Ääriviivoilla sydämen
palavasti hahmottelen.
Sinuus olet kaikki
lämpöä syliä suojaa.
Kysyvä katseeni saanko
syliis kainaloos tulla?
Sylis ajaton rannaton
rauhottuu ympäröivä meri.
Olet sopusoinussa
säveles soittos kypsyttää
niin aidon virran
olet rakkauden viini.
Sylis lämmin avoin
kasvojas kaipuuni kädet
syvän rakkauden siveltimin.
hivelee kauan ja hiljaa.
Tunteen vuonot laulaa
veres kohinaa kuulen.
Sydämelles sydämeni jää
rakkaus ankkuroi Sinuun.
palavasti hahmottelen.
Sinuus olet kaikki
lämpöä syliä suojaa.
Kysyvä katseeni saanko
syliis kainaloos tulla?
Sylis ajaton rannaton
rauhottuu ympäröivä meri.
Olet sopusoinussa
säveles soittos kypsyttää
niin aidon virran
olet rakkauden viini.
Sylis lämmin avoin
kasvojas kaipuuni kädet
syvän rakkauden siveltimin.
hivelee kauan ja hiljaa.
Tunteen vuonot laulaa
veres kohinaa kuulen.
Sydämelles sydämeni jää
rakkaus ankkuroi Sinuun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..kohinaa viestittää runosi
aurinkoisena aamuna
ilo on sitä lukea
Kiitos
kaaru ystävä.
Sen lämpöön suojaan
kaikilla suunnaton tarve.
Kohinaa sydänten ja
maaäidin poven
Rakkautta kuulla.
Sinulle aamusta aurinkoisesta lämmin kiitos.
Yön kylmyys sulaa auringon katseeseen..Liisa
Minä pysähdyn - maistelen, kuulostelen, luen ääneen rivin sieltä, toisen täältä...
Jokin sisälläni maalaa, piirtää, muuttaa sanoja kuviksi - ja on kumman helppo hengittää =)
Uskomatonta ja ihanaa
Olo anella syliä,
sylittön sen arvon tuntee.
Rakkaus ei sitä voi vastustaa,
jos Luoja sen suo.
Minussa pakattut tunteet
neki kevään ovella,
haluaa sanoa ollaan olemassa.
Rakkautta seki rakas kantaa,
vesikö roskikseen, vaii kirpputorille.
Kaikkee sitä ehtii miettii
nyt ois kevät istutuksen aikaa.
Siemen odottaa lämmintä multaa,
siitä tulis ikimuistettava , kesä.
Kauhee kato minuu?
Mysteriet..puheripulin puolelle jo meni.
Sinulle lämmin kiitos, taitan hiuksiis pihastani valkovuokon...Liisa
..kaunis tuo runollinen "äänesi"
joka taikoo lukijasi.
ihailen sanojesi kulkua
kohti huikaisevaa loppua.
kaikki ylistävät sanat
ovat liian vähän sanoa tästä.
sinä uskomaton töllinliisa!!!
*runo64*
Paljain jaloin varovasti
etten sanojas särkis.
Soittimella herkimmällä
runostani esiin loihdit
kaunista oii kiitos..Sinulle.
*nauraa* nimellään, heh
töllin ikkunakka kukkii palavaa rakkautta
siitä juurrutan Sinullekki oksan, vilkuttelen.LIISA
ja lensin sisään, vih, ethän ole pettynyt, kun olen mä vain,,
odotit kyllä sitä kohdetta,
lämpöistä ja turvallista syliä
johon sais pään painaa,,
mutta nyt sumpitellaan ja jutellaan vaikka taas entisvanhasii asioita,
mä kävin tässä maalaismaisemassa lenkillä ja voih, miten suunnaton kaipuu,
kaikki lapsuus ajan ihanat kesät ja se vanha hirsitalo, jossa lapsena asuin, ennenkuin rakennettiin uusi,kaikki ne maalais heinäladot,
ja kun heinäpellolla hainiä seipäille laitoimme,
kyllä sitä n maalainen ihan henkeen ja vereen ja metsänkeiju,,
kyllä unelmana ois saada asua vielä maaseudulla,
mitäs liiskukka, jos ei löydetä kunnn miehii, niin muutetaank kahden maalle,,??*naur :))
aattelet, että ny se hulluja puhuu,, :))))
akkunat auki ja ovi rempallaan,oonki Sinuu ootellu
Koska kuulen Sinun iloisen naurus ja laulus, ilon tuoja.
Mää otankii nyt tuon kahvimyllyn sekii ollu pitkään hiljaa pölyjä vain välillä siitä pyyhkinny.
Keitetään ne kunnon kahavit ja topataan nisua, eilen sitä leivoin.
Huokaan samalla miten turvallinen on see pihapiiri,missä navetta ,
talli riihi sauna vinttikaivo ja se hirsinen iso pirtti.
Leivävarras ja siinä reikäleipiä sieltä se leipä oettiin.
Eikä sillon ollu eräpäivää ei leivässä eikä missää.
Olen lämmöllä kaivannu sitä kodin keskeitä elämää,
lapsetki sai opetella tekee kaikenlaista,eikä koskaa
kysytty osaatko Sinä.
Olin pieni tyttö , äiti jouti sairaalaan ja lehmä alkoi poikiin.
Minä vedin vasikan maailmaan, oljilla puhdistin
nostin sen painavan vasikan kettaan.
Voihhh..katos nyt tästä kuules tulis pitkä tarnia jos ?
Tulis maalaiselämää kerrakseen, ei ollu sähköö, ei radioo,
ei teitä kinttupolkuja vain sitä kuljettiin.
Sielä lapsuuden maisemissa on nyt minun helmipaikka ,
sieltä itseni usein löydän, vanhan heinäladon kynnekseltä.
Aurinko paistaa mesimarjat tuoksuu,katiskanjärvi kimmeltää.
Luonnonkukkaniityt oii sitä kukkien kauneutta.
Kerronkos vielä?
Sinäki siitä heinän teosta , niin minäki jotaki.
Viikatteella se heinä kaadettiin, sillon oli mies
lihaksikas viikate kädessä heilui saran päästä
päähän ja eestakasii.
Haravatki ite ne tehtiin ja "jos katkes pii, niin isä teki uuden piin"
Se oli hyvää jumppaa, ei enää iltasella tarvinnu lähtee kuntosalille, ekä semmosia ollukkaa.
Tuo onkii hyvä ajatus ,jos ei sitä miestä löydetä.
Omavaraiseks aletaan, pari lehmää navettaan ,
saadaan tuoretta voita ja kirnupiimää.
Heh kuules kirja tästä jo taitaa tulla?
Sä sohasit munussa kuin ampiaispesään,
innostuin niin ja ehdin kaikki maisemat juosta.
OOt niin ihastuttava sanoiks ei Sinua saa.
Sait minutki kunnolla nauraan ja maalaa maalaismaisemaa.
Lämmin halaus jospa joskus oikeesti suut vaahdossa
kahvikupin äärellä vaahdotaan, vois mennä toivi ja kakskii.
Sinä oot antannu minulle nimenki Liiskukka
siitä sä minut tunnet..Liiskukka
sun kirjoittamana sain lukea hyvin kauniin ja tunteikkaan rakkausrunon.Voih sua aurinkoa.Niin hyvää mieltä lukijalle tuot.Sydämelliset kiitokset!*halaan*
Sanas neki niin syvälle koskee,
kiitos kiitos olet lämmin sydämellinen.
Tämäki päivä taas iltaan eletty ja
sydämessä pienessä monia tunteita koettu.
Aurinko paistoi ja kuumotti, luonnon sylissä
sielä vaelsin kuuntelin,herkkää aikaa
luonnossa ja sydämessä, hyvää illan jatkoa ,
rakkaudella .Liisa
En tiedä, mutta minulla piirtyy mieleen valkoinen lintu kirkkaalla taivaalla.
Ehkä se tulee vapaista tunteidentuulista,,
helppoudesta olla juuri siinä sylissä,
jonne tuntee kuluvansakin. :)
Kiitos Liisa tästä ja aurinkoista iltaa! :D
Taivaski niin sininen,
sielä tilaa siipensä levittää,
lentää nähdä kauas.
Syli avais näkenään,
siinä kun saa olla.
Aamunsylissä putkirmontin keskellä tässä
kahvia juon ja Sinulle MURUKULTA kiittelen.
Kevät kenuen käy,iloista mieltä toivottelen.Liisa