Hei!
Otsikon mukaisesti kaipaan pikaisesti neuvoja, mitä tehdä kun lasten isä haluaa tapaamiset ja minä missään nimessä en?
En kaipaa moraalisaarnaa lapsen oikeudesta tavata isäänsä, tiedän nämä oikeudet puolin ja toisin.
Puollan nyt lapsen oikeutta tasapainoiseen lapsuuteen. Isä ei pysty säännöllisyyteen, eikä välttämättä ole edes paikalle tullessaan asiallinen.
Olen tietoinen valvotuista tapaamisista, mutten koe lapsen edun toteutuvan edes niissä, kun isä ei tosiaan säännöllisesti ole paikalle tulossa. Hän saattaa joskus tullakin ihan kunnossa, mutta käyttäisi silti tapaamisen minun asioitteni tivaamiseen lapselta. Osoite ja puhelinnumero on salattu, mutta paha minun on lapselta vaatia, etteivät he vahingossa tällaisia tietoja paljastaisi tapaamisissa!
Lisäksi isä saattaisi vaania tapaamispaikan lähellä minua, teitäen että minä joudun lapset sinne tuomaan. Tämän kohtaamisen jälkeen ei lapsella enää ehkä olisi äitiä.
Voiko siis saada tapaamiset evättyä kokonaan? Miten????
Otsikon mukaisesti kaipaan pikaisesti neuvoja, mitä tehdä kun lasten isä haluaa tapaamiset ja minä missään nimessä en?
En kaipaa moraalisaarnaa lapsen oikeudesta tavata isäänsä, tiedän nämä oikeudet puolin ja toisin.
Puollan nyt lapsen oikeutta tasapainoiseen lapsuuteen. Isä ei pysty säännöllisyyteen, eikä välttämättä ole edes paikalle tullessaan asiallinen.
Olen tietoinen valvotuista tapaamisista, mutten koe lapsen edun toteutuvan edes niissä, kun isä ei tosiaan säännöllisesti ole paikalle tulossa. Hän saattaa joskus tullakin ihan kunnossa, mutta käyttäisi silti tapaamisen minun asioitteni tivaamiseen lapselta. Osoite ja puhelinnumero on salattu, mutta paha minun on lapselta vaatia, etteivät he vahingossa tällaisia tietoja paljastaisi tapaamisissa!
Lisäksi isä saattaisi vaania tapaamispaikan lähellä minua, teitäen että minä joudun lapset sinne tuomaan. Tämän kohtaamisen jälkeen ei lapsella enää ehkä olisi äitiä.
Voiko siis saada tapaamiset evättyä kokonaan? Miten????
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tekstisi perusteella voisi kuvitella että lapsen isä on vaarallinen, käyttäytyykö hän väkivaltaisesti sinua tai lasta kohtaan? Eikö isä ole tähän mennessä tahtonut tavata lasta? Ota yhteys lastenvalvojaan, tai oikeusaputoimistoon, kummastakin paikasta saat neuvoja ja asia voidaan puida oikeusteitse. Valitettavasti, jos isä on tunnustanut isyytensä ja tahtoo tavata lasta, ilman raskauttavia todisteita en usko että tapaamiset voidaan kokonaan evätä. Toki jos valvotut tapaamisetkin menisivät aina huonosti tai isä ei ilmesty yms, asiaa voi käsitellä uudestaan. On olemassa tapauksia, joissa isä on käyttänyt väkivaltaa äitiin, mutta tapaa silti lasta. Voimia.
Siis huolto on kyllä minun.
Tapaamisista on sovittu vuosia sitten moninkin tavoin, mutta vaikka hän on halunnut sopimuksen tehdä, ei hän ole sitä koskaan noudattanut.
Viiteen vuoteen ei ole tavannut....
Hän on alkoholisti, muidenkin päihteiden väärinkäyttäjä, tuomittu selainen. Hän on hakannut minua ja monia muita, puukottanut useampaa ihmistä, ryöstänyt kaupan.... Lista on loputon!
Jos hänen rikosrekisteriotteensa voisi tilata, ei se mahtuisi edes pienellä präntillä A3:lle!
Nyt hän on ollut taas vankilassa ja saipahan siellä hyvän idean taas aloittaa tapaamisrallin.... Taisi olla tarpeeksi monta päivää selvinpäin muistaakseen lapsensa nimen.
Sinä yksin et voi noin vain päättää, että lasten isä ei saa tavata lapsiaan - on sinun mielipiteesi sitten millainen tahansa. Kerroit tietäväsi lapsen oikeudet ja myös isän oikeudet, kaikesta huolimatta. Varo sitä, ettet saa tilannetta NÄYTTÄMÄÄN sinulle epäedulliseksi: liialta suojelulta perusteettomasti, mustasukkaisuudelta, tapaamisten vaikeuttamiselta.
Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja hänen kanssaan käyt läpi vaihtoehdot, todennäköisesti sellaista vaihtoehtoa, että "EI" -ei tule olemaan. Kysymys siis lienee, että miten asia jatkossa järjestyy käytännössä.
Onko sun mielestä liiallista ja perusteetonta suojelua, jos äiti ei halua lapsensa tapaavan juuri vankilasta vapautunutta, sekopäistä, ihmisiä puukottanutta isää!? Entä miten niin lastenvalvoja ei muka tuntisi ehdotonta vaihtoehtoa EI tässä tapauksessa? Mitäs sitten tehdään, kun tuo sekopää iskä hyökkää äidin kimppuun ja pahimmassa tapauksessa tappaa hänet? Luuletko, että isä saa oitis yksinhuoltajuuden?
Järkeä saa ja pitää käyttää. Jos olisin alkup. kirjoittaja, niin vaatisin ehdottomasti, että tapaamisia ei järjestetä ja hakisin vielä lähestymiskiellonkin. Jeesustelut isän oikeuksista sikseen.
Ei kysymys ole pelkästään minun MIELIPITEESTÄ vaan todellisuudesta: lähestymiskiellon voit hakea exällesi, mutta eihän tässä ole mitään perusteluita hakea sitä lapsille. Lapsia kohtaan lähestymiskielto on todellisuudessa hyvin hyvin harvinainen ja vaatii melkoisen paljon syitä ja asioita. Ja äidin "suojelu" ja "mielipide" ei ole siinä kovinkaan painava, vaan TOSIASIAT. Olet mitä mieltä tahansa, totuus on se, että lapsilla on oikeus tavata isää TAVALLA TAI TOISELLA esim. valvotusti.
Tekstisi on pelkkää JOSsittelua eikä todellakaan kaipaamaasi järjen käyttöä ja todellisuus ei perustu jos-asioihin. Vai miten luulisit, että riitaisissa eroissa tapaamis- ja elatusasiat hoidettaisiin, JOS äidit vaan "järjestelisi" ne omalla parhaalla tavallaan? Olenkohan naiivi, kun tiedän, että näissä asioissa on myös kortin toinen puoli ja sen nimi on KIUSA.
Ja ap:lle: edelleen mene lastenvalvojalle ja neuvottele tilanteesta ja vaihtoehdoista hänen kanssaan.
Puolensa ja puolensa, mutta en usko, että edes lastenvalvoja olisi sitä mieltä, että lasten olisi hyvä tavata isäänsä vaikkapa vankilassa, valvotusti ja turvallisesti, TAVALLA TAI TOISELLA. Vai olisikohan...?
Tarkoitatko kiusalla sitä, että isä kiusaa entistä perhettään vai että äiti kiusaa isää estämällä tämän tapaamiset lastensa kanssa?
Mistä ihmeestä te kaikki löydätte ne vankilakundit joille sitten auliisti teette lapsia?????
Lapsen etua olette tietenkin ajaneet... Mitä ihmettä päässänne on liikkunut...?
Selvyyden vuoksi sanon, että minä en ole minkään vankilakundin kanssa koskaan tehnyt yhtään mitään. Kommentoin vain keskustelua, joten älä mulle räyhää. Ja muuten, samaa minäkin aina ihmettelen. Naisten päässä täytyy olla jotain vikaa tai kontrolli seuraa etsiessä muuten vain pettää?
Minä en aikoinaan vankilakundia löytänyt. Löysin kiltin miehen, joka kohteli minua hyvin. Olin jo raskaana, kun yllätyksekseni mies vietiinkin ovelta kohti vankilaa.
Teot olivat jokseenkin vanhoja, nuoruuden humalatöppiä. eikä mies niistä kauaa istunutkaan.
Kun mies tuli kotiin, vauva syntyi pian. Kaikki piti olla hyvin, mutta mies alkoi juoda. Ei joka päivä, ei kokoajan. Mutta välillä sen verran liikaa, että aloin huolestua. Pyysin häntä vähentämään, mutta tuloksetta. Eräänä päivänä mies ei tullut töistä kotiin. Hän hävisi viikoksi. Hän katui kovasti, kertoi pelänneensä vanhemmuutta, mutta nyt hän pelkäsi minun ja lapsen menettämistä ja sanoi ymmärtävänsä, että me olemme tärkeintä.
Seuraavana viikonloppuna hän tuli umpi humalassa kotiin ja meille tuli riita. Hän löi ensimmäisen kerran. Hän lupasi, että ei koskaan enää. Sitten alkoi tulla kotiin kirjeitä haastemieheltä. Oli ollut aikas vauhdikas viikko se jonka hän oli hukassa.
Hän rukoili tukeani, halusi muuttua. Lupasin tukea, jos hän muuttaa pois toistaiseksi. Niin teimme. Pian hän oli iltaisin ovellani humalassa, uhaten tappaa, koska olin hänet hylännyt. RIkosrekisteri jatkoi kasvuaan kiihtyvällä vauhdilla.
Meillä piti olla neuvottelu jatkosta keskenämme, hän lupasi tulla selvinpäin. Tuli humalassa ja sain jälleen turpaani.
Yritin auttaa niin kauan kuin jaksoin, jotta lapsellemme jäisi edes jotain isästä jäljelle. MIes oli taitava manipuloija, sai sossutkin puolelleen vakuuttelemaan minulle, että minun kuuluu auttaa ja olla tapaamisten valvoja. Tapaamiset olisivat tietty kotonani, kun lapsi oli niin pieni.
Aina hän puhui paljon halustaan muuttua, korjata asiat, mutta kokoajan tilanne vain paheni. Tuli huumeet, ryöstöt ja törkeät pahoinpitelyt.
Väsyin. Mies meni vankilaan.
MIes tuli ulos ja aloitti humalasoitot vaihdettuun numerooni.
Lupasin valvotut tapaamiset, mutten enää itse toimisi valvojana. Hän ei halunnut tavata.
Hän löysi uuteen kotiini ja tuli vaatimaan "tavaroitaan". Lupasin antaa kaiken, mitä hän omakseen katsoisi. Hän tuli sisään ja kävi kurkkuuni.
Sain lähestymiskiellon. Mies oli pian taas vankilassa, koska rikkoi lähestymiskieltoa ja jatkoi humalarällästelyään kaupungilla. Ja taas mentiin vankilaan.
Vuosia on kulunut niin ettei hän ole lastaan tavannut. Olemme saaneet olla muutenkin rauhassa, koska hän on ollut pitkään vankilassa. Mutta nyt hän vapautuu ja haluaa tavata lastaan, joka ei häntä muista.
Hei. Minulla juuri samanlainen tilanne, kuin sinulla ja miettinyt pääni puhki, miten tämän hoitaisi. Isä kans vankilassa ja nyt haluaa nähdä poikaa. Samat taustat myös omaa. Meillä on palaveri parin viikon päästä lastensuojeluviranomaisella, jonne hän tulee vankilan sosiaalityöntekijän kanssa. Saa nähdä kuinka käy.
lapsen ylläpitää suhteensa isäänsä. Eikä sitten mitään sen enempää. Vaikka mies on rikollinen ja ilmeisesti väkivaltainenkin sinua kohtaan, ei ole oikein erottaa lasta isästään em. perusteilla. Lastenvalvoja kertoo sinulle lisää. Ei se isä lastaan tapa, äidithän niitä lapsia murhaa kuin isät. Tutustu tosiasioihin.
Just joo, eli tilastollisen tosiseikan valossa voidaan unohtaa kaikki poikkeukset ja oikeastaan erossa kaikki lapset pitäisi majoittaa iseilleen vaikka väkisin, he kun eivät ainakaan lapsia surmaa....
Olen yhtä mieltä VAPAAEHTOISESTA yhteydenpidosta lapsen ja isän välillä tässäkin tilanteessa. Jos lapsi HALUAA voisi hän ehkä olla kirjeenvaihdossa isän kanssa?
Osoitettahan ei tarvitse antaa, kirje voi kulkea yhteisen tutun tai kenties työpaikan, postilokeron tai sossun kautta... Näin meillä!
Tuonne alemmas oli joku kirjoittanut biologisuudesta. Olen niin samaa mieltä kuin olla ja voi! Jos etä häipyilee eikä tule tapaamisiin vuosikausiin eikä enää edes siten tunne lapsiaan, mitä helvettiä siinä enää vikistään LAPSEN edusta ja oikeudesta? Eikö ole lapsen etu, että hän saa pitää vakiintuneen arkensa ja turvalliset, pysyvät ihmissuhteensa? EIkö lapsella ole oikeus olla tapaamatta välinpitämätöntä ja pettymyksiä tuottavaa etävanhempaansa?
Ja terävä huomio minusta tuo ADOPTIO! mites tosiaan tämä biojaan tapaamaton lapsiryhmä voi selviytyä enää ollenkaan?
Eli haloo, kyllä se arkivanhemmuus on se, joka lasta kantaa. Oli sitä suorittamassa sitten bio ja "puolivanhempi" tai molemmat biot tai adoptiovanhemmat. Ja ne kasvua ja kehitystä tukevat turvalliset ihmissuhteet löytyvät ihan muualta kuin satunnaisista tunneista samassa huoneessa vieraan bion kanssa!
Eikö tässä ole ollut kysymys myös siitä, VOIKO ÄITI YKSIPUOLISESTI ITSE NOIN VAIN PÄÄTTÄÄ ISÄN HUONOUDESTA/KELVOTTOMUUDESTA? Jos kumpi tahansa vanhempi tavalla tai toisella on vaaraksi lapselle fyysisesti taikka henkisen kehityksen kannalta, hänen tapaamisoikeuttaa tulee vähintään valvoa jopa rajoittaa. Mutta äiti tai isä YKSIN ei toisesta puolisosta tee sellaisia diagnooseja, koska väärinkäytösten mahdollisuus (jopa todennäköisyys) ja omanedun maksimointi olisi mahdollista.
Ajattelin vielä lisätä stooriini, että meillä ollut lähestymiskielto isällä niin poikaansa kun minuun. Tänä aikana sovittiin tapaamiset mobileen eli siis valvottuihin oloihin. Tämä siis kun hän oli vielä vapaalla. Eipä isää siellä paljon näkynyt varsinkaan kun itse sanoin, että en ehkä joka kerta poikaa pääse tuomaan tai viemään, että silloin joku muu hoitaisi kyydityksen. Eli ei paljon tapaamiset kiinnostanut vapaalla ollessaan. Ja kas kummaa vankilaan jouduttuaan johan rupesi kiinnostamaan. Niin ja lisäten vielä, että kun soittaa vankilasta pojalle, joka on neljä vuotias enimmäkseen haukkuu minun nykyistä mieheäni, johon kyllä puutuin heti. Melko kinkkinen tilanne!
Toivon, että voit suojella lasta tuollaiselta ihmiseltä, onhan lapsia otettu huostaankin, kun lähivanhempi on antanut lapsen olla tuollaisen kanssa tekemisissä (siis ei biologisen hirviön).
Jännää, että kun on biologia mukana, onkin ihan ok lasten viettää aikaa täysin yhteiskuntakelvottomien hylkiöiden kanssa!
Miten ihmeessä niin monella adoptoidulla menee niin hyivn, kun eivät ole tätä lapselle ah niin välttämätöntä biologista suhdetta saaneet?????