Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä biseksuaalisuuteni. Olen aina ihastunut sekä poikiin että tyttöihin ja nykyään kiihotun kummastakin sukupuolesta.
Homoseksuaalisuuden syistä on arvailuja ja teorioita, mutta mikähän voisi selittää biseksuaalisuuden? Onko se synnynnäinen ominaisuus vai voiko esim. lapsuus vaikuttaa? Mitä mieltä olette?
Itse elin ylisuojatun lapsuuden. Kun muutin pois, koko seksuaalinen maailma jotenkin "räjähti silmille".
Homoseksuaalisuuden syistä on arvailuja ja teorioita, mutta mikähän voisi selittää biseksuaalisuuden? Onko se synnynnäinen ominaisuus vai voiko esim. lapsuus vaikuttaa? Mitä mieltä olette?
Itse elin ylisuojatun lapsuuden. Kun muutin pois, koko seksuaalinen maailma jotenkin "räjähti silmille".
Vastaukset 22
Vanhimmat
joten ei luulisi olevan suuri arvoitus miksi jotkut tuntevat heihin vetoa, ja voivat rakastuakin ja löytää Sen Oikean.
...kun miehekäs mies: leveäharteinen, matala ääninen, tummaääninen,hieman vääräsäärinen, avaa sinulle oven kahvioon ja hymyilee...syvä katse silmissään ja hymyn kareet silmäkulmissaan sekä julmat mutta ah...niin seksikkään miehiset juonteet suupielissään...voiko nainen enempää toivoa tässä elämässä kuin sen hetken ?!!
Ei kaikkeen tarvitse aina löytää syytä =)
Itse olen aina tiennyt olevan BI, ihastuin kumpaankin sukupuoleen, mutten ikinä uskaltanut tehdä asialle mitään teini-iässä.
Elin itsekin normaalin tyttömäisen elämän, ainakin mielestäni. Pienenä jo tykkäsin leikkiä sekä nukeilla että autoilla ja osallistuin kylläkin poikamaisiinkin juttuihin paljon. Ja kai jo silloin 5-vuotiaana tykkäsin kummastakin sukupuolesta, muista hämärästi, että olisin jopa silloin pussanut tyttöä... Oli sitten synnynnäistä tai ei mä ainakin nautin tästä, että olen BI. Enemmän valinnanvaraa ainakin ;) enemmän kokemuksia ja voin "peittää" seksuaalisuuteni silloin kun haluan/pitää. En sen takia, että häpeisin itseäni tms, mutta olen törmännyt liian moneen epäsuvaitsevaiseen ihmiseen, enkä enää jaksa väitellä asiasta, joten hetsku-maski päälle ja se siitä!
Elin pitkässä suhteessa miehen kanssa ja eron jälkeen päätin pitää vähän "vapaata", sinä aikana pohdittuani ja mietittyäni päätin, ettei mulla ole mitään menetettävää ja huijaisin vain itseäni koko elämän, jos pakottaisin itseni heteroksi. Nyt on muutama vuosi vasta BI-elämää takana ja hienoa on ollut! Jos se seksuaalinen elämä "räjähtää silmille" niin ei hätää, ei ole mitään pelättävää vaan päinvastoin!
... mutta tuskin se onkaan kovin relevanttia...Bi olen minäkin. Itseä henk.kohtaisesti hieman häiritsee ajoittain tämä " poikkitieteellisyyteni", mieluiten olisin joko täysin hetero tai täysin lesbo.
Koen sen aika väsyttävänä puuhana, että yhtenä hetkenä ihastuessani täysillä johonkin naispuoliseen ajattelen et ahaa okei, olen siis sittenkin lesbo, mutta sitten ihastuksen laimetessa ja mieskomistuksen keskellä huomaan etten olekaan ihan täysin sitä tai tätä.
Olisi niin mukavaa, jos voisi hieman ennustaa tätä tulevaisuutta tai vaikka edes vastata tyhjentävästi kavereiden kyselyihin. Häiritsee kun ei tiedä, että päätyykö naisen vai miehen kanssa.
Tai ehkä mä vaan turhaan stressaan asioita, jotka voisi olla yksinkertaisia. Mutta toistaiseksi koen asian pikkasen ärsyttävänä...
Niinkun aiemmin sanoin on tässä monta hyvääkin puolta! Eikä pitäs häiritä päädytkö naisen vai miehen kaa, jos olisit hetero et tietäis kenen miehen kaa päätyisit. Ei nyt ihan sama asia, mut ymmärrät varmaan pointin.
Nauti siitä mitä olet!
näin, heteronaiset pohtii ottaako villi ja boheemi vai tasapaksu insinööri, siis sen jälkeen kun ajattelee juoksujensa olevan ohi, mutta tietysti sitten, kun oikeasti jotain kohti tuntee niitä aitojakin tunteita, saattaa omat ennakko odotukset lopullisesta partneri valinnasta heittää häränpyllyä. Muutenhan ihmiset yleensäkin aika paljon laittaa eri kategerioihin ihmisiä ja karsii ennakkoluuloisesti tietyt tapaukset pois, joten ei se heteromaailmassakaan ihan yksiselitteistä ole.
Tuo vaikutelma homo/lesbo maailman tuomasta "onnelasta" perustuu varmaan siihen, että heillä valitettavasti tuntuu monella olevan tapana kelpuuttaa seuraksi kenet tahansa, joka myös tunnustaa olevansa homo/lesbo? on siinä sitten mitään muuta sisältöä pelissä. Ihan yhtä suoraviivaista toimintaa ei muuten heteromaailmassa tapaa.
Kuinka seksimielikuvissasi pysyt omassa sukupuolessasi, vai oletko välillä mies ja välillä nainen. Tai onko joku tuntemasi kiinnostava todellisuuden mies nainen tai todellisuuden nainen mies?
Onko noilla jokin isokin merkitys tähän juttuun? Mä ainakin kuvittelen olevani välillä se mies... Mut mulla on muutenki sillee, että vaikka oonki naisellinen nainen tykkään "pitää huolta" toisista naisista. Ihan perus jutuista lähtien eli avata ovi tai antaa mennä heidän ensin sisään, auttaa kantamaan kamoja yms... Mut jos toinen on enemmän sellanen ku mä, niin kyllä silloin heittäydyn itsekin ladyksi =)
Olen tosi kiinnostunut yhdestä miehestä, joka pitää itseään naisena. Tuntee vetoa valitettavasti vain miehiin.
En ole koskaan ikinä ollut kiinnostunut kenestäkään muusta tällä tavalla ja näin paljoa. Kertooko se minusta jotain? Mitä?
Samaa sukupuolta olevaan vanhempaan tai toverijoukkoon lapsena kohdistunut tunnevaje, jota yritetään korjata aikuisena homoseksuaalisella suhteella. Lapsi ei ole jostain syystä kyennyt kiintymään turvallisesti samaa sukupuolta oleviin lähimpiinsä. Lapsi on puolustuksi kieltänyt oman sukupuolensa (irrottautunut siitä) ja aikuisena se näkyy homoseksuaalisena taipumuksena.
Homo-, bi- ja transseksuaalisuus ovat vain lapsuuden tunnevajeen oireita. Ei ole sopivaa paikata lapsen tarpeita seksuaalisesti, vaikka olisikin jo aikuinen, vaan selvittää se tunnevajeasia vaikka hyvän kristityn terapeutin avulla. Sen jälkeen voi olla vain kaveri oman sukupuolensa kanssa ja pystyy kiintymään seksuaalisesti vastakkaiseen sukupuoleen, niin kuin ihmisen kuuluu tehdä.
En yleensä jaksa olla ilkee, mutta nyt menee jo yli. Jospa sä vaan menisit takas sinne heterokristittyjen palstalle selittämään! Äläkä tuo noita huuhaa-stoorejasi tänne!!
Kaikke muuta lapsuuteni on täynnä kuin tunnevajautta! Äiti hoiti yhtä hyvin kuin isä ja muutenki perheessä enemmän naisia kuin miehiä, jotka hoitivat mua pienenä ja kaikkien kanssa olen vieläkin läheinen. Äiti ja isä oli mulle lapsena tärkeimmät ihmiset ja äitiini olin enemmän kiintynyt. Siinä sulle tunnevajaus!
Ihmisen tulee tehdä just sitä miltä tuntuu! Voisin yhtä hyvin täs sanoo, että kaikki papit on homoja kun raiskas aikoinaan nuoria koulupoikia siellä kirkoissa, mutta eipäs mennä yleistämään... Ja mitähän heidän elämästä puuttuu, joo ehkä se ELÄMÄ!
Jospa oppisit hyväksymään homoseksuaalisuuden siinä missä heteroseksuaalisuuden niin Jumala rakastaisi ehkä sinuakin ;)
Sitä tässä vain mietin, että miten kummassa sä tänne palstalle oot eksynyt? Ettei vaan ois jotain omakohtaista kokemusta? No, eipä siinä mitään voithan sä aina valehdella itelles, mutta Jumala tietää totuuden :) Niin ja jos olisit todella perehtynyt asiaan, tietäisit varmaan että "transseksuualisuus" käsitteenä on jäänyt pois käytöstä, tänä päivänä oikea termi on transsukupuolisuus. En nyt kyllä käsitä yhtään miten transsukupuolisuus liittyy bi- ja homoseksuaalisuuteen...
tueksesi kerron, että minä viihdyn hyvin transsukupuolisten seurassa ja myös androkyynien. Suopuolten sekoitus on kiinnostavaa ja usein ihmiset ovat aika vapaita tavanomaisista elämäntavan ja -katsomuksen rasitteista.
Kerroin asiasta juuri eilen maalla asuvalle ihmiselle. Hän kertoi, että yksiavoinen heterous on ainoa oikea vaihtoehto hänelle, mutta että oli mukava tuulettaa ajatuksia. En tiedä missä asut, mutta kaupungin etu on tämäkin: erilaisia ihmisiä ja mahdollisuus löytää oma itsensä.
näissä keskustelupalstoissa on se hyvä puoli, että ihan random-vastaus voi olla niin mulle tärkeä.
just just just noin! olen itse samanlainen ja on se vaan kiva, kun kuulee jonkun muunkin toimivan noin. :)
lulisin, että meitä on tälläisia enenmmänkin =)
Olemme tosi mukautumiskykyisiä, vertaisin jopa kameleontteihin :) mutta siinä on yksi paha, toinen ei välillä ota musta selvää sitten millään! Onneksi on kuitenkin olemassa puhumisen taito, eli kaiken voi selvittää puhumalla.
tällaset jutut ottaa niin aivoon!
WTF: vastauksesi raivosta voisi päätellä, että selitys todella kolahti. Miksi? Arvelen, että 1. valehtelet itsellesi perhetaustasi onnellisuudesta (se ei olisi ihme...monet järkyttävässä perheessä eläneet ovat kertoneet mulle että 'mulla oli ihan normaali ja tasapainoinen perhe') tai 2. sinun kohdallasi biseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat syyt ovat moninaiset (mahdollinen seksuaalinen rajojen ylitys jonkun miehen/pojan taholta ja siksi on helpompi regressoitua naissuhteeseen, olit äitisi hoivaaja, murrosiän kömpelyydessä naiset alkoivat tuntua turvallisemmalta tms). Tai ehkä ei mikään näistä syistä...
Peruskysymys: mikä saa kaipaamaan oman sukupuolen rakkautta? Jostain syystä naisen rakkauden tarve ja samastuminen tyttöihin ei ollut riittävä... tai pojat alkoivat tuntua murrosiässä pelottaville ja sitten ilmaantui tyttö ja regressoiduit tyttöseuraan mutta myöhemmin löysit pojat uudelleen... Normaali lapsen kehitys menee niin että voi 5-12 vuotiaana kokea tarpeeksi yhteyttä ja samastumista kaverijoukkoon jotta toinen sukupuoli voi tuntua erilaiselle ja mysteerille...
Jostain syystä bi-ja homoseksuaalisuuden syiksi saa tarjota kaiken maailman biologisia teorioita joilla ei sitten kuitenkaan ole seksuaalisuutta määräävää merkitystä... mutta kun joku ehdottaa sosiaalisten suhteiden vaikutusta niin heti syytetään "heterokristityksi" tms.
Eli homoille ja biseksuaaleille kelpaa VAIN "se nyt vaan on näin" (kuuluisa vastaus Kari Häkämieheltä kysymykseen 'miksi homosuhde ei ole luonnollinen') tai biologiset syyt...
En voi muuta kuin miettiä että ed. selitykset on ainoat jotka ilmeisesti pitää mielenterveyden ja pään kasassa jos aikoo kannattaa "biseksuaalisuus on luonnollista ja tervettä" ajattelua...
hmmm... oletko miettinyt, että mun primitiivireaktio ja raivo tulee siitä, kun suntyyppiset ihmiset tulee uudestaan ja uudestaan kertomaan, että kyllä sut vielä "normaaliksi" saa uskonnolla yms?!
Joissakin tapauksissa vaihtoehtosi saattavat olla syitä ihmisten käyttäytymiseen, mut valitettavasti en tunnista itseäni niistä, joten saanpahan olla eri mieltä kanssasi!
Ehkä itse olet BI tai gay ja se pelottaa sua hirveästi etkä halua itseäsi hyväksyä, joten tulet paasaamaan tänne kuinka kamlaa se on. Pelottaako ajatus, että olet oikeasti erilainen kuin valtaväestö, pelottaako ettei lähimmäiset ja perhe hyväksy, masennuitko, etkö ole sinut itsesi kanssa, etkö voi elää niinkuin tunnet?! Yritätkö parantaa oloasi tällä?! Kenties, kuka tietää... Ehkä jos olisit "normaali" eikä huolta elämässäsi et kävisi gay palstoilla selittämässä teorioitasi vaan eläisit elämääsi ja antaisit toisten elää niinkuin tahtovat...
"hmmm... oletko miettinyt, että mun primitiivireaktio ja raivo tulee siitä, kun suntyyppiset ihmiset tulee uudestaan ja uudestaan kertomaan, että kyllä sut vielä "normaaliksi" saa uskonnolla yms?!"
Kukaan ei ole vielä tyrkyttänyt sulle uskontoa... joten mistä sen pieraisit? Ja entä jos joku tulisikin tyrkyttämään niin voit aina kieltäytyä... Arvaa raivostuttaako kun ex-gay ihmisille sanotaan, että "he tukahduttavat vain homoutensa eikä muutos voi olla koskaan aitoa" :-) tai että he elävät valheessa... ehkä tajuat miksi se ei tunnu kivalta...
"Joissakin tapauksissa vaihtoehtosi saattavat olla syitä ihmisten käyttäytymiseen, mut valitettavasti en tunnista itseäni niistä, joten saanpahan olla eri mieltä kanssasi!"
Mua ei häiritse jos olet eri mieltä mun kanssa ja et tunnista itseäsi... Mun kysymys ihan akateemisena kiinnostuksena on että jostain erilaiset suuntautumiset aiheutuvat kun niitä on niin erilaisia... Jos oot onnellinen biseksuaalina niin good for you...
"Ehkä itse olet BI tai gay ja se pelottaa sua hirveästi etkä halua itseäsi hyväksyä, joten tulet paasaamaan tänne kuinka kamlaa se on."
Hä? Mitä sillä on väliä mikä on suuntautumiseni? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa mitkä on biseksuaalisuuden syyt??? Ja en missään sanonut (huom! olen kirjoittanut vain yhden viestin tähän ketjuun) että biseksuaalisuus on "kamalaa"... Jos ymmärrän oikein sinua olet sitä mieltä että jos pohtii biseksuaalisuuden olevan sosiaalisten tekijöiden aiheuttamaa niin väistämättä "biseksuaalisuus pelottaa itsessä"???? Minusta sinun reaktiosi kertoo että et uskalla pohtia erilaisia tekijöitä vapaasti, mutta et siinä eroa muista keskiverto homoista/lesboista/biseksuaaleista... mikä siinä pelottaa niin paljon? ja miksi uskonnon avulla muutos on sellainen peikko sinulle??? mitä pahaa sinulle on tehty kun reaktio on tuollainen?
"Pelottaako ajatus, että olet oikeasti erilainen kuin valtaväestö, pelottaako ettei lähimmäiset ja perhe hyväksy, masennuitko, etkö ole sinut itsesi kanssa, etkö voi elää niinkuin tunnet?!"
Ei pelota yhtään. Mun vanhemmat melkein hylkäsi mut uskoontulon takia koska en suostunut piilottamaan uskoani "omana privaattina vakaumuksena" vaan tulin kaapista ulos koko lähi-yhteisölle...mulle ei olis mikään temppu tehdä sama homoeroottisten tunteiden kanssa (moni tietää niistä) mutta mun valinta on että en halua samastua homoihin koska ne tunteet ovat aiheutuneet mun kokemuksen mukaan mun rikkinäisestä elämänhistoriaa... ja olen elänyt niitä todeksi homosuhteissa ja päädyin toteamukseen että homous ja biseksuaalisuus on rikkinäisyyttä ja eheytyminen heterosuuntaan on terveyttä...
"Yritätkö parantaa oloasi tällä?! Kenties, kuka tietää... Ehkä jos olisit "normaali" eikä huolta elämässäsi et kävisi gay palstoilla selittämässä teorioitasi vaan eläisit elämääsi ja antaisit toisten elää niinkuin tahtovat..."
Eksyin sattumalta tänne koska aihe kiinnosti... ja homot yrittää aivopestä uskovaisia uskovaisten keskustelupalstoilla joten onhan se kohtuutta että täälläkin kuullaan erilaisia mielipiteitä... parisuhdelaki ei muuttanut ihmisten mielipiteitä vaan meitä on edelleenkin olemassa jotka emme niele SETA propagandaa...
ja feromoneista.
kasvatuksella ja sosiaalistumisella voi olla tukahduttava vaikutuksensa, mutta nykyajan vapaamielisessä ilmapiiristössä jokainen pystyy löytämään oman synnynnäisen ja fysiologisiin perustotuuksiin perustuvan seksuaalisuuntautuneisuutensa. ennemmin tai myöhemmin.
Bi- ja homoseksuaalisuuden syyt ovat perimässä ja/tai sikiöaikaisissa tapahtumissa. Minustakin on tosi loukkaavaa lukea, että lapsesta tulee bi/homo, koska tunnepuolella on ollut jotain vajautta. Sellainen antaa ymmärtää, että asiassa olisi ollut jotain vikaa, ja että ihmisestä olisi näin ollen tullut "vääränlainen". Ei pidä paikkaansa!! (Mitenkäs sitten sisarusparvesta monestikin vain yksi on homo, ja muut täysin heteroita...?)
Luin myös, että sama geeni joka aiheuttaa homoseksuaalisuutta, aiheuttaa myös naisten tavallista suurempaa hedelmällisyyttä. Eli homoseksuaalisten ihmisten naispuolisilla sukulaisilla on keskimääräistä enemmän jälkeläisiä. :)
Mutta sinänsähän syillä ei ole merkitystä. Yhtä hyvin voisi kysyä, mitkä ovat heteroseksuaalisuuden syyt. Ei kai sillä ole väliä. Pääasia, että jokainen saa elää onnellista elämää ja tuntee itsensä, ja löytää rakkauden jos sitä hakee.
"Bi- ja homoseksuaalisuuden syyt ovat perimässä ja/tai sikiöaikaisissa tapahtumissa."
Mikä tutkimus on tullut tuohon tulokseen? Kerro se äläkä heitä Gay Pride-paraatin iskulauseita! Sun ongelma on se, että sellaista tutkimusta ei ole! Perinnöllinen altistus on mahdollista mutta se on TÄYSIN eri asia kuin väittää että joku vääjäämättä syntyisi homoksi... Lueppa lukion psykan kirja kehityspsyologiasta: susilapset ovat eläinten pariin hyöljättyjä lapsia joilla ei IHMISKONTAKTIEN PUUTTEEN vuoksi ole MITÄÄ SEKSUAALISTA KIINNOSTUSTA. Eli seksuaalisuuden kehittymiseen tarvitaan ihmissuhteita!!!!! Tiedoksi sinulle, että homojen itsensä tekemä Queer tutkimus sosiologian alueella kumoaa sun ajattelun. Joten homotkin on asiassa jakautuneita...
"Minustakin on tosi loukkaavaa lukea, että lapsesta tulee bi/homo, koska tunnepuolella on ollut jotain vajautta."
Minusta on tosi loukkaavaa lukea tekstiä joka väittää että ympäristötekijöillä ei ole mitään merkitystä homouden kehityksessä... eikä se ole lapsen vika mitä häneltä jää paitsi...
"Sellainen antaa ymmärtää, että asiassa olisi ollut jotain vikaa, ja että ihmisestä olisi näin ollen tullut "vääränlainen". Ei pidä paikkaansa!!"
Ei homot ja biseksuaalit ole "vääränlaisia" vaan heidän seksuaaliset halunsa ovat rikkinäisyyden aiheuttamia kuten heteromiellä joka yrittää paikata itsetuntoaan lukemattomilla naissuhteilla...
"(Mitenkäs sitten sisarusparvesta monestikin vain yksi on homo, ja muut täysin heteroita...?)"
Niin ja ne muut oirehtivat muulla tavoin... vanhemmilla on oma suhde kuhunkin lapseen ja hän voi kokea traumoja myös perheen ulkopuolella... miksi muuten joku lapsista kasvaa huumeiden käyttäjäksi ja toiset eivät???
"Luin myös, että sama geeni joka aiheuttaa homoseksuaalisuutta, aiheuttaa myös naisten tavallista suurempaa hedelmällisyyttä. Eli homoseksuaalisten ihmisten naispuolisilla sukulaisilla on keskimääräistä enemmän jälkeläisiä. :)"
Sama tutkimus toteaa että MAHDOLLINEN GEENI selittää 14% seksuaalisesta suuntautumisesta. Joten 86 % on jotain muuta kuin geeniä!!! Mutta sitä ei uskalleta homoliikkeen inkvisition pelossa todeta edes Hesarin sivulla että tuo loput on lapsuuden ja kulttuurin vaikutusta...
"Mutta sinänsähän syillä ei ole merkitystä. Yhtä hyvin voisi kysyä, mitkä ovat heteroseksuaalisuuden syyt. Ei kai sillä ole väliä. Pääasia, että jokainen saa elää onnellista elämää ja tuntee itsensä, ja löytää rakkauden jos sitä hakee."
Näinkö sanot myös pedofiilille? Ja jos väität että pedofiilit ovat sairaita niin minä heittäydyn relativistiksi ja kysyn mikä sinä olet määrittelemään mikä on sairasta!