Kaukana,
silti niin lähellä.
Kosket sydämeeni,
sieluni saat väräjämään
kaipauksesta.
Kaukana, silti
kuin olisit tässä,
vieressäni,
ei enää yksin.
Kaukana ja silti lähellä.
silti niin lähellä.
Kosket sydämeeni,
sieluni saat väräjämään
kaipauksesta.
Kaukana, silti
kuin olisit tässä,
vieressäni,
ei enää yksin.
Kaukana ja silti lähellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei välimatka pitkäkään
voi estää tuntemasta.
Olet niin kovin lähellä,
sydämeeni olet tehnyt
pesän,
odotusta,
saapuessa kesän,
saavutko sinäkin!?
Kesän tuulien myötä
saavun,
hiljaa elämäni
laiva
laskee rakkautesi rantaan.
Tartu käteeni,
ystävä,
purjehdi kanssani
elämän merelle.
Odotan sinua hiekkarannalla
paljaat varpaani ovat
painuneet valkeaan hiekkaan.
Taivas on huikaisevan sininen.
Näen venhosi saapuvan,
nousen siihen ja pian
alkaa yhteinen purjehduksemme
elämän merellä...
Kohden kaukaista
horisonttia,
tuntematonta,
kuljettaa tuuli
venhoamme.
Elämän meren
lempeät laineet
tuudittavat meitä,
kuin äiti
lastaan.
Purjehdimme
kaukaisuuteen,
uuteen elämään,
kohti nousevaa
aurinkoa.
Minunkin sieluni väräjää tätä lukiessa.
Ollukka-pollukka, taas veit runollasi minut jon-
nekkin haaveiden rajamaille.
Yhdessä purjehdimme
leppeissä tuulissa,
elämän meri kimaltaa
auringon säteistä.
Poutapilvet
soutavat sinisellä
taivaalla.
Olemme vain me kaksi
kuin yhdeksi
muuntuneina.
Meissä on se voima,
jolla selvitämme ne
meressä piilevät
karikot,
ja jos myrsky
yllättää, siitäkin
selvitään.
Jos purjeet myrskyssä
repeytyvät,
ne yhdessä korjataan.