minulle itkun täytteistä aikaa). Rippikouluun oli aikaa noin 2 kuukautta. Ehdotin isälle myös että muutettaisi papan taloon n. 500 metrin päästä niin Tupu-kissakin saisi elää ja kuolla omia aikojaan, muttei tämä käynyt mitenkään päinsä meidän isälle. Papan talo myydään, sillä hyvä ja kissa tapetaan, sillä hyvä!
Seuraavana päivänä piti lukea saksan kielen viimeiseen kokeseen. Siitä ei kyllä tullut yhtään mitään! Luin korkeintaan sanoja oppikirjastani ja olin helkutisti masentunut kissan kuolemasta ja kaikesta näkemästäni.
Kissamme nimeksi tulee Nupu, mikäli on yhtään Tupun eli edesmenneen kissan näköinen. Tupu-kissa oli leikattu kollikissa. Muistan, kun pappa sanoi aina sille: "mitä vanhus?". Kaikki kuolee joskus, vanhat ihmisetkin!
mutta ei ampumalla, Lumi tapettiin. Eikä ampujalla, huom mahdollisella ampujalla, odotellaan vielä todisteita, mitään mua vastaan pitänyt olla. Tuntu jopa tykkäävän mun eläimistä. Tais olla juovuksissa.
Niin, tästä lähtien pidän kissani kiinni vaikka asuisin mettäs.
Voih ;,( Osanotot sinne!
Minulla myös kaksi vauvaa. Asuttiin noin 3-vuotta sitten rivitalossa, alue oli todella rauhallinen ja naapurit aivan ihania, päästin myös kisut aina ulos samoilemaan, ja voi kuinka ne nauttikaan :)
Sitten eräänä päivänä kun olin menossa nukkumaan niin huhuilin toista kisuani tapani mukaan sisälle, yleensä se oli lähettyvillä ja tuli heti kun sitä huusin nimeltä.
Ei kuulunut mitään, odottelin ja huutelin aikani ja laitoin takapihalle ruokaa jos sattuisi yöllä tulemaan.
Heräsin seuraavana aamuna ja huomasin ettei ruokaan ollut koskettu, tässä vaiheessa olin jo todella huolissani koska yleensä tuli yöksi kotiin!
Huhuilin ja kiertelin lähimetsissä, ja vein kaupan ilmoitustaululle kuvan.
Oli kulunut jo reilu viikko, ei oikein uni tullut öisin kun mietti mitä on sattunut, olin mielettömän huolissani rakkaastani.
Onneksi oli syksy ja vielä lämpimät yöt!
Kiertelin päivittäin ja huutelin (naapurit pitivät varmaan hulluna) ;)
Pari viikkoa oli kulunut, ja lähdin tapani mukaan syksyisenä iltana huhuilemaan muruani ulos, ei näkynyt eikä kuulunut mitään, (mutta kokoajan oli tunne että kisu on hengissä ja varmaan eksynyt tai loukkaantunut)
Tulin kotiin etsimisreissultani, ja touhusin siinä jotain.
Ovelta alkoi kuulumaan vaimeaa maukumista, menin katsomaan... Ja itku pääsi kun näin kisuni ovella ;) Siinä sitten haliteltiin ja pusuteltiin, ihanaa!
Ilmeisesti oli lähtenyt liian kauas ja eksynyt, ja kuullut nyt huhuiluni ja äänen perusteella löysi kotiin
Syvä osaan ottoni.... Minun kissa selviytyi hienosti lähes 15 vuotta aika vilkaalla omakoti alueella ja lopulta lopetettiin koska munuaiset olivat jo niin huonossa kunnossa(eläinlääkärin lopetti). Joskus ystävien ja kavereiden kommentit kissoista saavat veret kiehumaan, mutta siihen aika vaikea puuttua, koska ei tiedä kuinka tosissaan ja mitä kommentilla kyseinen henkilö todella tarkoitaa esim. "Jos joku kissa tulee minun pihalle se saa kunnon lähöt". Yleensä vastasin että jos mun kissaan joku koskee niin turpaan tulee. Se on niin ristiriitaista mitä ihmiset puhuu ja tekee eri tilanteissa. Ja kyllä ainekin poikaporukassa kuulee useasti ärsyttäviä kommenteja kissoista ja muista eläimistä... Usein tuntuu ettei jaksa puuttua tai korjata kyseisiä väitteitä.