Juomapeli

*mwuahahaa,* Minä taas. Okei, kaikki eivät pidä tarinoistani, mutta se ei ole vakavaa :)

Laitan tännekin nyt kappaleen 17, eräästä tarinastani, joka löytyy kotisivuiltani ja myös koodista (Vodka ja Joni) mielestäni toimii myös näin yksittäin. Moni teistä on tämän ehkä jo lukenutkin (vuosi sitten julkaistu)

Tarinan henkilöt: Cecilia (vain alussa) Vodka ja Joni. Joni on pettänyt Cecilian pikkuveljeä, he ovat eronneet ja Cecilia haluaa että tämä pettäjä saa pienen 'opetuksen' ; kuvioihin astuu Vodka.)

(luultavasti poistan nämä myöhemmin tältä palstalta.)
******************************************************



Cecilia:



Kukaan ei petä mun veljeä ja pääse siitä kuin koira veräjästä.



Oon seurannut Jonia jo pitkän aikaa katseellani, siitä hetkestä kun näin sen astuvan clubille. Toi kundi tarvitsee opetuksen, kunnon opetuksen.

Tää saattaa olla mun onnen päiväni, mietin, kun haen itselleni uuden drinkin ja; no kukas muukaan kun mun työkaveri Vodka….



Hymyilen katsoessani sitä: se todella on komea mies, mikä sääli meille naisille, että se on homo. Mutta saahan tyttö aina katsoa, eikö? Katselu ja ihailu ei oo pettämistä. Kutsun sen nimeä ja vilkutan, se kääntyy, hymyilen nähdessään mut ja viittoo mua luokseen.



Kävelen lähemmäksi virnistäen hullunlailla.

”Mikä yllätys nähdä sut täällä.” Sanon ja maistan mansikkamargariittaani.



”Yllätys nähdä SUT täällä, kaikista ihmisistä. Vaihdoitko seksuaalista mieltymystäsi vai mitä?” Se vastaa mun virneeseen. ”Mikä tuo sut tänne?”



”Oon täällä mun veljen kanssa, muistako Jessen?” Kysyn, Jesse on joskus tullut mua vastaan töihin ja tiedän, että Vodka muistaa sen. ”Ja mun mies on täällä myös, oon siis kiltti tyttö.” Virnistän. ”Kuten aina.” Lisään sitten.



“Kiltti tyttö?” Se nostaa kulmaansa huvittuneena. “Jos en tuntis sua paremmin, saattaisin uskoa.” Se kiusaa, oon jo tottunut siihen, me kiusoitellaan usein toisiamme näin. ”Oot siis sun veljen kanssa? Miksi? Tarvitseeko se lapsenvahtia?”



”No tiedäthän sä miten se on; on pidettävä huolta perheestä, katsottava nuorison perään.” Virnistän, luoja, että rakastan tätä kundia. ”Yksin täällä tänään? Missä poikaystävä? Onko sellaista?” Kysyn ja maistan juomaani.



”Sanotaan vaikka niin, että menetin kiinnostukseni sitä kohtaan,” se kertoo ja yritän olla virnistämättä mielipuolen tavoin. ”Istutaanko alas ja voit kertoa miksi sun veljes tarvitsee kaitsijaa?” Voisin melkein taputtaa käsiäni yhteen innostuksesta. Suostun ehdotukseen ja siirrytään vapaan pöydän ääreen, ei kovin kaukana.



”Katsos kun Jesse erosi poikaystävästään vain vähän aikaa sitten, ne asui yhdessä ja…” Aloitan hitaasti, keräten ajatuksiani. ”Ja tää kundi petti sitä, särki sen sydämen.”



”Joten…” Se aloittaa, selvästi miettien mihin oon menossa. ”Haluatko, että pidän huolta sun pikkuveljestä? Voin kyllä tehdä sen.” Se hymyilee laiskasti.



Varmasti se voisikin, mutta ei, Jesse ei oo sille, mun veli on aivan liian nuori ja viaton Vodkan kaltaiselle kundille.



”Ei, itse asiassa, mulla on haaste sulle, paljon isompi kuin mun veljen särkyneen sydämen parantaminen.” Virnistän ja yritän peittää sen. Tiedän saaneeni sen huomion, tiedän, ettei se voi vastustaa haasteita.



”Haaste?” Se kysyy, nostaa kulmaansa epäileväisenä.



Hymyilen, otan aikani ennen kuin vastaan, nautiskellen lasini sisällöstä. Lopulta lasken sen alas pöydälle ja nojaudun lähemmäksi. ”Kundi jonka kanssa mun veljeni oli… Mun veljeni ei oo ainut joka on polttanut näppinsä sen kanssa, kuvittelen…hm… ehkä on mahdotonta, että kukaan saa sitä kesytettyä.” Nojaudun taakse päin, vilkaisen baaritiskin suuntaan ja sitten takaisin Vodkaan. Nostan kulmaani, hymyilen ja koitan nähdä mitä se ajattelee.



”Ehkä…” Se nyökkää, ymmärtäen mihin tähtään, muttei suostu nielemään syöttiä niin helpolla kuin ajattelin. Se on fiksu mies, on myönnettävä se.



”Joten se kundi on haaste, todellinen haaste.” Sanon, katsomatta Vodkaan. ”Ehkä liiankin kova haaste, ajattelin, että ehkä saattaisit olla se mies joka pystyisi…” Katson sitä, tarkkailen, kuin laskeskellen sen mahdollisuuksia.

”Mutta ehkä se on liikaa, jopa sulle…”



”Mitä sulla oli mielessä?… Haluatko, että harrastan seksiä sen kanssa? Mikä haaste siinä on?”

”Seksiä?” Kysyn, ”ootko top vai bottom?” Virnistän. “Jonin saaminen sänkyyn ei ole haaste Vodka…” Oon hiljaa hetken. “Jos tykkäät ottaa sitä… no tiedäthän?” Lisään.



“Mikä sitten on? Ja älä koskaan kutsu mua bottomiksi!” Se teeskentelee loukkaantuneensa mun vihjailusta, mutta näen huvittuneisuuden sen silmissä. Mitä se sanoikaan mulle kerran?…hm… Aivan; ’Maailma ei ole nähnyt miestä, joka saisi mahtavan Vodkan kumartumaan sille.’ Hymyilen muistolle, rakas ystävä; juuri siihen mä luotankin. Yritän olla nauramatta. Nää kaksi olisi niin täydellinen pari toisilleen, ettei maailma oo nähnyt toista, molemmat itsetietoisia, jopa itserakkaita, no kukaan ei oo ehkä yhtä itserakas kuin Joni.



”Juttu on, että Joni… hm… pitää seksistä, ymmärtääkseni sillä on ollut monia kumppaneita ja se on top…” Pidän jälleen pienen tauon ja yritän saada juopuneen mieleni toimimaan niin kuin haluan. ”Joten haaste on; onko sellaista miestä joka laittaisi Jonin aisoihin?”



”Anna kun arvaan; haluat että panen sitä?” Se kysyy suoraan, katsoen mua huvittuneena.



”En oo varma onko susta tekemään se mitä kukaan mies ei oo onnistunut tekemään ennen sua.” Piilotan hymyni, kyllä; kundilla josta puhun on vielä kirsikkansa tallella. Jesse on kertonut ja Vodkan täytyy olla kiinnostunut nyt, tiedän että se on.

”Kuten sanoin, se on haaste… Mutta jos et oo kiinnostunut, ajatellen ettet ehkä pysty… Ymmärrän täydellisesti.”



”En sanonut niin… Mietin vaan mitä saan siitä hyvästä?”



”Mitä saat jos onnistut?” Kysyn, käännyn katsomaan ympärilleni, haen Jonia katseellani ja lopulta löydän sen. Virnistän; nyt se saa maistaa omaa lääkettään… Katson takaisin Vodkaan, ”jos onnistut kesyttämään Jonin, niin… Tehdään veto? Jos onnistut, tarjoan sulle illallisen sun valitsemassa ravintolassa ja hauskan illan ulkona.” Ehdotan. ”Ja se kundi on täällä nyt, haluatko nähdä sen?” Oon varma, että viimeistään kun Vodka näkee sen, sopimus on sinetöity.



Se katsoo suuntaan jonka osoitan sille, näkee Jonin ja näen välittömästi kiinnostuksen sen silmissä. Sen katse mittailee Jonin vartaloa päästää varpaisiin ja piilotan hymyn juomaani. Kyllä, Joni totisesti on katseen kestävä, kukaan ei voisi kiistää etteikö se olisi komea mies, jos vain se ei olisi niin pinnallinen paskiainen… Uskoakseni teen sille jopa palveluksen asettamalla tän ansan, ohjaamalla Vodkan sen luokse. Sillä onhan Vodka komea, enkä voi sanoa siitä pahaa sanaa muutenkaan, mutta tiedän sen maun. Ymmärtääkseni Vodka pitää melko rajustakin menosta makuuhuoneessa ja juuri sitä Joni tarvitsee.



”Rehellisesti sanoen, aika… herkullinen… mutta jos se jakaa itseään niin kuin sanoit sen tekevän, en oo kiinnostunut. En tykkää jakaa omiani.” Se sanoo sitten. Uskallapas perääntyä nyt, en anna sun pilata mun suunnitelmaa.



”Niin, saattaa olla liian kova pala sun nieltäväksi, kuten sanoin; haaste on kesyttää Joni, ehkä et oo vaan tarpeeksi iso mies siihen?” Huokaan ja jatkan. ”Etsin jonkun toisen.”





“Ei ole sun asias tuomita onko mussa miestä tarpeeksi!” Se tiuskahtaa. ”Voittaisin haasteen minä päivänä tahansa.”



”Ihanko totta?” Nostan kulmaani, ”En tiedä uskonko, tarvitsen todisteita.” Katson kohti Jonia ja sitten hitaasti taisin Vodkaa.



”Tarvitset todisteen? Mä teen tosta kundista bottomin, pysyvästi jos se musta riippuu!” Se lyö nyrkkinsä pöytään, voisin nauraa, mutta pidätän itseni ja hymyilen kauniisti.



Jos vain voisin olla kärpänen katossa kun kaikki tää tapahtuu, kun se ottaa Jonin. Äkkiä tunnen itseni melko kiimaiseksi, Pauli on onnen mies tänä yönä. ”Tartu hetkeen,” Rohkaisen ystävääni.





**^^**^^**^^**

Vodka:



Kiehun sisältä, toi… nainen… sai mut lupaamaan, että kesyttäisin ton… pettäjän. Okei, se on hyvännäköinen… ja vaikka se omaa haasteen – ja pidän haasteista – kammoksun eniten pettämistä. Mutta teen sen, aion opettaa ton pettäjän olemaan kuuliainen bottom. Katson sitä, odotan oikeaa tilaisuutta. Katson kuinka Cecilia liittyy veljensä seuraan, juoden itsensä yhä kovempaan humalaan.

Katson pikaista kohtaamista pettäjän ja Jessen välillä. Cecilian veli vetäytyy kauemmaksi siitä, selvästi tuohtuneena ja se kundi, jolla on mustat hiukset, katsoo sen perään kunnes viimein siirtyy baaritiskille tilaamaan juotavaa, jonka se kaataa alas kurkustaan hämmästyttävällä vauhdilla.



Liikun lähemmäksi, kunnes seison sen vierellä. Tää pettäjä… Mikä sen nimi olikaan?… juo tiukkaan tahtiin, kai yrittää hukuttaa surujaan. Nytkö yrität unohtaa kaikki paskamaiset jutut jotka oot tehnyt? Ajattelen happamana, mutta hymyilen kuitenkin viettelevästi tälle miehelle ja kysyn; ”Haluatko uuden drinkin?”



Se katsoo ylös, meidän katseet kohtaa ja se hymyilee antaessaan katseensa laskeutua alas mun vartalolla. Se nostaa katseensa takaisin ja ihailen sen kauniin ruskeita silmiä; se on jopa komeampi näin läheltä katsottuna. Tällaiset on siis pettäjän silmät.



”Ootko yksin täällä?” Yritän aloittaa keskustelua. Se on hiljaa hetken.

”En oo enää, enhän?” Se kysyy virnistäen.

”Et, mutta mitä sun kaltainen komistus tekee täällä yksin?” Se naurahtaa, huvittuneisuus silmissään, selvästi tottunut kuulemaan samankaltaisia kohteliaisuuksia, mutta haluaa kuulla niitä siitä huolimatta.



”Voisin kysyä samaa sulta.” Virnistys, leikittelevä äänensävy, mies joka juuri äsken hukutti surujaan juomaan flirttailee nyt avoimesti mun kanssa. Mikä tahansa suhde sen ja Cecilian veljen välillä oli, epäilen ettei se ollut aitoa rakkautta.



”Voisit, mutta vastaisinko sulle?” Yritän pelata sen peliä. Se on enemmän kuin hiprakassa, joten tulee olemaan helppoa saamaan se pelaamaan mun pussiin.

”Mites se juoma jota tarjosit?” Se kysyy.

”Mitä haluat?”

”batteri vodka.” Nostan kulmiani hämmästyneenä, toi pettäjä, haluaa vodkaa?



“Etkö pelkää, että tipahdat pöydän alle?” Virnistän haasteellisesti ja lisään, ”ja mikä sun nimi on?”



”Minä? Pöydän alle? Se tulee olemaan sinä ennen mua.” Se haastaa takaisin. ”Mun nimi on Joni, sun?”

“Misha…” Vastaan ja päätän kiusata sitä hieman, “mutta mun ystävät kutsuu mua vodkaksi. Oo varovainen Joni, siitä kenet haastat,” Virnistän vaarallisesti ja päätän mennä hakemaan juomat. Ennen kuin lähden, käännyn ja katson sitä uudemman kerran. ”Pelataan yhtä peliä?”

Se katsoo mua uteliaisuus herätettynä sen silmissä ja näen kuinka se vilkaisee pöytää kohti, jossa istuu sen ikäisiä kundeja ja yksi niistä katsoo takaisin kysyvästi. Se ei ollut yksin oikeasti, eihän? Se katsoo takaisin muhun.

”Peliä?” Se kysyy.



“Niin. Todista mulle, että voit juoda mut pöydän alle. Jos onnistut, mä voin… tehdä mitä haluat. Mutta jos mä juon sut pöydän alle, mulla on oikeus tehdä sama sulle.” Ja se olen kyllä minä joka voittaa. Oon sentään venäläinen, me ollaan synnytty luontaisella vastustuskyvyllä viinaa vastaan ja tarvitaan PALJON sitä tippuaksemme pöydän alle. Sinä sen sijaan… suomipoika… puoliksi jo kännissä… sun perse tulee niin olemaan mun!



Näen kuinka se miettii hetken; olisiko viisasta suostua, voisiko se voittaa mut? Hymyilen ja päätän antaa viimeisen työnnön oikeaan suuntaan.

”Tietenkin jos pelkäät häviäväsi…” Aloitan tyynesti ja näen välähdyksen sen silmissä.

”Minä? Pelkäsin?” Se nauraa. “Aika kuule hiljaista. Mä voin voittaa sut, oon mukana.”

”Loistavaa,” väläytän sille hurmaavimman hymyni ja lähden hakemaan juomia. Tai ehkä… pullo vahvinta alkoholia mitä täältä saa ja pari shottilasia.



Tiskillä tilaan pullon vodkaa –miksi ei? Se pettäjä… Joni, halusi sitä ja se helpottaa mun asiaa. Tunnen oloni kuumaksi jo pelkästä ajatuksesta siitä kundista mun allani; se häviää niin varmasti ja sen jälkeen se on kokonaan mun. Vaikka mua inhottaakin se mitä se on tehnyt, se on todella seksikäs kundi… mikä tekee haasteen mulle helpoksi. Otan pullon ja lasit ja palaan takaisin sen luokse, istutaan alas pöydän ääreen.



”Ajattelin tän olevan paras meidän kilpailulle, vai mitä luulet Joni?” Näen yllättyneisyyden sen silmissä ja virnistän, ehkä se ei saattanut arvata, että valitsisin raakaa vodkaa ilman mitään mikä pehmentäisi sen makua.



Kaadan ensimmäiset shotit meille molemmille, tarjoan toisen lasin sille ja katson kuinka se nostaa sen huulilleen. Kuvittelen äkkiä jotain aivan muuta lähelle sen huulia ja tunnen itseni jälleen kuumaksi. Alan pitää tästä haasteesta, ajattelen itsekseni kun kulautan oman shottini kurkusta alas.



Ensimmäinen drinkki menee alas helposti. No, mulla on ollut harjoitusta näiden kanssa. Joni sen sijaan… sen kasvot ei pysty peittämään irvistystä maulle… pidät kyllä toisesta vodkasta jonka sulle tarjoan, ajattelen ja hymyilen sille uudestaan.



Otan toisen lasillisen käteeni ja odotan kunnes se seuraa mun esimerkkiä. Se yrittää niin kovasti peittää sen mitä mieltä se on mausta, melkein säälin sitä, mutta vain melkein.

”Etkö tunne itseäsi… kuumaksi?” Kysyn viattomasti juodessani toisen shottini.



Sen ruskeat silmät katsoo mun omiini, sen huulet raoillaan, kuin anellen suudelmaa. Se taivuttaa päätään sivulle, sormet leikkii shottilasin pinnalla, seksikäs katse sen silmissä, kiusaa mua, kiihottaa mua.

”Täällä tosiaan on aika kuuma.” Se toteaa ja nuolaisee huuliaan kostuttaakseen ne.



Haluan nauraa… Toi pettäjä ei tiedä mitä se pyytää. Mutta jos se haluaa sitä niin paljon… Siirryn istumaan sen viereen. Sitten, irrottamatta katsettani, nostan kolmannen lasin huulilleni, mutta ennen kuin juon sen, annan kieleni liikkua sen reunalla, nuollen tipan alkoholia.



Se seuraa mua katsellaan, pupillit laajentuneina, se tarttuu kolmanteen shottiin, pidellen mun katsettani pakottaessaan sisällön alas kurkustaan. Se räpäyttää silmiään js näen kuinka alkoholi alkaa ottaa siitä otteen, näen kuinka se yrittää taistella turhaan sen voimaa vastaan. Mulla on sut nyt; mun saalis.



Tunnen oloni hieman kuumaksi kolmen shotin jälkeen, mutta se on vielä kaukana edes hiprakasta. Kuitenkin… ehkä mun pitäisi esittää vähän? Annan pääni heilahtaa hieman, lasken käteni Jonin reidelle ja yritän saada sen näyttämään vahingolta. Mun käsi pysyy siinä hetken, ehkä kauemminkin ja kun viimein poistan sen, virnistän.

”Anteeksi, alkoholi alkaa vaikuttaa.”



Se hymyilee, nojautuu lähemmäksi, sen huulet miltei koskettaen mun ihoani. ”Sitä sattuu…” Se kuiskaa ja nojautuu taas taakse.



Päätän antaa sille pienen tauon, en halua sitä täysin humalaan. Mitä hauskaa on ottaa sammunut pettäjä? Ja haluan ottaa sen, tunnen kuinka vartaloni vastaa sen läheisyyteen. Hiton Cecilia, se nainen tuntee mut paremmin kuin mitä pidin mahdollisena. Päätän jatkaa keskustelua Jonin kanssa.



“Oon miettinyt… Mitä aiot tehdä mulle jos voitat?” Kysyn. Se hymyilee, himo sen silmissä.



”No ensin..” Se aloittaa, koskettaa mun leukaa ja antaa kätensä liukua alas mun kaulaa, piirtäen pieniä ympyröitä mun nännien kohdalle. ”Riisuisin sut näistä vaatteista…” Se pitää tauon, katsoo mun silmiin, sen käsi liukuu alas mun vatsaa ja värisen, pidän suunnasta jota kohti se etenee, mutta se pysähtyy ennen kuin koskettaa mua sieltä ja te tiedätte mistä. Se nojautuu mua kohti, ajattelen, että se saattaisi suudella mua, sen hengitys mun ihollani, huulet miltei koskettaen. ”Saisin sut kiemurtelemaan mun allani, mutta miksi paljastaa kaikkea vielä?” Ja taas se nojautuu taakse, sen käsi nousee mun vartalolta ja se kurottautuu ottamaan neljännen shottinsa, se nostaa lasinsa mulle, hymy, juoma katoaa alas sen huulien välistä.

Se on paha suustaan, hyvällä tavalla paha. Sen sanat saa mut kuumaksi, mutta se tulee olemaan se, joka kiemurtelee mun allani. Jonin ei tarvitse tietää sitä vielä. Virnistän, otan uuden shotin.



Se poistuu hetkeksi miestenhuoneeseen, mun silmät kiiluu katsoessani, miten sen askeleet horjuu hieman. Tiedän saavani sen pian. odotan kärsivällisesti kunnes se palaa. Se hymyilee istuessaan alas.

”Tulin takaisin.” Se ilmoittaa, naureskellen hieman itselleen.



Se näyttää niin…oudon suloiselta, hihittäen noin… Se pyyhkii pettäjän kuvan mielestäni, jättäen vain humaltuneen, avuttomasti hihittävän ja hyvin haluttavan nuoren miehen. Hymyilen, mun ääneni hieman käheä himosta joka alkaa kerääntyä mun vatsanpohjaan.

”Ehdin jo kaivata sua beibi.”



Se hymyilee paljon ja miten kaunis hymy se onkaan, hymykuopat ja kaikki. Se katsoo pöytää kuin etsien jotain ja nuolee huuliaan. Se katsoo takaisin muhun.

”Mulla on jano…” Se sanoo ja mietin miten se onnistuukin näyttämään ja kuulostamaan niin viattomalta nyt.



”Haluaisitko uuden drinkin?” Tarjoan. ”Tai ehkä haluaisit levätä hieman? Tiedän hyvän paikan jossa istua rauhassa ja nauttia seurasta.” Sanon, ajatellen vieväni sen kotiin.

”Tiedätkö?” Se kysyy. “No olisihan se helpompi jutella ja…” sen jalka koskettaa mun omaani vihjailevasti, ”…muuta, jossakin rauhallisemmassa paikassa.” Se virnistää.



”Siinä tapauksessa… sun jälkeesi.” Nousen, viittoen sille nousemaan mun kanssa. ”Tai ehkä... haluaisit, että kantaisin sut, Joni?” Virnistän. Se nostaa kulmaansa ja nousee ylös.

”Enköhän mä kuule pärjää ihan hyvin,” se sanoo, horjuen hieman, mutta yrittäen peittää sen hymyllä.



Menen ovelle ja pidän sitä auki Jonille. Kumarran hieman kun se tulee lähemmäksi. ”Naiset ensin.”



Se tuijottaa mua. ”Sä se nainen oot.” Se tuhahtaa, nostaen leukaansa ylpeänä, mutta astuen ulos mun edellä kaikesta huolimatta. ”Missä tää paikka on, se mihin haluat mut viedä?” Se kysyy ja kääntyy katsomaan mua.



”Ei kovin kaukana, voidaan kävellä,” vastaan, tukahduttaen hihityksen. Minäkö - nainen? Paras vitsi minkä oon ikinä kuullut. Voi Joni, valmistaudu isoimpaan –ja mä tarkoitan ISOIMPAAN – yllätykseen, jonka oot ikinä kohdannut.

Se kurtistaa kulmiaan, kai ajatus kävelemisestä ei innostaisi sitä tilassa jossa se on.



”Näytä tietä.” Se pyytää.



Kävelen jokseenkin hitaasti, näen melko selvästi kuinka sen askeleet huojuu. Se on enemmän humalassa kuin mitä ajattelin, mutta toisaalta tää kävely tekee sille hyvää.

”Kerro mulle itsestäsi Joni.” Päätän jutella sille. Huolimatta sen pettäjän maineesta, se on saanut mut kiinnostuneeksi. Tarpeeksi kiinnostuneeksi, että haluan tietää siitä enemmän ja eikö haaste ollut tehdä tästä enemmän kuin yhdenillan juttu?



”Musta?” Se kysyy, virnistää. “No… oon 23-vuotias… Oon neljäsosa mustalainen, usko tai älä; mun äitini puolelta, moni ei tiedä sitä… Oon asunut täällä koko ikäni. Työskentelen vartijana ja oon myös tehnyt mallin töitä… On paljon asioita, tässä vain muutamia… Ja mitä haluan tulevaisuudessa se on vielä auki.” Se selittää. ”Kerro jotain susta?”



”Oon syntynyt Venäjällä, vartuin siellä ja muutin tänne parikymppisenä. Mitä tulee mun töihini… se on vain työtä, jotakin mistä saa rahaa. Oon 27-vuotias ja…” Pysäytän hetkeksi ja virnistän. ”Oon vannoutunut top.”

”Siinä on siis ongelma; niin oon minäkin.” Se vastaa mun virneeseen.

”Voi olla hyvin… sitkeä taivuttelemaan.” Virnistän uudelleen ja jatkan rauhallista kävelytahtia. Viihdytän itseäni ajatuksilla tästä kundista mun bottomina.



”Tää on peli, me pelataan peliä ja jos voitan sun perse kuuluu mulle.” Se hymyilee leikkisästi.



”Oon hyvä pelaamaan pelejä Joni.” Vastaan, se katsoo mua hiljaa ja uteliaana. Oot mun Joni, ajattelen huvittuneena kun käännyn kerrostalolle, jossa mun asuntoni on.



”Perillä ollaan, mennään sisään.”



Päästän Jonin edelläni, se riisuu takkinsa hitaasti ja katsoo ympärilleen. Tunnen sen epävarmuuden ja päätän pelata iisisti toistaiseksi.

”Tässä on siis mun koti, tee olosi mukavaksi. Haluaisitko juotavaa?” Päätän esittää täydellistä isäntää ja johdatan sen pieneen, mutta mukavaan olohuoneeseen.



“Peli on yhä käynnissä, eikö?” Se virnistää, ”kyllä, haluaisin juotavaa.”



”Totta kai peli on yhä käynnissä,” vastaan ja otan esille pullon vodkaa pienestä baarikaapissa. Päätän tuoda jotain alkoholitonta juomista myös, se sanoi olevansa janoinen. ”Mitä haluaisit juoda ennen kuin jatketaan juomapeliä?”



”Vesi kelpaa, kiitos.” Se hymyilee.



Meen keittiöön, se on isompi kuin useimmissa asunnoissa, mutta halusin ison keittiön, oon kokki harrastukseltani. Tiedän, niin epämiehekäs harrastus, mutta jos sulla olisi ollut äiti joka vaatisi, että sun täytyy osata laittaa ruokaa itsellesi, susta tulis kuitenkin riippuvainen siitä… Otan pullon mineraalivettä ja kaadan sitä pitkään lasiin. Palaan takaisin olohuoneeseen, mistä löydän tulevan bottom rakastajani.



Se istuu sohvalla katsellen ympärilleen tarkkaavaisena. Ojennan lasin mineraalivettä ja se ottaa sen vastaan kiitoksella.



”Sulla on kiva asunto, vuokra taitaa olla korkea?”

”Hm…” Odotan ennen kuin vastaan.



”Mitä sä oikein teet täällä? Ymmärrän viehätyksen muuttaa tänne sun maasta, asiat on aika sekaisin siellä, eikö? Täällä on paljon parempi, paremmat mahdollisuudet ja…” Se katsoo mua, sen silmät kaventuen aavistuksen, hymy sen huulilla, mutta ei sellainen hymy joka miellyttäisi mua etenkään noiden sanojen kanssa. Leikit tulella Joni. ”Mitä sä todella teet täällä Misha?” Haistan ennakkoluulon.



Tää kaikki johtuu siis siitä, että oon venäläinen? Oonko muka huonompi siitä syystä? Mitä se tekee sitten susta; osaksi mustalainen verestä. Silti pidän ilmeeni tasaisena, luvaten sille rangaistuksen mielessäni. Kyllä mä sua rankaisen, syystä että asetat itsesi mua paremmaksi. Pidän ääneni iloisena ja yritän vastata parhaan kykyni mukaan. ”työskentelen pienessä tietokonefirmassa, tienaan tarpeeksi elääkseni kunnon elämää.” Sisälläni kaikki kiehuu.



Opetan sille, että oon arvoinen, en ole huonompi kuin kukaan tässä kirotussa maassa, jossa kaikki tuntuu halveksuvan mua, kun kuulee mistä oon kotoisin.

”Se on hienoa…” Se vastaa tauon jälkeen.



”Niin on, ” nyökkään ja istun sen viereen. ”Palataanko meidän peliin?” Se nyökkää ja hymyilee jo paljon avoimemmin



“Kaadan vodkaa meidän molempien laseihin ja annan toisen sille, ’vahingossa’ nojautuen vasten sen olkaa. Aika aloittaa todellisen haasteen kohtaaminen… Tunnen oloni kiihottuneeksi pelkästä ajatuksesta ja suuttumus jota tunnen tekee siitä vain voimakkaamman. Se liikkuu lähemmäksi ja kaataa juoman alas kurkustaan.



Juon omani. kaadan nopeasti uudet meille ja ojennan sille toisen hymyillen tavalla minkä toivon olevan viettelevä. ”Ehkä voisin ehdottaa maljaa?”



“anna mennä,” se vastaa ja hymyilee takaisin.



”Bottomille!” Virnistän vaarallisesti ja katson sitä silmiin. Näen välähdyksen hermoistuneisuutta, mutta se kadottaa sen nopeasti.

”Bottomille,” se toistaa mun perässä.



Katson kuinka se juo lasinsa tyhjäksi ja juon omani perässä. Alan tuntea juomisen vaikutuksen, mutta silti oon kaukana humalasta. Sen käsi laskeutuu mun reidelle ja se virnistää mulle.

”Miten voit?” Se kysyy ja tekee sen jutun sen niskalla, jutun mikä sa mut haluamaan imeä sitä ja jättää jäljen sen ihoon.

”Vähän humalassa,” vastaan ja mun kalu herää hereille sen kosketuksesta. Joni, koettelet kohtaloa. Mun käsi kurottautuu sen kasvoille, tartun siihen ja annan sille voimakkaan dominoivan suudelman, pakotan kieleni sen suuhun, maistan alkoholin. Yllättyneenä huomaan sen vastaavaan innokkaasti. Hm… hukun sen lämpöön, ajatus pälkähtää mun mieleen: Onko se kaappi bottom? Se ainakin käyttäytyy niin kuin yks, melkein rukoillen tulevansa pannuksi sohvalla jolla me istutaan. Jonkin ajan kuluttua, kuin heräten, se alkaa pistää hanttiin; yrittää ottaa kontrollin itselleen, se tuo kätensä mun rinnalleni ja mietin aikooko se työntää mut pois vai saada mut lähemmäksi. Se huokaisee mun suuhun.



Päätän ottaa askeleen eteenpäin. Tartun sen ranteisiin ja työnnän pois mun rinnalta samaan aikaan työnnän eteenpäin rinnallani, pakottaen sen makuulle, jatkan suudelmaa. Se pyristelee vastaan, mutta pyristely on aivan liian heikkoa, että uskoisin sen todella haluavan, että lopettaisin.



Houkutus viedä tilanne pidemmälle on kova, mutta me sovittiin pelistä. Pelin pitäisi päättää kumpi saisi olla top. Mutta… se tulee olemaan minä ja peli vain viivyttää meitä hieman. Istun takaisin ylös ja päästän irti sen ranteista antaen sille tilaisuuden vapaaseen liikkumiseen. Virnistän sille, nähdessäni sen punaiset huulet ja laajentuneet pupillit. Oot todellakin kaappibottom, et oo vaan huomannut sitä vielä. Mutta näen sen niin helposti Joni, haluat sitä niin paljon… Kurottaudun kohti pulloa ja kaadan uuden shotin sille. ”Juo tyhjäksi Joni, ja parempi voittakoon.” Isken silmääni.



Hitaasti se nousee istumaan ja ottaa tarjotun lasin. Se yrittää näyttää itsevarmalta, mutta näen sen lävitse.

”Parempi voittakoon,” se sanoo ja juo lasinsa tyhjäksi samalla kun juon omani. Huomaan sen käden vapisevan kun se asettaa lasinsa alas.



Päätän testata sitä. Nousen ylös ja kysyn, ”haittaisiko jos siirryttäisiin keittiöön? Tunnen itseni hieman nälkäiseksi.” Nälkä on hyvä ilmaisu sille mitä tunnen. Odotan, että se nousee ylös uteliaana pystyykö se.



Se henkäisee syvään, ei tunne oloaan niin hyväksi eihän? Se nousee hitaasti, mutta, kuten arvasin, sen jalat pettää sen alta.



Yritän olla nauramatta, kun näen sen kaatuvan lattialle. Se rikkoo putoamisen käsillään, mutta onnistuu kuitenkin lyömään jalkansa. Auts, värähdän sympatisoiden sitä ja ojennan käteni auttaakseni sen ylös. ”Ootko kunnossa?” Kysyn ja hymyilen herttaisesti, niin herttaisesti kuin pystyn. Mulla on hyvä syy hymyyn; oon voittanut pelin! Join sen pöydän alle. Sen perse on mun!! Mutta en oo neanderilainen villi, voin odottaa.



Se näyttää nolostuneelta; se kiroaa hiljaa ja nousee polvilleen. Se katsoo ylös ja tarttuu mun tarjottuun käteen. Se katsoo kahvipöytää tajuten mitä juuri tapahtui.



Sen kauhun täyttämät kasvot saa mut nauramaan. ”No,” Sanon sitten, ”tää tarkoittaa, että mä voitin. Etkö oo nälkäinen? Tarvitset energiaa pian, niin kuin minäkin.”



Vapiseeko se? Mietin. Se ei sano mitään, tyytyy nyökkäämään päätään. Sen on parempi olla edes yrittämättä perääntyä nyt. Sopimus on sopimus.



Suuntaan keittiöön, odottaen, että se seuraa. Keittiössä otan esille leipää ja juustoa, teen muutaman voileivän meille molemmille. Sen pitäisi syödä jotakin, ehkä se selventäisi sen päätä hieman. Tosia asia on, että ihminen kestää alkoholia paljon paremmin täydellä vatsalla. Ehkä se kuitenkin on jo liian myöhäistä? Asetan leivät litteälle lautaselle ja otan pullon punaviiniä, jota kaadan viinilaseihin.



Se istuu keittiönpöydän ääressä ja katsoo mua hiljaisena. Voi toista; ihan hermostunut. Annan sille viinilasin, josta se välittömästi maistaa. Se laskee lasin pöydälle ja kurottautuu voileipää kohti. Se katsoo mua ja laskee leivän alas ottamatta palaakaan.



”Mitä sä teet mulle?” Kysymys esitetään varovasti ja katse sen silmissä saa sen näyttämään todellista ikäänsä paljon nuoremmalta, vaikka nuori se on yhä.



”Oot melko utelias, etkö?” Kysyn ja pureskelen leipääni. ”Se tulee olemaan jotakin mistä pidät Joni.” Katson sen lasia; jo puoli tyhjä, otan varovaisen kulauksen omastani. Mun ei tarvitse tulla humalaan, se on tarpeeksi humalassa meidän molempien edestä.



Se näyttää miettivän mitä juuri sanoin, se ottaa leivän käsiinsä ja tällä kertaa ottaa puraisun siitä, pureskellen huolellisesti. Se maistaa viiniä uudestaan ja mietin oliko viisasta antaa sille enempää alkoholia. Taas se katsoo mua, mietin mitä sen päässä liikkuu. Se asettaa leivän taas alas ja mietin voisinko käskeä sitä syömään sen? Mun mielestä sen kannattaisi syödä sen, se tekisi hyvää sille.



Se kumartuu eteenpäin, sen käsi laskeutuu mun omalle, se hymyilee mulle.

”Haluatko mua?” Se kysyy himokkaalla äänellä ja sen sormet silittää mun ihoani.



Hyvä, se alkaa jo rentoutua hieman, se on hyvä merkki. Jos se hermoilisi yhtään enempää se tekis sen vain huonommaksi itselleen. En voi estää itseäni värähtämättä mielihyvästä, jonka sen kosketus tua. Mokoma kettu ja kaapissa oleva bottom; takuulla. ”Umm…” Mutisen niellessäni leivän alas, kumarrun eteenpäin, kosketan sen huulia omillani. ”Todellakin haluan sua ja mä pian saan sut Joni.” Se suutelee mua, yllätyn sen äkillisestä halukkuudesta.



Jatkan suudelmaa, nauttien sen mausta alkoholi sekoitettuna leipään. Alan tuntea itseni todella kuumaksi ja mun hengitys käy tiheämmäksi. Kirottu pettäjä… Haluan sitä, haluan sitä nyt… mutta en ole villi-ihminen niin kuin jo sanoin, mulla on kärsivällisyyttä odottaa vielä hetki. Joni katsoo sen melkein tyhjää lasia ja kysyn epäillen.

”Haluatko varmasti lisää?”

”Haluan.” Se vastaa, purren kevyesti alahuultaan ja sitten nuolaisten sitä.



Täytän sen lasin virnistäen ja katson kun se juo sitä vähän. Katson kuinka sen aataminomena liikkuu nielemisen tahdissa ja se on kaikki mitä pystyn kestämään sillä hetkellä. Nousen nopeasti, tuun sen luokse ja nostan sen pöydälle. Ja alan suutelemaan sitä nälkäisesti, vaativasti, edes yrittämättä olla hellä. Hemmetti ei se ole mikään nainen, ei se säry.



Kiimainen lutka, ajattelen huvittuneena, kun se huokaa mun suuhun, päästäen mun kieleni halukkaana sisään. Sen kädet kietoutuu mun ympärille ja se silittelee mun selkää, tunnustellen lihaksia. Hymyilen suudelmaan. Älä huoli beibi, kyllä sä saat sitä, totisesti sä saat sen. Liikutan käsiäni sen ylävartalolla, alan hitaasti riisumaan sitä. Kosketan sen alastonta ihoa, kevyesti sen nännejä ja alan taistelemaan sen farkkujen kanssa saadakseni ne auki. Katson siihen, katson kuinka se vapisee kevyesti.



Pysähdyn hetkeksi, vain katsoakseni sitä, puolialastomana mun edessä. Alkoholista ja halusta miltei pökerryksissään. Riisun oman paitani ja heitän sen jonnekin lattialle sen paidan seuraksi. Katson sitä haluten, mun katse leväten sen alastomalla torsolla ja lopulta laskeutuen avonaisten farkkujen kohdalle, lupaavalle teltalle sen boksereissa. Sanon ensimmäisen asian joka tulee mun mieleeni. ”Haluan panna sua lujaa, onko sua pantu ennen Joni?”



Sen huulet raottuu ja sen katse laskeutuu alas mun rinnalla. Se nostaa katseensa kuullessaan mun kysymyksen ja värähtää.

”Ei, ei koskaan.” Se vastaa ja sen katse osuu mun jalkoväliin, missä se näkee selvän kohouman, sen kuinka paljon mun kalu haluaa vapautua housujen ahtaudesta tavatakseen sen neitseellisen lämmön.



Virnistän kurottautuessani koskettamaan sen jalkoväliä, mun käsi koskettaa sen erektiota. Se todella haluaa sitä, hyvä, kuuliainen bottom. Nauran itsekseni, mutten ääneen ja hieron sen kovaa elintä ja mietin samalla mitä pääsen tekemään sille hyvin pian. Mutta… se on todella humalassa ja se pieni pala leipää jonka se söi, ei auta sitä. Päätän selventää sen päätä hieman ja mikä parempi kuin lämmin suihku?



”Joni beibi,” Mutisen, mun käsi ei lopeta hieromista. ”meidän pitäisi alkaa valmistautua sun ensimmäiseen kertaan, eikö?” Sen pää on taivutettuna taakse ja se työntää lantiotaan eteenpäin kohdatakseen mun kosketuksen paremmin ja katson sitä, ihaillen sen kauneutta. Kestää hetken ennen kuin se reagoi mun kysymykseen, luulen, että tällä hetkellä se ois valmis miltei mihin tahansa mitä ehdottaisin. Sen silmät on vain puoliksi auki.

”Okei…” Se myöntyy.



“Mitä jo kietoisit sitten nätit jalkasi mun vyötärön ympärille niin voin kantaa sut kylpyhuoneeseen?” Kuiskaan. Se näyttää miettivän taas, mutta ei kestä kauaa kunnes se tekee päätöksen. Hymyillen se kietoo jalkansa mun ympärille niin kuin pyysin ja suutelee mua uudestaan.



Vastaan suudelmaan ja kannattelen sen painoa oikealla kädelläni; asetan sen sen pepun alle, jottei se liukuisi alas. Hyvä paikka mun kädelle, huomaan. Kävelen kohti kylpyhuonetta ja tunnen sen erektion mun vatsaani vasten, se tekee mut yhä kovemmaksi. Haluan sitä niin paljon, haluan tuntea sen ympärilläni… Ja käveleminen ei oo koskaan ollut yhtä vaikeaa mulle, ei ettenkö jaksaisi kantaa sitä, mutta… mun täytyy tukahduttaa halu olla työntämättä sitä lähintä seinää vasten ja ottaa se siinä, valmistelut unohtuen. Lopulta päästään kylppäriin ja sanon. ”Täällä ollaan, voit seisoa jos haluat.”

Se liukuu lattialle, kädet yhä mun ympärillä. Suudellen mun huulia, se hieroo itseään mua vasten, meidän erektiot hankautuen yhteen. Nautin suudelmasta ja hieromisliikkeestä aivan liikaa, tukahdutan huokaisun. Ei tekisi hyvää jos alkaisin huokailla nyt.



”Mitä jos riisuutuisit? Haluan katsella kun strippaat mulle.” Henkäisen, se hymyilee ja astuu taaksepäin. Sen kädet nousee sen torsolle ja se liikuttaa ne alas farkuilleen, hitaasti laskien niitä ja lopulta potkaisee ne syrjään. Se koskettaa itseään ennen kuin riisuu bokserinsa. Virne, se katsoo mua kulmiensa alta selvästi itsevarmana omasta ulkonäöstään. ”Pidätkö näkemästäsi?” Se kysyy viattomasti, häiritsevän viattomasti.



”Kyllä, mun pikku bottom,” sanon, vaikka näen selvästi ettei se ole pieni SIELTÄ. ”Sun ulkonäkö miellyttää mua.” Tuun lähemmäksi ja annan sen erektiolle tiukan hyväilyn. ”Riisu mut Joni.” Käsken seuraavaksi.

Se vavahtaa, mutta tuo kätensä eteenpäin ja alkaa riisua niitä, se vetää ne alas mun boksereitteni kanssa polvistuen alas samalla ja usuttaen mua astumaan ulos niistä ja teen niin. Se katsoo mun kalua; kova ja valmis sille… Puren alahuultani ja tunnen veren suussani. Se henkäisee ja nousee (voi miksi, se näytti niin täydelliseltä polvillaan mun edessä!)

”Se on niin iso.” Se sanoo sen mikä on sanomattakin selvää.

”Älä sano, että pelkäät, Joni” hymyilen haasteellisesti. ”Oot jo iso poika, etkö?”

Se nostaa leukaansa.

”En tietenkään pelkää.” Se sanoo kuin olisin juuri loukannut sitä, se suutelee mua sitten.





Sain sen suutelemaan mua ja se suutelee niin hyvin! Joni olisi täydellinen, jos se ei olisi pettäjä… mutta sitten taas, voin tehdä siitä kokonaan mun ja Jumala sitä auttakoon , jos se päättää pettää mua! Muutan suudelman rajummaksi ja työnnän sen seinää vasten, mun reisi sen jalkojen välissä, siirrän sitä, hieron sen erektiota sillä. Mun kädet tarttuu sen ranteista ja painan ne seinää vasten sen pään yläpuolelle. Keskeytän suudelman äkisti ja karjun. ”Sä oot MUN, ymmärrätkö Joni?”



Se katsoo mua yllättyneenä, osaksi pelästyneenä.

”Sun?” se kysyy, katsoo mun silmiin. ”Sä voitit, ymmärrän, ja tänään oon sun, joten rauhoitu.” Annan sille katseen, mutten jatka aiheesta. Se saa ajatella mitä tahtoo, mutta se tulee olemaan mun. Astun taaksepäin siitä vapauttaen sen, meidän piti käydä suihkussa, joten nousen suihkukoppiin ja käännän veden päälle, varmistaen että se on sopivan lämpöistä. Kutsun sen seurakseni ja astun suihkun alle. Se seuraa hieman epävarmempana äskeisen episodin jälkeen. Se koskettaa vettä, nauttien selvästi sen lämmöstä. Se ottaa suihkugeelin puristaa sitä kämmenelleen ja alkaa pesemään mun rintaa, suutelee mua.





Ja annan sen pestä mua, annan sen suudella mua, antaa sen oppia kuinka miellyttää mua. Se tarvitsee kaiken harjoituksen minkä voi saada, sillä jos se pettää mua niin kuin se teki Jesselle, en ole armelias ja anteeksiantavainen rakastaja, vain täysin päinvastoin. Hetken kuluttua päätän palauttaa palveluksen, otan sienen, puristan suihkugeeliä sille ja hieron sillä sen ihoa, pesten sen torson, käsivarret, selän. Sieni matkaa alas sen pakaroille; kiinteät ja juuri täydelliset, en voi uskoa että kukaan mies ei oo mua aiemmin nähnyt mikä loistava bottom Joni olisi. Tuon sienen sen pakaroiden väliin ja kuvittelen samalla itseni työntymään sisään ja ulos… Kovenen yhä enemmän mielikuvasta. Kyllä, sä tuut olemaan mun Joni, en tuu luopumaan susta helpolla. Tiputan sienen ja kuljetan saippuaiset käteni sen erektiolle.



Se huokaisee, työntää lantiotaan eteenpäin. ”mmmh…” Hieron sitä tiukasti yhden, toisen kerran. Mun käsi löytää tasaisemman rytmin ja katson kuinka se vastaa mun hyväilyyn. Nauti Joni, nauti mun kaunis. Suutelen sitä vaativasti, mun käsi liikkuu nopeammin nyt. Se laskee otsansa mun olkapäätä vasten, pidellen kiinni musta kuin peläten kaatuvansa. Se hengittää raskaasti. ”Voi luoja…” Se huokaa sitten, vapisten orgasminsa jäljiltä ja pidellen kiinni yhä tiukemmin. Sen pää liikkuu lepäämään mun rintaani vasten.

.

Se on tullut niin nopeasti, räpäytän silmiäni yllättyneenä. Ei mitään kontrollia? Mä nautin siitä, että seksi kestää vähän pidempään, mutta se on vain uusi opetus mikä mun on annettava sille. Nyt se nojautuu muhun raskaasti, pidellen sitä mun käsilläni ja annan veden huuhtoa sen sperman. Kun sen hengitys lopulta tasaantuu, kuiskaan, ”siirrytään makuuhuoneeseen.” Se nyökkää laiskasti ja astuu ulos suihkukopista.



Se kuivaa itsensä ja pukee bokserinsa ylleen, en oikein ymmärrä miksi, koska pian se ei tuu tarvitsemaan niitä. Jättäydyn itse alasti. Otan sen käden omaani ja johdattelen sen makuuhuonetta kohti, ajatellen kaikkea mitä sille tekisin.

”Halusit tietää mitä teen sulle…” Kuiskuttelen kun avaan makuuhuoneeni oven ja päästän sen sisään. ”…haluan sitoa sut, laittaa siteen sun silmille ja varmistan, että tuut nauttimaan siitä Joni.” Vakuutan sille



Se näyttää hämmentyneeltä istuessaan sängylle.

”En tiedä…” Se mutisee, katsoo mua kohti.

”Mutta mä tiedän.” Väläytän sille huvittuneen hymyn. Käännyn vaatekaapilleni etsiäkseni jotain mitä käyttää sitoakseni sen silmät. Otan esiin huivin ja köyttä, käännyn ja näen sen taistelevan unta vastaan. ”Joni?”



Se käy makuulle, silmät sulkeutuen, se avaa ne uudestaan ja yrittää katsoa mua ja tarvikkeita joita pitelen käsissäni. ”Mmmh…” se vastaa kuullessaan nimensä ja sitten se haukottelee. ”En tunne sua…” Se toteaa. ”Ei pitäisi… mitä jos… en tykkää kivusta…”



Tein tyhmästi; liikaa alkoholia, seksiä. Mun ois pitänyt tietää paremmin, että se sammuisi. Se ei oo sammunut vielä, mutta matkalla tehdä niin. Se mutisee epäselvästi jotakin ja huolimatta siitä miten kiihottunut oon, en halua harrastaa seksiä kumppanin kanssa joka on miltei tajuton. Päätän jättää sen rauhaan.



”Älä huolehdi siitä nyt, voidaan palata siihen myöhemmin.” Sanon sille kun laitan välineet pois. Se nyökkää päätään, hymyilee hellyttävästi ja sulkee silmänsä.

”kylmä…” Se mutisee, etsien lämpöä kääriytymällä pienemmäksi, näyttäen niin viattomalta… Viaton; niin vissiin! Peittelen sen peitolla, kukaan ei voi sanoa, ettenkö huolehtisi rakastajistani. No, tulevasta rakastajastani… Tosin… se oli aika itsekäs jättäessään mut tähän kiihottuneisuuden tilaan. Päätän hoitaa ongelmani; palaan takaisin suihkuun ja masturboin kuvitellessani Jonia kiemurtelemaan allani kun työnnyn sen sisään. Laukean ja se tuntuu niin hyvälle. Tuun totisesti nauttimaan mun makuuhuoneessa nukkuvan pettäjän kesyttämisestä.



Peseydyn ja ryhdyn suunnittelemaan. Toi kundi on liian itsepäinen omaksi hyväkseen, enkä usko, että se täysin ymmärsi mitä tarkoitin kun sanoin, että se olisi mun. Se ei halua mua elämäänsä, varmaan kävelee pois kun aamu sarastaa. Mun täytyy… täytyy saada tietää missä se asuu, täytyy saada avain sen kotiin… Päätän tarkastaa sen vaatteet, jos sillä olisi avain ja henkilöllisyystodistus mukana.



Farkkujen taskusta löydän avaimen; bingo! Ja sitten lompakko, ajokortti. Otan puhelimeni ja näppäilen sen nimen ja paikkakunnan selvittääkseni osoitteen, lähetän ne palvelunumeroon, josta saan pian viestin takaisin. Puen päälleni. Mun on käytävä ystäväni luokna, joka omistaa pienen, avaimia valmistavan firman, se voi kopioida tän mulle, se on muutenkin mulle palveluksen velkaa.





Kun palaan takaisin miltei kaksi tuntia myöhemmin, kopioitu avain taskussani, Joni nukkuu yhä. Sillä on varmaan mukava krapula huomenna, tai siis tänään, kun se herää. Sitten hihitän itsekseni; krapulan lisäksi sillä tulee olemaan elämänsä yllätys. Se ei tuu olemaan iloinen tajutessaan tilanteen, mutta mä voitin; reilusti ja varmasti.







Siirryn sängylle, otan köyden ja huivin mukaani, paras tehdä tää nyt kun se nukkuu vielä, eikä voi muuttaa mieltään. Jotenkin oon varma, että se valittaa tästä kun herää. Kosketan sitä, varmistaen että se nukkuu sikeästi. Käännän sen varovasti makaamaan vatsalleen; on helpompi ottaa se näin, helpompi pidellä sitä ja sillä on vaikeampaa pyristellä vastaan jos se niin päättää. Mutta mä voitin, joten tää on vain reilua. Sidon huivin sen silmien ympärille, ja varmistan että sen pää lepää mukavasti, että se saa hengitettyä helposti. Pakotan sen vasemman käsivarren ylös ja sidon sen sängynpäätyyn, teen saman oikealle.



Kosketan sen niskaa ja juoksutan käteni alas sen selkää sen pakaroille, tunnen odotuksen kasvavan. Houkutus on suuri, mutta mun on odotettava. Vedän peiton takaisin sen ylle ja meen makuulle sen viereen, koskettamatta sitä. Tarvitsen voimia tulevaan enkä malta odottaa sen heräämistä.



Herään melko aikaisin ja katson miestä joka makaa vierelläni, silmät peitettyinä ja tulevasti sidottuna sängynpäätyihin. Hymyilen muistaessani edellisen illan, haasteen… pettäjä, joka mun on kesytettävä ja jonka teen erittäin mielelläni nyt. Heti kun se herää… Nousen ja tassuttelen kylpyhuoneeseen tyhjentämään rakkoni, otan mukaani vartaloöljyä ja kondomin kylpyhuoneenkaapista ja palaan makuuhuoneeseen.



Juuri sopivasti nään sen havahtuvan hereille unestaan, hymyilen itsekseni. ”Hereillä viimein,” totean ääneen. Hauskanpito alkakoon.



******************************************************