Onko lakitukseen pakko mennä?
Jos esim. sairastuu, niin miten sitten menetellään?
Jos esim. sairastuu, niin miten sitten menetellään?
Lakitus
Nimetön
91418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...ETTÄ KUKA NYT HALUAISI JÄTTÄÄ SEN TILAISUUDEN VÄLIIN? EI KUKAAN.
jättää väliin yks hienoimmista hetkistä elämässä??? Jos nyt joka tapauksessa haluu jättää väliin, niin sit todistuksen voi hakea rehtorilta joskus lakituspäivän jälkeen.
En mennyt lakitukseen. Ilmoitin koulun kansliaan puhelimella. Todistuksen pyysin postitse. Ei siis ole pakko mennä. Nyt olen iloisesti Yliopistossa lukemassa psykaa.
Elämässä tulee hienoja asioita, muitakin kun lakitus. Ja kuka arvottaa sen millekin kohdalle omassa elämässään. Itseäni ei ole harmittanut sitten yhtään, koska pidin sitä täysin turhana. Mutta jokaisella vapaus valita!
Eivätpä kaikki tosiaankaan halua.. Itseäni vähän jopa ärsyttää kun aina ovat ikätoverit suorastaan kauhistelleet ja ääneen päivitelleet miten tuo nyt voi olla menemättä taas siihen ja siihen tilaisuuteen(peruskoulun päättärinkin kun jätin väliin). Entä sitten jos ei kaikenmaailman Wanhojentanssit ja Abi-risteilyt, juhlallisuudet sunmuut hömpät kiinnosta? Itse olen aina "luistanut" moisista, eivät ole minua varten ja todellakin koen turhina. Kuten minä5222 totesi - oma valinta. Ei kenenkään valmistuminen tai muukaan ole tollasesta kiinni. :D
Sanoisin lähinnä yksi kauhistuttavin hetki elämässäni, jota olen vuoden stressannut miettien tekosyytä miksi jäädä pois.
Sairastan paniikkihäiriötä, te jotka väitätte tilaisuutta hienoksi ette selvästikään tiedä mikä se on. Välillä masentaa toi lakitus niin pahasti että tekisi mieli...tehdä jotain varsin typerää.
T.aloittaja
mutta mene vapaaehtoisesti!
Se on "once in a lifetime" -kokemus, joka kannattaa hankkia. Voithan vaikka joskus kertoilla lastenlapsille, millaisia rituaaleja oli nuoruudessasi.
kertoa, vaikka en itse olisi osallistunutkaan. Muistelisin sitä lähinnä kauhulla...
ettet halua mennä, varsinkin kun kerroit syyn. Paniikkihäiriön kanssa vaikea elää, itsellä ollut myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ei suoranaisesti paniikkihäiriötä kuitenkaan mutta sekin tekee kaikki tuollaiset tilanteet vaikeaksi. Itselläni vastaavanlainen ongelma...voin ja aionkin mennä lakitukseen...mut olisi niin ihana, jos se olisi sitten ohi ja pääsisi oman kullan kanssa juhlimaan vaikkapa toiseen kaupunkiin, ainakin kauas kotoa. Mutta ei...pitäisi sietää vielä ne seuraavat juhlallisuudet. Okei, rahaa saa ja lahjoja, se on ihan hauskaa mutta on kamala sosiaalinen paine olla "juhlasankarina", keksiä esim. jotain juteltavaa vieraille, kuulla muutama kymmenen kertaa sama vitsi kun rippijuhlissa ja joka paikassa missä pakko kätellä "huh huh...onpas sulla kylmät kädet, mutta varmaan lämmin sydän". Rippijuhlat oli ihan kamala kokemus jo, omissa juhlissaan kun ei saisi olla niin passiivinen ja vetäytyvä kuin vaikkapa muiden juhlissa, joista niistäkään en nauti. Ne on vain helpompi kestää, kun kaikki eivät töllistele juuri MINUA ja tekemisiäni, ota rumia valokuvia yllättävissä ja noloissa asennoissa jne.
Vielä se ehkä pahin juttu...kun kaikki vastaantulevat kysyvät, "mikä susta tulee isona?" "mitä haluat opiskella?". Okei okei, menenhän mä pääsykokeisiin mutten haluaisi kertoa kaikille, jos en pääsekään sitten:/
Pelottaa ja ärsyttää:( Vanhemmatkaan ei tykkää järjestää tuollaisia juhlia mutta monet vain ilmoittaneet tulevansa vaikkei ole ketään vielä kutsuttukaan. Eli juhlat on siksi pakko pitää. No, onneksi "yleisötilaisuudet" loppuvat omalta osaltani, hääni haluan pitää mahdollisimman stressittömästi enkä kutsua ketään muuta kuin pakolliset todistajat, sulhasen ja papin paikalle. Hautajaisistani en sitten otakaan suorituspaineita, niistä kun saa poistua ensimmäisenä paikalta;)
se on ihan ok, mutta kohteliasta on ilmoittaa rehtorille, ettei ole tulossa. Sillä lailla eivät sitten viime hetkellä ryhdy koulussa odottelemaan ja soittelemaan perään. Sellaisessa tapauksessa voi herättää huomiotakin.