Rantahiekkaan nimesi piirrän,
avaan suuni ja
hengitän nimeäsi,
sinua
Rakkaani
kuka tahansa oletkin,
ihminen
Painan kämmeneni hiekkaan,
tunnustelen tuulta
särähtelevät mielikuvani
vaatimukseni
inhimillisen rajoittuneisuuteni asettamat
tympeät ehdot
heitän menemään,
en anna niiden turmella
nimeäsi
En enää
Ja kuka tahansa oletkin,
kun mielikuvieni alta kuoriutuu esiin
nimesi - kun hiljaa kuulen sydämesi sykkeen
jota ehdollistumani eivät
turmele
Silloin olet
ihmeellinen arvoitus edessäni,
sinun nimesi on selittämätön ja kaunis
Rakkaani -
lähimmäiseni, kuinka ihmeellinen
on tuulessa nimesi
Jos vain suostun kuuntelemaan...
avaan suuni ja
hengitän nimeäsi,
sinua
Rakkaani
kuka tahansa oletkin,
ihminen
Painan kämmeneni hiekkaan,
tunnustelen tuulta
särähtelevät mielikuvani
vaatimukseni
inhimillisen rajoittuneisuuteni asettamat
tympeät ehdot
heitän menemään,
en anna niiden turmella
nimeäsi
En enää
Ja kuka tahansa oletkin,
kun mielikuvieni alta kuoriutuu esiin
nimesi - kun hiljaa kuulen sydämesi sykkeen
jota ehdollistumani eivät
turmele
Silloin olet
ihmeellinen arvoitus edessäni,
sinun nimesi on selittämätön ja kaunis
Rakkaani -
lähimmäiseni, kuinka ihmeellinen
on tuulessa nimesi
Jos vain suostun kuuntelemaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suunnaton halu olisi ollut kirjoittaa tästä
runostasi vastaruno. Ehkä teen sen toisella ker-
taa, ajatus ei oikein vielä juokse että pystyisin
siihen nyt.
Mutta täytyy sanoa, että yhtä taitavasti on
runosuonesi pulpunnut kuin aina ennenkin.
Kiitos Ääpee tästä.