No, miten on transnaiset ja -miehet? Onko suhteenluominen ja rakkaus ylipäätänsä vaikeaa? Osaatteko luottaa ihmisiin? Itse olen transmies, enkä ole löytänyt minulle sitä oikeaa, olen kylläkin nuori, mutta en uskalla lähestyä tyttöjä :/
Onko kumppanin löytäminen vaikeaa?
tyhvh
71182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei minulla ole ollut vaikeaa löytää kumppania. En tiiä miten muilla, ku en ole ollut kummoisemmin miutten kanssa tekemisissä. Mä haluaisin vaihtaa ajatuksia tran-miesten kanssa
En osaa oikein tulla ihmisten kanssa toimeen, enkä näe itseäni baarissa yrittämässä iskeä ketään. Netin kautta olen kyllä yrittänyt löytää seuraa, mutta aika huonoin tuloksin. Rakastuminen on helppoa, mutta itellä se jäi yksipuoliseksi.
Tuntuu kyllä siltä, että suurin osa transmiehistä kuten transnaisista (tai trans-taustaisista jos ovat jo niin pitkällä) ovat löytäneet kumppanin tai kumppaneita elämänsä aikana. Miksiköhän minulla ei ole yhtä hyvä tuuri, vai mistä lie kiinni. Ei mun naaman pitäisi niin rujo olla etteikö joku edes kiinnostuisi.
t. eräs transmies.
Rakkaus ja luottaminen vaikeata toisinaan.
Kerroin nykyiselle miehelleni taustastani
reilun kuukauden tiiviin seurustelun
jälkeen. Otti asian aika rauhallisesti.
Ja saikin olla kunnian olla eka kumppani
jonka kanssa menin loppuun asti. Osasi olla
todella hellä ja huomaavainen minua kohtaan.
Suhteenluominen on vaikeata, ainakin minulle. En mielestäni ole lesbo/bi, joten en halua hehkuttaa suuntautumistani koko maailmalle, kuten monet lesbot ym tekevät. Voi siis unohtaa irc-gallerian 'sinkku lepakot' kanavat ym.
Kadulta en pongaa ketään, sillä vastapuoli ei todennäköisesti tunnista minua tytöksi, vaan n. 15 vuotiaaksi pojankolttiaiseksi(jolloin ensinnäkin vedän puoleeni ikäistäni nuorempia tyttöjä, ja heteroita, eli ei hyvä). Baareissa en luuhaa, hakusessa nimittäin raitis tyttöystävä. Nettiseuranhakuun en usko. Eli ainoa tutustumistapa mikä jää on se, että sitä tapaa sen oikean sitten koulussa ym. tai työpaikalla ym, jos on tavatakseen. Tai sitten elää yksin koko loppu elämän.
Eipä sitä lesboa kannata iskeä, ne kun harvemmin miehistä tykkää.
Ja yleensä tytöille tuntuu olevan tuo bi:nä olo helpompaa, että niitä varmasti löytyy kun etsii, joten älä luovu toivosta. Uskon että jokaiselle joku löytyy.
olisi se kiva jätkiäkin löytää kun ei naiset kiinnosta, on vaan suurimmalle osalle tosi ällöttävä juttu. Seuraa löytyis jos harrastaisi ristiinpukeutumista mutta en mä...Tuurilla olen aiemmatkin kumppanit löytänyt niin jospa vielä joskus onnistaa.