Enkeli on astunut sydämeen.

Raskaat on viime askeleensa,
suru tuntuu jokaisessa.
Kaipaus ja ikävä näkyy.
Miten lohduttaa häntä jolla ei
enään ole mitään.

Painuneet hartia kumartuvat,
käsi ojentaa kukan rakkaalle.
Alkeellinen itku purkautuu
esiin sielusta.Surun raju voima
ja katsojana vain hautakivi.

Mikä on rakkauden mahti,
jota ei edes kuolema hävitä.
Side ja yhdys kahden ihmisen välillä,
jota ei taivaskaan katkaise.
Voiko rakkauteen enempää uskoa.
Enempää vaatia.

Ilta hämärtyy ja vanhuksen pää
kääntyy kohti harmaata taivasta.
Jossain on rakas,joka odottaa.
Taivaasta käsin kuivaa omansa
itkun.Pilvi repeää auki ja illan
punainen auriko tulee esiin.Hymy ilmestyy kasvoille:enkeli on astunut sydämeen.
12820
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Suorastaan sanattomaksi!

Upea

Äänestä
  • Kiitos vain.
    Koitin jotenkin ilmaista sitä,että rakkauden suhteen unohdetaan usein sen
    monimuotoisuus ja raakuuskin.

    Rakkaus ottaa ja antaa.Hellii ja repii.
    Ottaa ja hylkää.Kun rakastuu,pitäisi
    tavallaan tajuta,mistä kaikesta siinä
    ottaa vastuun.

    Rakastuminen on helppoa,mutta rakastamista ei aina opi edes yhden elämän aikana.

    Äänestä

onnellisista lopuista. Aina ja joka asiassa. Runoissa, elokuvissa. Mielellään myös elämässä.
Kiitos tästä onnellisesta lopusta.

Äänestä
  • Runo on osa elämää ja elämä on toisinan hyvinkin traaginen.Ja siten runon loppukin saattaa olla
    traaginen.

    Tähän runooni nyt osui tuo ja minusta sopi siihen hyvin.

    Runoni sanoma oli,ettei kuolemakaan erota ja että rakkaus kestää,jos on kestääkseen,kuolemankin yli.

    Mukavaa iltaa sinulle.

    Äänestä

Kerrassaan koskettava runo.
Hienosta alusta, upeaan loppuun.

Äänestä
  • Kiitos paljon.
    Kyllä minua on aito ja syvä rakkaus aina koskettanut.
    Isäni ja äitini liitto kesti yli 50 v.

    Siinä on jotain aitoa ja suurta.Ennen
    muuta oikeaa rakkautta.

    Äänestä

että kuivaat kyyneleeni, jotka sykähdyttävä
runosi sai pusertumaan sitä lukiessa ?

" Edesvastuutonta " tuoda tällaista herkkyyttä
tänne heikolle ihmissydämelle luettavaksi.

Sinun sielussasi asuu rauha ja rakkaus, kaipaus
menettettyihin. Mutta kuinka kaunis on kuitenkin
runosi päätös, kuin enkeli olisi asuttanut minun-
kin sydämeni.

Kiitos.

Äänestä
  • Kiitos vain.

    Runo on monisärmäinen herkkyydestä kovuuteen.Rakkaudesta vihaan.
    Siksi runo onkin tuntojen tulkki ja
    tapa ilmaista,miltä tuntuu.

    Tärkeää ei olekkaan kai täysin ymmärtää runoa.
    Tärkeämpää kai on löytää siitä itselleen jotain ja puhutella sillä itseään.

    Silloin runo on hoitanut tarkoituksensa.
    Sinun runoista aina löydän.

    Äänestä

Aivan uskomattoman vaikuttavaa tekstiä tunnelmaltaan. Tuntuu, etten koskaan ole vastaavaa lukenut rakkaudesta, joka on kuolemaakin enemmän. Tai jos olen, niin ne unohtuivat tämän upean runon jälkeen :)
Erittäin paljon kiitoksia kyyneleet silmiin nostaneesta runostasi.

Äänestä
  • Kiitos vain.
    Runoa kirjoittaessa elää vaan siinä tarinassa mukana.Kertoo,mitä näkee ja kokee,tuntee.

    Tietoisesti ei voi kirjoittaa runoa tietynlaiseksi.
    Kyllä se aina tulee tuolta sisältä.Lukija
    sitten määrittelee,mitä se hänelle antaa.

    Jos lukijan kokemukseen pyrkii tietoisesti vaikuttamaan,minusta se on moraaliton tapa kirjoittaa runo.

    Äänestä

olin paikalla.

Surua, murhetta, ikävää ikuista.

Enkeleitä en nähnyt silloin, vain rakkaani arkisen kuoleman kliinisessä sairaalan huoneessa.
Kuoleman, joka oli odotettavissa, silti se oli elämäni suurin suru, jota kukaan ei voi kanssani jakaa.

Äänestä

Lohdutuksen sana auttaa aina
painuneiden hartioiden alla.

Suru ja tuska, musta hautakivi
muistuttaa riipaisten menetyksestä.

Rakkauden mahti on suuri
sen tiet ovat pitkät ja kaiken kestävät.

Rakkauden tunne pysyy sydämessä
ammentaen sieltä voimaa jokaiseen päivään.

Aivan niin kuin sanoit "enkeli on astunut sydämeen"!

Runosi on häkellyttävän koskettava, ainakin minua kosketti kovasti, kiitos!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


mies-v57 kirjoitti:

Raskaat on viime askeleensa,
suru tuntuu jokaisessa.
Kaipaus ja ikävä näkyy.
Miten lohduttaa häntä jolla ei
enään ole mitään.

Painuneet hartia kumartuvat,
käsi ojentaa kukan rakkaalle.
Alkeellinen itku purkautuu
esiin sielusta.Surun raju voima
ja katsojana vain hautakivi.

Mikä on rakkauden mahti,
jota ei edes kuolema hävitä.
Side ja yhdys kahden ihmisen välillä,
jota ei taivaskaan katkaise.
Voiko rakkauteen enempää uskoa.
Enempää vaatia.

Ilta hämärtyy ja vanhuksen pää
kääntyy kohti harmaata taivasta.
Jossain on rakas,joka odottaa.
Taivaasta käsin kuivaa omansa
itkun.Pilvi repeää auki ja illan
punainen auriko tulee esiin.Hymy ilmestyy kasvoille:enkeli on astunut sydämeen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu