Kuinka monta kertaa voi antaa lapsen adoptoitavaksi ja sitten perua viime tingassa koko prosessi, ennen kuin sossun tyypit ärsyyntyy??
Kysymys adoptiosta
tiinuliini
111148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitten on pelit pelailtu.
järkevämpää valita joku muu vaihtoehto, esim sijaisperhe? Sillä soutaminen ja huopaaminen kertoo kyllä ennenkaikkea siitä, että et ole varma ratkaisustasi.
Kun lapsella on liikaa ikää, kukaan ei voi enää adoptoida lasta vaan hän saa jonkun muun elämismuodon kuin adoptioperheen.
Muistaakseni 6 kuukauden ikäistä lasta ei voi enää adoptoida. Mutta järkevintä on antaa lapsi adoptioon mahdollsimman pian jos sitä ei aio itse pitää (siis sen 8 viikon harkinta-ajan jälkeen), niin lapsen elinolosuhteet vakiintuu ja hän pääsee kiintymään omaan perheeseen. Ei kenenkään elämään voi olla vaikuttamatta heittopussina oleminen. Ja kuka haluaisi sellaista omalle lapselle. Adoption on tarkoitus antaa lapselle ikioma perhe ja jos siihen ei ole valmis niin kannata pelleillä asialla.
"Muistaakseni 6 kuukauden ikäistä lasta ei voi enää adoptoida."
Kyllä minkä tahansa ikäisen lapsen voi adoptoida, vaikka 50-vuotiaan...
Mutta adoption harkinta-aika on minimissään 8 vkoa ja maksimissaan 6 kk. Jos äitiä ei tavoiteta 6 kk:n kuluessa, lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon. Alkuperäinen kirjoittaja ei sen sijaan kertonut, että onko lapsi ollut koko ajan sijoitettuna. Äiti on esim. voinut perua adoptiopäätöksen harkinta-aikana ja saanut lapsen itselleen. Ja jos hän tämän jälkeen tekee uuden adoptiopäätöksen, ei tuo 6 kk:n ikäraja tietenkään päde.
En ole sosiaaliviranomainen, mutta olen muuten nähnyt vierestä useita adoptiotapauksia. Esim. sukulaisillani on paljon adoptoituja lapsia.
Yleisesti sanoisin, että parhaan elämän lapsi saa, kun hän pääsee mahdollisimman pienestä hyvään adoptiokotiin.
Jos kysyjä on itse aikeissa adoptoida, mieti tarkkaan asia. Sen jälkeen ajattele lisää lapsesi etua.
Monet adoptioperheet ovat odottaneet kauan ja hartaasti lasta. Toivotumpaa lasta ei kai olekaan kuin lapsi, jonka saadakseen on perheen täytynyt valmistautua perusteellisesti.
Ei sinun välttämättä tarvitse katkaista välejäsi biologiseen lapseesi. Mutta lapsen etu yleensä on, että hän tietää olevansa adoptoitu, hän tietää vanhemmistaan yhtä ja toista ja jos mahdollista voi tavatakin näitä. Mutta hän on adoptioperheen oma lapsi.
Hiljan Joonas Hytönen haastattelussa sanoi, että adoptio oli ollut hänelle onnellinen asia. Hän oli muistaakseni 3 kuukauden ikäinen perheeseen tullessaan.
Adoptiotilanteessa biologinen äiti menettää kaiken mahdollisuuden saada pitää yhteyttä lapseen jonka antaa adoptoitavaksi. Lapsi aikuisena, niin halutessaan voi sitten selvittää kuka hänen bioäitinsä on. Ja totta en minä adoptioäitinä edes tahtoisi, että tähän meidän elämään yks kaks ilmaantuisi joku mahdollisesti "epävakaa" henkilö sekoittamaan meidän hyvin rakennettua arkea ja johan se adoptiolapseenkin vaikuttaisi. Epävakaalla henkilöllä tarkoitan sitä, että lähes kaikki adoptioon tulleiden lasten bioäitien tausta on jonkin asteinen sosiaalitapaus. Eihän Suomen kaltaisessa sosiaaliturvassa kenenkään tarvitse nälkää lapsen kanssa nähdä.
adoptioäiti??? Sillä jos olisit, niin tietäisit kuinka yleisiä avoimet adoptiot ovat. Tai että avoin adoptio on ylipäätään olemassa. Tällöinhän biologinen vanhempi tietää lapsensa adoptoineen perheen ja voi halutessaan jopa pitää yhteyttä lapseen. Ehdot sovitaan adoption yhteydessä. Jos olisit adoptioäiti, niin hyvin suurella todennäköisyydellä suhtautuisit bioon kunnioituksella ja kiitollisuudella, etkä pitäisi häntä epävakaana ei-toivottuna henkilönä. Ja jos todella olisit adoptioäiti, niin tietäisit, että biologisista vanhemmista ei todellakaan ole "lähes kaikki jonkinnäköisiä sosiaalitapauksia". Tämä on sellaisen ihmisen harhakäsitys, joka ei tiedä mitään adoptiosta vaan pohjaa ajatusmaailman yleisiin virhekäsityksiin, että adoptiolapset olisivat suurelta osin mm. alkoholistien ja narkomaanien tai "yhteiskunnan pohjasakan" jälkeläisiä. Näin ei todellakaan ole, biologiset äidit ovat aivan tavallisia ihmisiä, joiden syyt lapsen adoptioon antamiseen vaihtelevat suuresti. "Sosiaalitapausten" lapset sijoitetaan sijaisperheisiin, ei adoptoitaviksi. Näihin ajatuksiin ja tosiasioihin pohjautuen väitän, että postisi oli huono provo.
Sinä olet ihan törkeä provo!
Ei tuollaisia "tapauksia" hyväksytä adoptioäideiksi, onneksi!
Siis mikä tän kysymyksen tarkoitus on? Pompottaa lasta vai sossua edestakaisin? Kai äiti nyt sentään adoptiolanteessa osaa ajatella mikä on lapsen paras...jos adoptio tuntuu väärälle, niin sitten jos lasta ei pysty hoitamaan itse, entä sijaiskoti..
Tämä viestihän oli varmasti jonkun adoptio-odotukseen kyllästyneen ihmisen impulsiivinen puuskahdus. Kaikenlaisia ajatuksia voi nousta pintaan lasta odottavilla ihmisillä, jos vaikka sattuu seuraamaan tuota pari otsikkoa alempana olevaa jännistystarinaa lapsen adoptioon antamista harkinneen äidin tilanteesta.
Jos minä odottaisin suomalaista adoptiolasta, minua varmasti surettaisi ja suututtaisikin, kun adoptiota miettineet äidit peruvat adoption. Siinä menisi nimittäin minun mahdollisuus saada kotiini juuri tuo lapsi, eikä edes odottajien "jono" lyhentyisi yhtään.
odottava adoptoija, niin haluaisit että biologinen äiti on täysin varma päätöksestään. Adoptiovanhemmat ovat toivottavasti hieman kypsempiä ihmisiä kuin mitä kommenttisi antaa ymmärtää.