Innoissaan avasin kirjeen joka oli kouvolasta minulle lähetetty..
"Novellisi ei valitettavasti tullut valituksi...."
Ensimmäinen kirjoituskilpailu johon koskaan osallistuin. Aika pettynyt olen, ei edes minkäänlaista palautetta tullut omasta kirjoituksesta.. No, täytyy vain jatkaa kirjoittamista.
Onko täällä muita tuohon kilpailuun osallistuneita?
"Novellisi ei valitettavasti tullut valituksi...."
Ensimmäinen kirjoituskilpailu johon koskaan osallistuin. Aika pettynyt olen, ei edes minkäänlaista palautetta tullut omasta kirjoituksesta.. No, täytyy vain jatkaa kirjoittamista.
Onko täällä muita tuohon kilpailuun osallistuneita?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla oli sama viesti sähköpostissa, tosin odotin sitä, koska niitten sivuilla kerrottiin jo aikapäivät sitten, että antologiaan päässeet on valittu.
Mielestäni aiempina vuosina antologiaan päässeet eivät ole kaikki olleet kovin korkeatasoisia eli en pitänyt tasoa huimaavana. Tämä vuosi lienee huomattavasti parempi - kertoohan se jotain, etten päässyt edes loppusuoralle :-)
Luit varmaan sen kirjeen, nehän sanoi että ne antaa kunkin henkilökohtaiset pointsit ja lisäksi niillä on se palautetilaisuus, jossa on mahdollisuus saada jokin paperilappu, mitä lukijat on kirjoittaneet kustakin novellista. Kannattaa varmaan osallistua.
Odotan voittajia suurella mielenkiinnolla.
Äläkä lannistu - minä en ainakaan ole sitä tehnyt. Millainen juttu sulla muuten oli?
Rikos rautateilläkisassa rikoksen piti kaiketi liittyä suomalaisiin rautateihin eikä tapahtua esimerkiksi Siperiassa.
Sitä vain ei kilpailun säännöissä mainittu.
...älä nyt sano että sää valvoit yöt koneen ääressä tukka pystyssä kahvin voimalla, kirjoitit uutterasti ja korjailit tekstiä kerta toisensa jälkeen, ahkeroit kuin muurahainen ja sitten tulostit työsi tulokset ja lähetit ylpeänä Suomen rautatiekirjoituskilpailuun kertomuksen Siperiasta...?
En tiedä teitkö niin ja oliko sallittua vai ei, mutta tuo sinun viestisi oli kyllä hellyttävä... tämän pölyisen päivän pelastus... kiitos!
Ja tsemppiä tuleviin kilpailuihin! Juttele niissä sääntöjen tulkinnasta jonkun luotettavan tyypin kanssa ennen kuin alat ahertaa...
Kilpailun säännöt oli netissä ja olihan niillä ne samat säännöt painettuina esimerkiksi syksyn kirjamessuilla.
Ei niissä todellakaan sanottu, että rikoksen pitää tapahtua Suomen rautateillä. Vastaavassa kisassa pelaan jatkossa varman päälle ja laskelmoin minäkin.
Se tässä nyt on, että mulla olisi rutkasti matskua tehdä sen novellin pohjalta vaikkapa kirja ja tarjota vaikkapa Myllylahdelle, joka niitä murhakirjoja julkaisee, sinne siksi, että niitten taso ei ole kovin korkea. voísi jopa mennä läpi. Kun vain ehtisi, kun työpäivät on melkein kellotaulun ympäri.
Mutta todellakin: odotan jännityksellä niitä oikeaoppisesti kirjoitettuja siinä antologiassa. Sittenhän sen vasta näkee, mitä on painotettu.
SAMOIN KÄVI MINULLE. SAIN 2,5 PISTETTÄ SEURAAVALLA TARINALLA:
Minä nyt ketään murhaisi
- Ai minua vai? kysyin asianajajaltani Lars Långilta ihmeissäni. - Miten poliisi voi minua epäillä murhaajaksi? Minullahan on alibi koko päivälle.
- En minä sitä tarkoittanut, vastasi Lars. - Tarkoitin että he epäilevät kaikkia joiden he uskovat siihen rahankuljetusryöstöön sekaantuneen.
- Uskon asia se tosiaan onkin, kommentoin vielä katsellen neljännen kerroksen ikkunasta Lahden ankean märkää torielämää, - ketäänhän ei ole todettu syylliseksi.
Tunsin itseni hiukan suttuiseksi Larsin tyylikkäässä asianajotoimistossa. Olinhan taiteilijana ajautunut hieman sivuun porvarillisesta yhteiskuntamallista hienojen vanhempieni ohjauksesta ja kouluttamisesta huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä. Larsin kanssa olimme kuitenkin mitä parhaat kaverit. Sukujuhlissa pidimme toisinaan jopa hauskaa showta huvittaen muita vieraita klassisen tyylin parina; Lars pitkä, hoikka, tumma komistus majakkana, minä lyhyempänä, pyylevämpänä perävaununa.
Raimo Rämö oli murhattu mitä julmimmalla tavalla. Hänet oli sidottu Riihimäki - Lahti junarataan Kärkölän pitkän suoran päähän niin, että niska oli kiskon päällä. Murhatulla oli eläessään paljon vihollisia. Muitakin kuin minä. Hän oli häijy, hänen sosiaaliset taitonsa olivat nollaluokkaa.
Rikosnimikkeeksi poliisi laittoi ryöstömurhan. Ainakin lompakko ja puhelin oli viety. Niiden tiedettiin olleen hänellä lähtiessään mukana. Tai eihän se mikään puhelin ollut. Se oli ihan hillittömän kallis leveilyesine jolla pystyi myös hoitamaan puheluliikenteen. Rämö oli hankkinut markkinoiden kalleimman puhelimen ja upottanut siihen kultasepällä timantteja. Paljon. Se saattoi olla nyt yksi maailman kalleimpia puhelimia vaikka kukapa niistä tietää. Järjetön esine, koska sen tekniikka vanhenisi muutamassa vuodessa. Tosin timantit oli asennettu niin, että ne voi irrottaa ja vaikka siirtää seuraavaan esineeseen.
Rämö oli ollut epäiltynä rahankuljetusauton ryöstöstä. Muutaman muunkin miehen tekosia tutkittiin ja heitä kuulusteltiin, minua muiden mukana. Kaikki epäillyt kuitenkin naisseuralaisineen todistivat toistensa alibin. Poliisi ja syyttäjä eivät saaneet aineistoa edes niin loogiseksi, että meitä olisi lakitupaan viety. Asia oli nyt poliisin pöytälaatikossa ja valtava summa rahaa kateissa.
Rämön elintaso oli kuitenkin pian ryöstön jälkeen hypännyt aivan uusiin atmosfääreihin; uudet asunto ja urheiluauto, leuhkaa kasinoelämää. Kasinoita siksi, että hän harrasti uhkapelejä aina kun vaan tilaisuus tuli. Kenenkään muun epäillyn rahatilanne ei näyttänyt kohentuneen samalla tavalla.
Koska poliisin kiinnostus oli taas Rämön murhan takia herännyt ryöstöstä epäiltyä ryhmää kohtaan, hankin itselleni asianajajan. Palkkasin kaksoissisareni miehen, Lars Långin. En valinnut häntä sukulaisuuden takia, vaan koska hän oli maan parhaita tällaisissa. Perehdyttyään juttuun hän teki muutaman oletuksen tapahtumien kulusta, jotta voisimme ennakoida hyökkäykset ja puolustautua.
- On mahdollista, että murha ei liity ryöstöön ollenkaan, tuumi hän korjaillen samalla solmiotaan, joka hänellä aina oli työaikana, - mutta silloin sinulla ei ole huolta ainakaan sitä kautta.
- Niinpä, vastasin, - siispä pitäydytään vaan näissä ryöstöön liittyvissä asioissa.
- No, sitten on tällainen kuvio mahdollinen: Rämö on jotenkin saanut valtaosan rahoista hallintaansa eikä jaa niitä oikeudenmukaisesti. Muut ovat käärmeissään, mutta eivät voi mitään, koska rahojen sijainti on vain hänen tiedossaan.
- Joo, kuulostaa järkevältä. Jatketaan siitä, sanoin hyväksyvästi.
- Se edellyttäisi varmaan, että Rämö olisi melko tyhmä. Kyllähän sen järkimies tietäisi, miten siinä tulisi käymään.
- Kyllä. Paitsi että, ja älä nyt loukkaannu, mutta tuo melko tyhmä on tuossa turhanpäiväistä suomenruotsalaista sievistelyäsi. Nimittäin kaikki sen älykkyys oli vaihtunut raakuuteen ja häijyyteen.
- Toisaalta, jatkoin hetken harkinnan jälkeen, - katsos kun tuollaiset asiat, niinkuin peliriippuvuus sekoittavat ihmisen joskus ihan... - vai mitä itse tuumaat? Tiedäthän miten läheisiä olemme siskoni kanssa. Kerromme kaiken toisillemme. Tässä yhtenä päivänä sisko paljasti, tosin ihan vahingossa ja on sitä jo katunut, että sinulla on pelivelat aika pahasti kasaantuneet.
- No voi saakeli sitä vaimoparkaa. Harmittaa kyllä vietävästi perheen takia. Mutta mitäs sitä kiertämään, niin ikävästi on päässyt käymään. Pelaamisen olen lopettanut, mutta pakko niistä veloista on vielä selvitä, perheenkin takia. Mutta siitä murhasta: tappaminen on kuitenkin laiton teko, vaikka äijä olisi itse piru.
- Niinpä. Tai pitää sitten tappaa niin monta että saa suuren sotasankarin kunnian.
- Jaha, sinun anarkiaasi taas, moralisoi juristini. - Tässä on nyt kuitenkin tosi kyseessä ja lainvalvojat uhkaavat sinua. Se ryöstöepäilykin voi vielä haitata.
- Anarkiaa, joo, kun piikittelen konservatiivisia käsityksiä.
- Kuule, monen mielestä on rikollista olla etsimättä ja paljastamatta yhteiskunnan epäkohtia, jatkoin, kun en saanut katkaistua tuota turhaa politikointia, vaikka olisi pitänyt. - Sitä paitsi kaikki varastavat, tietyltä moraaliselta kannalta ajateltuna. Jopa omistaminen on varastamista, jos sen ajatuksen tarpeeksi pitkälle vie.
- Nyt en kuitenkaan ole pelastamassa maailmaa vaan lasteni enoa, joten jätetään nuo.
Lars otti kahvikupit kaapista ja kaatoi kummallekin kahvia. Ymmärsin, että hän halusi rauhoittaa tilanteen, koska tiesi, että saatan juuttua väittelyyn, kunnes toinen lopettaa.
- Tehdääs nyt vedenpitävä suunnitelma, ettei edes vahingossa tuomio tupsahtaisi, jatkoi viisas juristini sopivan mietiskelytauon jälkeen.
- Joten takaisin Rämöön, palauduin minäkin kiihtymistilastani päivän aiheeseen. - Oletamme siis, että joku päätti saada hänet paljastamaan kätköpaikan. Väkivaltaisesti, koska muuta konstia ei tuntunut olevan.
- Poliisihan paljasti, että Rämö oli huumattu ensin tainnutustipoilla, alkoi Lars tilanteen kuvitteellisen rakentelun. - Sitten hänet oli sidottu rautalangalla jaloista toiseen kiskoon ja käsistä maahan lyötyyn puutappiin niin, että juna ajoi ylävartalon yli. Se on verinen, raaka tapa murhata. Et sinä sellaista tekisi, humanisti kun olet olevinasi. Ja jos nyt olisit siihen ryöstöön sekaantunut, jota asiaa ei minun tarvitse selvitellä, niin et kai sinä olisi tuollaiseen ryhtynyt. Sinä nyt ketään murhaisi, naurahti vielä asianajajani, yksi parhaista ystävistäni.
- Siispä jätän asian tällä pohjalla sinun hoidettavaksesi, sanoin lopuksi ja poistuin syksyiseen lahtelaiseen räntäsateeseen kastellen taas inhottavasti jalkineeni ja vaatteeni.
Poliisi ja syyttäjä veivät meidät, epäillyt, kuitenkin oikeuteen tuomarin kuultavaksi, vaikka heillä ei aineistoa juuri ollut, korkeintaan hieman aihetodisteita. Lars otti asiakseen pitää äärimmäisen tehokkaat puheet syyttömyyteni osoittamiseksi. Hän oli terävä, älykäs ja sanavalmis, mutta ennen kaikkea nöyrä, joilla taidoillaan hän ohitti, alitti ja kiersi kaikki syyttäjän mekanismit. Hän oli tehtävässään uskomattoman hyvä ja sai minut vapautetuksi syytteistä.
Vapauttavaa ilmoitusta seuraavana päivänä pidimme palaverin Larsin kanssa hänen kauniissa, valoisassa toimistossaan. Kiittelin kovasti, olinhan varma, että ilman hänen lahjakkuuttaan en olisi selvinnyt. Hän vakuutteli tehneensä vain työnsä, oikeuden puolustamiseksi. Lopulta otin katsekontaktin juristiini, sisareni lasten isään, samalla kun otin laukustani kaksi pakettia pöydälle ja selitin:
- Puhuttiin silloin ennen oikeusistuntoa siitä murhatavasta. Siinä on vaan sellainen, että sen hitaan tavarajunan näkee ja kuulee jo kaukaa tulevan. Ja sen tietää, että junan kuljettaja ei hämärässä näe kiskoilla lojuvaa. Siinä kyllä kauhu on suunnaton ja kuolee armotta, ellei kukaan pelasta. Toki uhrille voi valehdella, ja luvata leikata rautalangat poikki. Vaikkapa jotain tärkeää tietoa vastaan. Kauhu on sitä luokkaa, että melko varmasti paljastaa tietonsa. Mutta nyt minun täytyy mennä. Koneeni lähtee pian, paljon miellyttävämpiin sääoloihin. Olen suuresti kiitollinen sinulle. Emme ehkä kuitenkaan näe enää. Tässä pyytämäsi palkkio. Annoin saman verran jo siskolle, teidän suloisten lastenne tarpeisiin. Luulen vaan, että sillä et selviä peliveloistasi. Siksi tässä vielä yksi paketti. Keksit kyllä miten siitä saa hyödyn, jos ei Suomessa, niin onhan naapurimaita.
Lähdin lentokentälle, ollen luottavaisen varma, että hän älykkäänä miehenä ei tulisi käyttämään ylimääräistä lahjaani puhelimena.
Vaikuttaa siltä, että niillä on ollut päässä jokin formaatti, johon sen jutun pitää sopia.
Mitään tästä poikkeavaa ei ole hyväksytty.
Jos haetaan jotain tietyntyyppistä tarinaa - esimerkiksi että rikoksen pitää tapahtua Suomen rautateilla ja kertomuksen sijoittua kokonaisuudessaan nykyaikaan - niin se pitäisi kertoa kilpailun säännöissä.
Tässä nyt on aivan ilmeisesti haettu jotain tämäntapaista. Väitän, vaikka en ole loppusuoralle päässeitä nähnytkään.
Sukulainen työskentelee VR:llä, ja tietää, että kirjoittelen. Ei kuitenkaan ole maininnut asiasta. Olisin hyvinkin voinut kehitellä pikku jännärin junaan.
Ne kai haki jotain kilttejä tilaustöitä VR:lle.
maksaa.
En nähnyt VR:ää sponssaamassa kisaa.
...tässäpä yksi kilpailuun osallistunut. Pääsin myös siihen antologiakirjaan.
Kyllähän säännöissä selkeästi sanottiin, että tapahtumat pitää sijoittaa rautateille tai välittömään läheisyyteen.
Olihan järjestetty myös hyvä palautetilaisuus, jossa olin. Sitä en vaan oikein niele, että esiraadin valitsemista novelleista päätti taas vain yksi henkilö, kuten monissa muissakin kilpailuissa. Ehkä senkin takia kismitti, koska sain esiraadilta melkein maksimipisteet, jotka olivat huomattavasti korkeammat kuin voittajanovellin saamat.
Mutta tsemppiä vaan jatkoon ;)