Yritän tässä pohtia, että onko mitään selvää ihastumiskaavaa, eli valitseeko naiselliset naiset aina poikamaisia tyyppejä ja päinvastoin, vai onko niitä naisellisiakin pariskuntia ja sitten poikamaisia?
Tai enimmäkseen mietin sitä, että olenki outo kun tykkään molemmista. Itse pukeudun fiiliksen mukaan ja saatan olla erittäin naisellinen tai sitten poikamainen, vaikka pitkät hiukset onkin. Ja olen huomannut, että eri tyylillä mua lähestyy erilaiset tyypit.
Tai enimmäkseen mietin sitä, että olenki outo kun tykkään molemmista. Itse pukeudun fiiliksen mukaan ja saatan olla erittäin naisellinen tai sitten poikamainen, vaikka pitkät hiukset onkin. Ja olen huomannut, että eri tyylillä mua lähestyy erilaiset tyypit.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei o selvää kaavaa. Kaikenlaista löytyy.
Se kyl on et useimmista tyttömäisistä on sitten tullut himpunverran poikamaisempia. Ovat oppineet vaihtamaan renkaat sun muuta.
Ja hetskut on useimmiten sitten siirtyneet lyhyeen tukkaan.
Poikamaisten kans on sitte puolin ja toisin opittu uusia harrastuksia.
Tyttömäiset on oppineet kalastamista , jota ovat viimeksi penskana harrastaneet ..esmees..
Ja tuntuvat jatkavan fisustamista myös eron jälkeen.
Tyttömäisten kanssa ei niin kovasti tarvi tiskaamisesta tapella.
Nojoo:D
Itse olen aika naisellinen ja taipumusta on ollut myös ihastua naisellisiin naisiin. Ei se kuitenkaan mikään selvä kaava ole, koska kerran olin tosi ihastunut myös poikamaiseen naiseen. Ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä pään sisällä liikkuu.
Tällä hetkellä seurustelen ihanan naisellisen naisen kanssa.
tyttömäinen poika. Tykkääkö siitä kukaan?
Ihan nuorena ajattelin, että ihastun vain ulkoisesti naisellisiin naisiin. Muutaman viime vuoden aikana oma "maku" on laajentunut, ja olen ihastunut myös maskuliinisiin naisiin.
Yleisesti ottaen sanoisin kuitenkin, että ulkoisesti naisellinen nainen varustettuna itsevarmalla, hiukan temperamenttisella ja dominoivalla ;) luonteella on mun juttu. Ja itsehän pidän itseäni ulkoisesti melko maskuliinisena, luonteeltani olen melko kiltti ja säyseä.
mitä mieltä olet naismaisesta pojasta. Käviskö sellainen seurustelukumppaniksi, rakastetuksi?
Eipä ole yhtä ja ainutta vastausta tähänkään.Jos hakee vain muuttumatonta ja samanlaisena pysyvää yksilöä(esim.naisellista)voi tullakkin yllärinä,jos toisella muuntautumishalu ja vaihtuu ladystä jätkäksi.Eroon haluamisen syy voi olla tämäkin toiselle.Eipä ole kokemusta.
Muuttuvainen olen itse ja haen sitä myös toisesta.Välillä kirmaillaan hamosissa kynnet punattuina,sukkiksia suosien ja letti hulmuten,ajellaan karvat ja maskaraa ripsiin.Ja olo pikkutyttömäisen kepeä.
Toisinaan on poikamaisempi kausi ja kaivetaan taas esiin housut,haalarit ja metsänvaeltajan sekalaiset tamineet.Ollaan kengät kurassa,kävellään miemäisen jäykästi ja jopa puhetapa muuttuu. Maailmaa tutkaillaan alta kulmain,istutaan asennoissa,jotka ei hamosissa ole hehkeitäeikä edes mahdollisia,syödään hätäisesti ja kiroilukin sallittua.
Sitten on ne kaikki mahdolliset miksaukset miehisestä versiosta eli isämäinen turva,seksille elävä eläin,tavallinen duunari,levoton motoristi,kujeileva pikkupoika,keikari röyhelöillä,älykäs ja etäinen,pelokas ja eksynyt poika,vanhempi ja kokemusta uhkuva .mitä vain keksiikin.
Ja naisista saa versioita ties mitä vaikka nöyrä palvelija,nunnamaisen siveä,paha tyttö riettain sanoin,filosofi,dynamiitti ja energinen,vinkuroiva ja päättämätön,alistava ja suora,hiljainen ja herkkä,raju ja ottaa mitä haluaa,piikikäs ja minäkeskeinen,hälläväliä huomisesta,siisti ja sääntöjen mukaan,huvittelija,vitsiveikko,nariseva ja juoruava,pelokas ja hissukka,suulas ja hermoillekäyvä jne.
Ja näitä kun aletaan sekoittelemaan viellä keskenään on jokaiselle joku varmasti sen enempiä miettimättä.
Ehkä tärkeintä tietää mikä itse on,haluaa olla ja puhua ääneen,kun kysyttävää.Ei pidä olettaa mitään.Tai ihmetellä,kun toinen ei ymmärrä.Jos ei sovi yhteen niin muutoksen aika hommassa tai heipähei.
Itsestäni on upeaa,kun voi pukea lasten,miesten ja naisten vaatteita sen kummempia tuumailematta.Olotilan mukaan.Kuitenkin kallistun poikamaisiin naisiin,joilla aikuisen miehen otteet ja asennot,ketterä,määrätietoinen ja ei turhista valita vaan toimii itse.Pienikin nainen voi olla tällainen.Ja kun se joku vaihtaa välillä naiselliseen ja pehmeään,aistilliseen ja ponnaripäiseen tyyliin se hätkähdyttää vain positiivisesti.Se joku vain antaa odotuttaa esilletuloaan.Jään tähän odottelemaan.
Mitään kaavoja ei voi ilmetä ainakaan noissa suhteissa.
Välillä oudoksuttaa "poikamainen"-sanan käyttö. En siis voi sanoa olevani poikamainen, koska silloin siitä voisi tulla kaikille mieleen, että olen ihan muuten tyttö/nainen, joka käyttää niiden "poikamaisten" vaatteiden lisäksi ihan tyttömäisiä/naisellisia vaatteita sekä päässä liehuu pitkät hiukset tai ovat ainakin reilusti korvan yli.
Poikamaiset naiset ovatkin enemmän androgyynejä ja voivat hyppiä koko tyylissään miten sattuu.
Joten ei, en ole näemmä poikamainen, koska olen nainen, joka käyttää nimenomaan siistejä poikien/jätkien vaatteita enkä käy naisten osastolla ikinä ainakaan itseni vuoksi. Hiukset eivät ole olleet moniin, moniin vuosiin pitkät ja pidän aina hyvin lyhyinä, (ei millisiilinä kuitenkaan). Olen kasvoiltanikin paljon enemmän pojan kuin tytön näköinen kuten koko habitukseni ja osittainen käyttäytymiseni. (ei mitään tyypillistä sikailua kuitenkaan)
Olisiko oikea sana sitten butch? Siihenkin kuuluu kaikenlaisia ennakkoluuloja. En ole yhtään ylipainoinen telaketju ja kunto on ok. Niin enkä aja rekkaa ja flanellipaidat jäi kauas taakse pitkän aikaa sitten. Iältäkin olen aika nuori, alle 30 reilusti ja yleensä butchit on iäkkäämpiä. Myönnän kiinnostuneeni vain ja ainoastaan niistä ns. tyttömäisistä ja naisellisista naisista joilla on pitkät hiukset, käyttävät niille sopivia vaatteita eivätkä vierasta meikkaamista. Eli toisinsanoen femmeistä? Naiset, jotka ovat samantapaisia kuin minä, niistä en vain viehäty vaikka on paljon pareja jotka voivat olla melkein kaksosia. Sama voi päteä naisellisiin.
Mikähän sitä siis olisi... No olen vain minä eli turhat kategoriat taas pois. Vaikka poikamainen ja naisellinen -sanat voivat tarkoittaa niin paljon erilaisia ihmisiä, niin en näemmä voi välttää itsessänikään sanaa poikamainen...
Meniköhän nyt aiheen vierestä..?