lähivanhemman arjesta verrattuna etävanhemman elämään.
Nyt on kuukauden ollut koti sairastupana, kun olen hoitanut vuorotellen jokaisen lapsen ja nyt sitten esikoisen kanssa sairastetaan yhdessä. Onneksi nuorimmalle on enemmän seuraa, kun toiset tulee koulusta.
Etä vain kieltäytyi tapaamasta sairaita lapsiaan ja palautti terveetkin etuajassa, kun tarvitsi lepoa. Saa nähdä nyt tulevana viikonloppuna, käykö kuten vajaa 2 vko:a sitten.
Nyt on kuukauden ollut koti sairastupana, kun olen hoitanut vuorotellen jokaisen lapsen ja nyt sitten esikoisen kanssa sairastetaan yhdessä. Onneksi nuorimmalle on enemmän seuraa, kun toiset tulee koulusta.
Etä vain kieltäytyi tapaamasta sairaita lapsiaan ja palautti terveetkin etuajassa, kun tarvitsi lepoa. Saa nähdä nyt tulevana viikonloppuna, käykö kuten vajaa 2 vko:a sitten.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Varsin ikävää on, että messias- syndroomaan ei ole parannuskeinoa.
Mutta, joka tapauksessa hyvää kevättä;-)
Muista sitten sekin ero, että sinulla sentään on lapset arjessa, mutta etällä ja lapsilla sitä etuoikeutta ole.
siltä, mutta tästä olotilasta on kyllä messias kaukana :)
Eikä siis ollut tarkoitus mitenkään mitään sädekehää asetella pääni yläpuolelle, mutta juuri tuollaiset pienet kommentit vain sitten tuntuu ylimääräisiltä "Toin jo lapset, että saan levätä." tai "En ota lapsia, jos niillä on vähääkään nuhaa."
Lapset saavat tulla tapaamaan isäänsä kun tälle sattuu sopimaan.. Kipeinä ei tietenkään, voihan niistä saada vaikka tartunnan ja olisihan se AIVAN liian raskasta hoitaa sairaita lapsia.. ja vielä KAKSI päivää!
Miten isä voisi ikinä kasvaa isäksi, kun saa viettää aikaa lapsensa kanssa vain n 4 vrk/kk. Sairaiden lasten paikka on kotona eikä jossain missä he ovat vain KAKSI päivää!
Entäs jos lapsella on jokin pitkäaikais sairaus? Niin juu isähän voi valita, ettei halua sairasta lasta!
Jos isä on isä niin luulisi sitten repivän niistäki 4 päivästä kaiken irti, mut kun EI..
Niin ja lapsethan eivät saa mennä vieraiden setien luokse joten muistakaa: Äidit älkää päästäkö niitä lapsia sinne vieraan sedän (lue:isä) luokse enää koskaan!
Antakaa isälle tilaa olla isä ja antakaa heille enemmän aikaa lastensa kanssa.
Mä olen aika ehdoton siinä, että sairaan lapsen paikka on oma tuttu ja turvallinen koti. Mikä sen mukavampaaa kuin käpertyä oman äidin kainaloon ja katsoa yhdessä telkkaa ja syödä vaikka suklaata ja antaa lapselle jakamatonta huomioita, helliä ja hoivata ajan kanssa.
Ei tulisi edes mieleen lähteä rahaamaa sairasta lasta, johonkin jossa hän käy standardien tapaamismuotojen johdossa vain vierailemassa, jonkun puolitutun luona.
Koittakaa nyt päättää! Aika huvittavaa et kun lapsi on normi ja terve niin painotetaan sitä ISÄ sanaa ja toitotetaan et lapsella oikeus ISÄÄN ja lapsen pitääpäästä ISÄLLEEN jne jne..
Mut kappas, kun lapsi on sairas, ei sillä olekkaan enää isää, vaan joku puolituttu setä!!
Hitto et ootte säälittäviä!!
Minusta on säälittävää, että lapset ja isät ovat menettäneet yhteisasumisen ja arjen jakamisen keskenään ja äidit omivat yksinmääräämisoikeudella lapset itselleen ja jos he ovat oikein armeliaita, antavat he isälle ja lapsille säälittävän standardin joka toisen viikonlopun tapaamisoikeuden. Ole siinä sitten isä.
Minua ei tarvitse muuten teitellä.
samaa mieltä. Ei 2vrk viikonlopp. kahden viikon välein ole kovin armeliasta. yritä siinä olla vanhempi ja kasvattaja (äiti tai isä). Kannattais joskus lähiv. testata.
Minä antaisin kyllä isän olla isä ja olisin iloinen jos isä tapaisi lapsiaan edes joka toinen viikonloppu. Mutta kun isä ei halua tavata! En voi väkisin pakottaa häntä tapaamisiin ja olemaan ISÄ. Isällä on pitko lista selityksiä joiden vuoksi ei voi lapsia tavata; lomamatkoja monta kertaa vuodessa, hotelliviikonloppuja uuden onnen kanssa, paljon töitä, pieni asunto jne jne. Kyllä hän muuttaessaan tiesi montako lasta hänellä on joten asunnon olisi ainakin voinut valita sen mukaan. Ja onhan eron jälkeenkin ollut yli vuosi aikaa asumismuotoa ajatella. Hieman katkera olen, en sitä kiellä. Minusta isä tekee väärin lapsia kohtaan toimimalla näin mutta minkäs teen. Toivottavasti hän "herää" ennenkuin on menettänyt lapsensa kokonaan.
Osaisitko joku sanoa mitään pätevää syytä sille, että miksi tapaamisia ei voisi lisätä, kun isällä ja lapsilla on yhteinen tahto ja halu tavata toisiiaan useammin?
Äidin ja sosiaalitoimen kanta ei vaan yhtään jousta isän ja lasten toiveille. Äiti provosoi tilannetta tahallisesti ja yritää saada isää ota tai jätä tilanteeseen ja syyttää isää lastensa hylkäämisestä, vaikka on itse lasten kanssa jättänyt yhteisen kodin.
Isässä ei ole osoittaa vikoja eikä puutteita, mutta äidissä kylläkin, tiettyy rajaan saakka.
Tuosta asunnosta sen verran, että jos isä ja lapset saa standardit joka toisen viikonlopun tapaamiset, tuntuu jotenkin kohtuuttomalta mitoittaa asunto lasten lukumäärän mukaan, kun lapset siellä ovat kuitenkin vain n. 315 vkr/vuodessa ja etävanhempi, joka työllää tienaa, ei saa niihin hukka neliöihin mitään tukea.
Eron sattuessa mies ei välttämättä tiedosta omaa merkitystään, arvoaan tai edes laillisia oikeuksiaan. Tämä ei tarkoita, etteikö hänellä olisi tahtoa ja tunteita, hänelle ei vain tule mieleenkään, että nämä merkitsisivät jotain ja otettaisiin huomioon, kun äiti automaattisesti omii lapset itselleen.
Ajan kanssa kyllä monet isät kasvaa ja herää vanhemmuuteen, mutta kyllä se ottaa aikansa, toivottavasti vaan ajoissa.
minun mielestä ei ole pätevää syytä, miksi tapaamisia ei voi lisätä, jos kaikki molemmin puolin onnistuu. Aivan varmasti olisi lapsille ja molemmille vanhemmille edullisempaa. On vain yleensä kangistuttu kaavoihin viikonlop. tapaamisiin. Luullaan, että se lapsille hyödyllistä. Joskun on tosiaan niin, että toinen haluaisi olla lasten kanssa enempi, mutta on ihme selityksiä. Ei kannata antaa periksi, jos on näyttöä, että eläminen sujuu hyvin myös etän luona. Varmasti näin lapset vasta saavat sellaisen tunteen, että molemmat vanhemmat on yhtä tärkeitä.
Meillä isä ei yksinkertaisesti halua tavata lapsia kuin muutaman kerran vuodessa, mieluummin päiväseltään 2-3 tuntia kerrallaan. Isän asunto on kaksio johon mielestäni lapset kyllä mahtuvat jos vain isällä olisi halua. Kyllä isä, uusi onni ja kolme lasta mahtuisi siellä viikonlopun viettämään. Isä elää nyt uutta, villiä nuoruutta ja siihen elämään ei todellakaan lapset mahdu. Lapsia en ole koskaan ominut mutta tosiasia on, ettei isä ollut lapsista juuri kiinnostunut kotona asuessakaan. Taisi se "tekeminen" olla vain mukava asia lapsissa.
Isällähän on tietysti varaa pitää joka toista viikonloppua varten paria ylimääräistä huonetta. Saamatta niihin mitään tukia, kuten lähivanhempi saa.
Muissa ketjuissa taas lähiäidit ovat sitä mieltä, että etäisä tarvitsee korkeintaan yksiön, ja voisi maksaa PALJON parempaa elatusmaksua. Toiset taas väittävät, että isä ottaa lapsiaan aivan liian harvoin luoseen tapaamisiin, siis sinne yksiöönkö?
Taas jotkut väittävät, että etäisä ei osallistu tarpeeksi suurempiin hankintoihin elatusmaksun lisäksi.
Lähiäidit eivät tunnu tajuavan sitä, että jos eron jälkeen on kaksi eri asuntoa, laskee kaikkien elintaso, koska asumismenot kaksinkertaistuvat. Tätä ei saa panna ainoastaan etäisän piikkiin.
Lähiäidin mielestä etäisän ilmeisesti pitäisi yhä edelleen antaa koko tilipussinsa lastensa äidille, eron jälkeenkin!
Lasteni isä asuu kaksiossa mutta hänen mielestään asunto on pieni ja sinne eivät lapset mahdu. Tiedän useita lapsiperheitä jotka asuvat kaksiossa ja mahtuvat.
Eron myötä minun elintaso on laskenut mutta ex:n ei. Hän ei maksa penniäkään elatusmaksuja vaan käyttää kyllä rahansa täysin omiin menoihinsa. Minä en jaksa asioista tapella. Lapset kyllä yhdessä tehtiin mutta näköjään minä olen sitten loppupeleissä se, joka lapsista vastuun kantaa. Isä on tehnyt omat valintansa ja elää niiden kanssa. Onneksi minulla on lapset, koti ja työ. Mitään tukia minä en saa; normaalit lapsilistä ja Kelan maksaman vammaistuen kahdesta lapsesta. Minä en edota etäisältä mitään muuta kuin edes pienen pientä pientä huomiota lapsille. Lapset tarvitsevat myös isää säännöllisesti eikä vain muutaman kerran vuodessa vähän aikaa. Ehkä isä tämän joskus ymmärtää tai sitten ei.
se toki on kuns airaana pitää matkustella isisin luo sairastamaan pariksi päivää, ja sitten palata äidin luo jatkamaan sairastelua. Lapsi varman toivoo oikein sitä että kipeenä pääsee ulos palelemaan autoon tms. Katso nainen peiliin, narskuko se siellä kuvastelee - aina on vika muissa, minä e kosklan tee mitään väärää?
elatusmaksujaan, on sinulla mahdollisuus saada ainakin elatustuet kunnalta. Sitten kuntaa perii sen elatusvelvolliselta takaisin. Lisäksi saat ainakin lapsilisään yh-korotuksen, jos et asu uuden onnen myötä avioliitonomaisessa suhteessa.
Minut on kasvatettu niin, ettei sossuun mennä missään tilanteessa vaan ihmisen on aina selvittävä omillaan. Ja tätä yritän kyllä noudattaa viimeiseen asti. Pitäköön mies rahansa jos ne kerran hänet onnelliseksi tekevät. Mies asuu uuden onnensa kanssa mutta minä en uudesta onnesta edes haaveile. Onneksi sain jäädä taloomme asumaan ja mies tuli siinä vastaan, ettei vaatinut talosta omaa osuuttaan ihan täysimääräisenä. Lapsilisään saan tosiaan tuon yh-korotuksen.
Erossa isä ei halunnut yhteishuoltajuutta joten minulla on yksinhuoltajuus. Tuntuukin oudolta lukea täältä viestejä joissa äidit estävät tapaamisia vaikka isät haluaisivat lapsiaan tavata. Ex asuu n. 2 km:n päässä ja esikoinen on muutaman kerran pyöräillyt isän luo kylään mutta eipä ole ovea avattu eikä puhelimeen vastattu. Eivät välttämättä ole olleet kotona. Lasten takia on tosi surullinen olo. Joskus salaa haaveilen siitä uudesta onnesta joka samalla olisi miehen mallina pojilleni. Nyt miehen mallia antaa naapurin setä, joka onneksi jaksaa poikien kanssa touhuta kaikenlaista.
on maksanut sinulle osituksen yhteydessä kertasuorituksena elatusmaksut. Ja nyt sitten sanot, ettei isä maksa mitään, etkä sossuunkaan voi kasvatuksesi vuoksi mennä? Niin sitä pitää!
Taas kerran täysin kunnoton isä?
Kertasuoritus ei todellakaan ollut niin suuri, että se kattaisi kolmen lapset elatusmaksut tulevilta vuosilta. Elatusmaksuvuosia on vielä edessä nuorimmaisen osalta 14 vuotta joten kannattavampaa minun olisi ollut maksaa ex:lle talosta ja ottaa elarit. Mutta kun tiesin, ettei hän tule niitä maksamaan niin päädyin tuohon ratkaisuun. Pääasia että elämä sujuu ilman riitaa.
Ei raha minua häiritse niin paljon kuin tuo, ettei isä tapaa lapsiaan. Me tulemme omillamme toimeen ja se riittää meille. Mutta kyllä lapset isää kaipaavat ja minä en voi isäksi muuttua vaikka kuinka mieli tekisi.
"Onneksi sain jäädä taloomme asumaan ja mies tuli siinä vastaan, ettei vaatinut talosta omaa osuuttaan ihan täysimääräisenä."
Eli kertasuoritus elatusmaksusta.
Mitä itket elatusmaksuista!
Oiskohan ollut vielä niin, että sitä isää ja hänen uuttaan tuli haukuttua sen verran rankasti, ettei lapset halua mennä.
Sitä saa mitä tilaa!
Miten voit sanoa,että tiesit, ettei isä maksa?
Isähän maksaa, jos isällä on maksukykyä, sen hoitaa yhteiskunta puolestasi.
Jos olet pannut nimesi paperiin, jossa kuitataan elatusmaksut kerralla, voit syyttää itseäsi. Ja nyt väität täällä, ettei isä maksa mitään ja heittäydyt marttyyriksi?
ennen kuin avaudut! Ap:n tapauksessa isä palautti terveetkin lapset kotiin! Toiseksi hän oli sanonut, että lapsia ei heille tarvitse tuoda jos nenät vuotaa! Onko itselläsi lapsia?? Eipä taida olla, jos et kerta tiedä, ettei nuha ole este ulos lähdölle!! Ja jos kerta lapset ovat sairastuneet isän luona, niin miksi heitä pitää lähteä kipeänä kuskaamaan kotiin? Itsehän juuri viestissäsi ilmaisit, että lapsia ei MISSÄÄN NIMESSÄ saa kuskat kipeänä!
T: Viisaita sanojasi odotellessa!