Yksi vuosi opiskeluja takana ja neljä vielä edessä ja kamala vauvakuume. Ollaan ajateltu odottaa vielä, että saisin hieman enempi opintoja kasaan. Ja ajateltiin kandivaiheen jälkeen harkita lasta. Kysymys kuuluukin, että onko tuo järkevä vaihe hankkia? vai kannattaako sitten samantien odottaa vielä se kaksi vuotta että valmistuu... Kaksi vuotta tuntuu niin pitkältä ja jos siihen lisää vielä toiset kaksi vuotta :D Millainen vaihe mahtaa tuo ajankohta olla opiskelujen kannalta? Onko maisteri vaiheessa esimerkiksi helpompi olla kotona opiskelemassa ku kandi?
Kandi vaiheen jälkeen vauva??
odottavan aika on pitkääää
8610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa tutulle:) Meillä on se tilanne, että itse valmistun kahden vuoden kuluttua ja mies 4-5:n. Alun perin ajateltiin, että odotettaisiin kummankin valmistumista, mutta minulle puhkesi aivan valtava vauvakuume ja viisi vuotta tuntuikin yhtäkkiä ikuisuudelta. Nyt ollaan pohdittu, että entä jos alkaisimmekin yrityksen jo pian, jo sittenkin ennen kuin itse valmistun. Olemme pohtineet asiaa kaikilta mahdollisilta kanteilta ja koittaneet ottaa huomioon mikä olisi parasta itse asiassa lapsen kannalta enemmänkin kuin meidän. Olemme tulleet siihen tulokseen, että opiskeluaika on kuitenkin joustavampaa, kuin työelämä. Opiskeluja voi lapsen kanssa ottaa sen verran, kuin jaksaa tai pitää välivuoden jne. Työelämässä on sitten oltava se kahdeksasta neljään. Ainakin meillä olisi näin. Olemme nuoria, mutta olemme myös hoksanneet ettemme tästä enää nuorrukaan, lapsen saaminen voi viedä plajonkin aikaa. Raskausaikaahan ei voi suunnitella, mutta jos kaikki menee hyvin, niin opiskeluja voi jatkaa melkeinpä raskauden loppuun asti, jolloin kuluu taas melkein yksi vuosi. Itse olen miettinyt, että lapsen hankkiminen on asenteesta kiinni. Jos teistä tuntuu, että maltatte kaksi vuotta vielä odottaa niin hienoa!:) Itse en välttämättä lykkäisi enää sinne neljän-viiden vuoden päähän, ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Asiaan ei kannata kuitenkaan syöksyä suin päin onnenhuumassa, vaan ottaa aikaa ajattelulle ihan kunnolla. :)
En ole enää samassa tilanteessa, eli olemme mieheni kanssa molemmat jo työelämään siityneitä. Kuitenkin olemme oman vauvakuumeilumme kanssa pohtineet omia työtilanteitamme (minulla vuoden määräaikainen sopimus ja miehellä toistaiseksi voimassa oleva mutta ns. epävarmalta alalta)ja tulleet siihen tulokseen, että ennen vauvaprojektin käynnistämistä tulee elämän perusarvot ja asiat priorisoida, ja jos vauva sijottuu työn/opiskelujen edelle, niin ilman muuta on syytä vauvaa alkaa yrittämään. Jos perheen perustaminen tuntuu kaiken muun ohella kaikkein merkitykselisimmältä asialta, turha on enää siinä vaiheessa miettiä, miten se vaikuttaa töihin tai opiskeluihin. Tärkeitä on, että on varautunut jollain lailla vauvantuloon taloudellisesti ja henkisesti. Muilla asioilla on yleensä tapana järjestyä. Ei elämää voi laskelmoida liian tarkkaan. Ja ihan oikeasti, voihan olla, että vauvaa joudutaan odottelemaan vaikka niinkin kauan, että maisterin paperitkin on taskussa. Sen varaan ei tietenkään pidä mitään laskea, mutta totta sekin vaan on, että kaikki on mahdollista.
Olen jo melkein valmis kandi ja yritämme mieheni kanssa vauvaa. Olemme harkinneet asian niin, että opiskella voi odottavana ja vauvankin kanssa kotona. Taloudellinen tilanne on siinä mielessä hyvä, että mies käy töissä.
Ei ole mielestäni mitään estettä sille, miksi vauvaa ei voisi tehdä opiskellessaankin. Se on tavallaan minun valttikorttini työnhaussa - jos teen lapset (2 kpl) opiskelun ohessa, voin hakea töihin jo valmiina äitinä, joka ei jää mammalomalle heti viran saatuaan.
Tällaiset ajatukset täällä.
Niin, se piti vielä sanoa, että vauvojan ei tehdä vaan saadaan, se on valitettavasti tullut nyt todistettua yhden tuulimunaraskauden ja monen yrityskuukauden jälkeen... :(
kuvittelee tosiaa et lapsen saa sitte ku sen itse haluaa... Et entä jos sitä tosiaa ei tulekaan noin vaan. Ja jos aloittaa liian myöhään niin ei ehkä koskaan...
Uskot varmaan, että kerran jos muutaman oon aatellu, että onneks aloitettiin yrittäminen jo nyt, niin keretään saada vielä nuorena hoitoa, jos lasta ei ala kuulua.
enemmän lapsia. Et ollaan puhuttu et sellainen neljä olisi hyvä. Niin eipä sitä neljää kannata ruveta yrittämään vasta kolmekymppisenä... ainakaa mun mielestä :D viel ku haluis et lapsi kasvaa jonkun verran ennen kuin uutta ees harkitsee.
Meillä on kans suunnitelmissa, että olis sit enemmän lapsia - niin, ettei kaikki oo yhtä aikaa pieniä vaan tavallaan kaksi kerrallaan.
Mutta katsotaan nyt, tuleeko sitä ensimmäistäkään :(
Muuten toivoisitko enemmän tyttöä vai poikaa vai onko molemmat yhtä toivottuja?? :D Toivottaisiin ensimmäisenä pikku prinsessaa (suvussa melkein kaikki poikia), mutta totta kai poikakin olisi tervetullut :D