Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    kriisistä

    olks kellä saman laista ikäriisiä kun mulla muutaman vuoden kuluttua 40 ja nyt tuntuu et kaikki elämän arvot on laitettu uusiks.tähän asti olen eläny toisten mieliks miettien mitä muut ajattelee mun teosta ja sanoista mut nyt ei paljon liikuta oon alkanu miettii et eiks tää oo loppu pelissä mun elämä,ystävät on vaihtunu kun ovat huomanneet et mä en olekkaan aina samaa mieltä heidän kans ja mieskin ihmettelee miten musta on tullu näin kova mut tuntuu et joku kriisi täs on päällä jonka aikana täytys saada selko kuka mä todella olen ja mitä haluan loppu elämältäni.onks kohtalotovereita vai olenko mä muuten vaan outo.
    2372
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Olen 37 vuotias mies. Itse heräsin kaksi vuotta sitten, siihen että mun elämäni ei ole muita varten. Mun elämäni on mun. Jumalauta jos se ei muita miellytä, niin siinähän ei miellytä. Pääasia, että minua se miellyttää. Tietysti olen säilyttänyt tietyn diplomaattisuuden, ympärillä olevien ihmisten kanssa. Mutta turha muiden miellyttäminen on jäänyt. Tämä on saanut aikaan sen, että olen entistä enemmän tasapainoisempi ihmisenä. Kun ei tartte kokoajan olla varuillaan, siitä miten toista miellyttäisi. Ja teinkö nyt, niin kun minun halutaan tehdä. Se että on tervettä itsekkyyttä. On vaan kypsän aikuisen tunnusmerkki.

    Äänestä

    sä oot heränny...huomenta vaan.
    Olo helpottuu kummasti, kun vähän ravistelee omaa arkea ja laittaa pään kuntoon. Ei ole pahasta olla joskus itsekäs.Sitä jaksaa taas paremmin huomioida muitakin, kun on oma vintti kunnossa ja asiat oikeilla paikoilla.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kriisiin kirjoitti:

    olks kellä saman laista ikäriisiä kun mulla muutaman vuoden kuluttua 40 ja nyt tuntuu et kaikki elämän arvot on laitettu uusiks.tähän asti olen eläny toisten mieliks miettien mitä muut ajattelee mun teosta ja sanoista mut nyt ei paljon liikuta oon alkanu miettii et eiks tää oo loppu pelissä mun elämä,ystävät on vaihtunu kun ovat huomanneet et mä en olekkaan aina samaa mieltä heidän kans ja mieskin ihmettelee miten musta on tullu näin kova mut tuntuu et joku kriisi täs on päällä jonka aikana täytys saada selko kuka mä todella olen ja mitä haluan loppu elämältäni.onks kohtalotovereita vai olenko mä muuten vaan outo.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu