Tuntuuko teistä muistakin siltä, että esim.työkaverit ei suurinpiirtein muusta puhu kuin lapsistaan? Joteskin on alkanut viime aikoina sekin ärsyttää, kun jatkuvasti jää juttujen ulkopuolelle ja kaikki lapsi-jutut muistuttaa siitä, mitä itseltä puuttuu. Toivottavasti tämä on vain vaihe, joka menee ohi!
lapsijutut
hennukka-80
7769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oon huomannu saman,se varmaan johtuu siitä että itsellä on tämä lapsi asia nyt päällimmäisenä elämässä,ja alitajusesti kiinnottää huomiota kaikkeen mikä liittyy vaan lapsiin.oon ite huomannu että nyt sitä asiaa tulee telkkarista,radiosta ja joka paikasta,jokaisella vastaantulijallaki tuntuu olevan vauva kainalossa.
Lapsiin ja lapsijuttuihin havahtui vasta kun asia tuli ajankohtaiseksi omalle kohdalle.
Minua ei ole muiden jutut häirinneet silloin kun en ole vielä itse äidiksi päässyt yrittämäänkään.
Oikeastaan en ole edes noteerannut että muut ovat äitejä.
Vasta nyt kun hoidoilla oma vauva on tulossa olen havahtunut että suurin osa työkavereistanihan on ollut äitejä jo iät ja ajat.
He ovat kyllä kivasti tukeneet kun olen nyt ensi kertaa menossa synnyttämään ja on jännittänyt tuleva koitos.
Toisaalta jokaisella on omat huolensa ja vaikeutensa oli sitten lapsia tai ei.
Monet perheelliset elävät tosi vaikeassa parisuhteessa, jossa taas he tarvitsevat tukea, enkä ole itse kokenut että aiempi oma lapsettomuuteni olisi ollut esteenä heidän tukemiselleen.
Tosin se tilanne oli silloin vielä se etten erityisemmin kaivannut vielä lasta.
Kyllä heille on joutunut vällillä "vääntämällä" selittämään millainen kriisi tahaton lapsettomuus voi olla.Se ei kyllä ulkopuolisille kovin helposti avaudu, eikä kaikille kannata kertoa.
Kyllähän se siltä tuntuu. Ja jotenkin ne on herkemmässä kuulemaankin kuin ennen hoitoja. Sama kun se että tuntuu että raskaana olevia naisia tulee vastaan joka hetki. Yritän kovasti olla katkeroitumatta, mutta tulee hetkiä kun oikeasti tekis mieli vaan kirkua elämän vääryyttä..
Viime kesänä jäi 2 työkaveria äitiyslomalle ja nyt joulun alla jäi sit 2 työkaveria lisää. Kovasti kyllä ahdistaa ja pahalta tuntuu, kun meillä on yritetty pientä jo yli vuoden ilman tulosta. Vauvajuttuja vaan töissä puhuvat kahvipöydässä, niin istupa siinä sitten kuulemassa. :( ...Ja viime kuukausina on tullut tietoon 3 loppuvuoden vauvaa lähipiiriinkin. Me kuitenkin vasta aloittelemassa lapsettomuuspoliklinikalla käyntejä ja tutkimuksia syksyllä, kun ei aikaisemmin mukamas päässyt. Sanoivat omassa terveyskeskuksessa, että ollaan jo niin vanhoja, ettei enää kiirettä. (liki 30v kuitenkin vasta). Meni kyllä usko ja luottamus moiseen. Ja epäsäännöllisten menkkojen vuoksi lääkittynä nyt saan pettyä kerran kuussa siihen, että housuun valahtaa sitä punaista... Ei edes enää jaksa uskoa, että luomuna mitään tapahtuisi.
...Siis itku pääsee joka kerta, kun sitä punaista löytyy ja nykypäivänä ei enää oikein kestä, kun ympärillä ne hyvää tarkoittavat ihmiset kyselee, että jokos teillä on perheenlisäystä. ...Sit itkettää illalla ihan tosissaan. Taitaapi olla parempi mainita itsensä vaan "tomaattisilmänä" tästä eteenpäin.
Lohduttavaa tulla tänne ja lukea samaa kokevien ajatuksia. Välillä nimittäin tuntuu, että olen työpaikalla ja ystäväpiirissä ainoa, joka kärsii tahattomasta lapsettomuudesta ja ne jotka asiasta vieläpä jollain tasolla tietävät eivät yhtään ajattele sanomisiaan. Tsemppiä vaan kaikille ja uskotaan siihen, että meilläkin on joskus muutakin kuin se punainen..
Itse kärsin lapsettomuudesta olen meidän suhteessa vieläpä se syypää siihen... On todella raskasta kuunnella toisten voivottelua, kun emme saa lasta aikaseksi, kun on kolme vuotta turhaan yrittänyt ja rampattu hoidoissa, jotka eivät vielä ole tuottaneet tulosta.
Vinkkejä satelee vaikka mistä ja vihjailuja, paras on ollut että mieheni sukulainen tuumasi, että pitääkö meille näyttää malllia miten niitä lapsia tehdän... Monta kertaa on pitänyt hammasta purra ja kotona tihrustaa muiden sanoja. Toiset vaan tuumailee, etteitarvinnut kun pari kuukautta yrittää ja heti tärppäs...Kaikki eivät ajattele!!!
Eniten minua kiehuttaa se kun toiset puhuu lasten hankkimisestsa, kuin ne olisivat kaupan hyllyltä saatavaa tavaraa... Lapsia ei hankita, niitä saadaan jos saadaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Anteeksi vuodatukseni...jonnekkin sitä vaan pitää välillä purkaa.