Lakattujen kalusteiden kunnostus

Ensimmäinen sääntö on, että kannattaa harkita useampaan kertaan ennen kuin tekee mitään. Aika monta todella hienosti lakattua vanhaa huonekalua on pilattu vetämällä jotakin Miranolia pintaan.

Jos vanha lakka on saatu kokonaan pois, niin sitten on tietysti enemmän vapausasteita lakan valinnassa. Muuten pitäisi tietää mitä se vanha on ja mitä sen päälle voi laittaa.

Sävytetyn lakan kanssa olettaisin, että vaikeutena on saada niin tasainen kerros, että näyttää joka paikasta yhtä tummalta.

Mitä kiiltävämmäksi haluaa, sitä varmemmin lakatessa paljastuu että se omasta mielestä hyvin tehty pohjahionta olikin aivan onneton. Hyvän kiiltävän pinnan aikaansaaminen on kotioloissa jokseenkin työlästä. Perusperiaate on se, että lakataan, hiotaan, taas lakataan, taas hiotaan. Viiteen kertaan ehkä, riippuu siitä miten hyvin pohjahionta on tehty, kolmea vähemmällä tuskin selviää. Viimeisen lakkakerroksen jälkeen hiotaan niin hienolla kuin mahdollista ja lopuksi kiillotetaan esim. automaaleille tarkoitetuilla kiilloitusaineilla. Niissäkin aloitetaan karkeammalla laadulla ja loppukiilloitus hienommalla.

Hyvä kiiltävä lakkapinta ei siis synny ensi sijaisesti sen takia että lakataan kiiltävällä lakalla. Se onnistuisi vain ruiskulevityksenä täysin pölyttömässä tilassa.


Irronneiden liitoskohtien korjaaminen mainitulla menetelmällä voi jollakin tavalla onnistuakin. Luultavasti liitos on kuitenkin jollakin lailla löystynyt joten liiman pitäisi olla sellaista, että se ei kuivuessaan kutistu, muuten se ei täytä koloja. Tavallisista liimoista epoksi on sellaista mutta kun sitä työntää ruiskulla sisään, on hyvin mahdollista, että sitä tulee jostakin muualta uloskin. Sitten kun pursunnutta liimaa yrittää puhdistaa pois, epoksi leviää ties minne ja taas pitää hioa, ettei siitä lakatessa jää jälkeä. Parasta olisi purkaa liitokset, sovittaa ne uudestaan täsmälleen toisiinsa käyviksi ja sitten liimata sopivalla puuliimalla, kovahko PVAc -liima kai olisi sopiva vaihtoehto, tai jos oikein entisajan malliin entistää, niin sitten nahkaliima.

Joo, en suosittele petsilakkaa oikein mihinkään..pinta on vaikea saada tasaiseksi ja myöskin helposti kotioloissa kaikki karvat ym. laskeutuu lakkapinnalle. Petsilakka on vain "laihaa" maalia,( ei siis petsiä ollenkaan,) se kun ei imeydy puunsyihin.

Jos haluaa tummemman puupinnan niin ennemmin sitten petsaa esim. herdinin vesipetsillä (vanha lakkapinta pitää olla todella hyvin pois) tai tikkurilalla on myös spriipetsi, joka imeytyy nopeasti pintaan. Sitten vain lakka pintaan, jos tarvitsee kostealla pyyhkiä en suosittele vesiohenteista lakkaa vaan mielummin tärpättiohenteista lakkaa.
Puolikiiltävä tai puolihimmeä on parempi kuin täykiiltävä se kun tuppaa näyttämään kaikki virheet.

Tuo liitosten liimaus kannattaa tehdä perusteellisesti, mikäli osat todellakin irtoavat toisistaan. Muista puhdistaa liitosten osat vanhasta liimasta, puu saa jäädä karkeahkoksi, jotta liima tartuttaa pinnat paremmin yhteen.
Jos haluat kalusteistasi tummemmat, suosittelen petsausta, jonka jälkeen tulee lakka. Kerroit että kalusteet ovat 30 vuotta vanhoja,silloin niissä on alkuperäisestikin ollut teollinen lakka. Vesipetsin päälle tulevan lakan on oltava liuotinohenteista.
Onnea urakkaan, toivottavasti pian pääset nauttimaan työn tuloksista! ;)

liitosta voisi korjata poraamalla liitoskohtaan poralla reikä ja liimata siihen puutappi.Jos päädyt petsaamaan niin kaikki vanha lakka on tosiaan poistettava ennen petsausta,muuten lopputulos ei ole hyvä.Kun olet hionut pinnat,kostuta puupinta vedellä sienellä,anna kuivua ja hio nousseet puutikut pois ja sitten petsaus.Vesipetsi tahtoo tosiaan liueta vesiohenteisen lakan alla, eräs vaihtoehto olisi selluloosalakka,joka kuivuu nopeasti ja vaatii siten juohevaa lakkaustekniikkaa...