Hei.
Itse olen adoptoitu lapsena, noin kolmevuotiaana. Välit adoptioäidin kanssa on olleet tosi viileät kymmenisen vuotta. Pari viikkoa sitten sanoi mulle että olisit sentään kiitollinen kun sinutkin on joku joskus huolinut. Tuntui vitun pahalta. Vaikka hankkisitte lapsen kaikessa rakkaudessa, miettikää silti parinkymmenenkin vuoden päästä mitä pahimmassa riidassanne suustanne päästätte. Ja älkää olettako että adoptiolapsi elää jossain ihme kiitollisuudenvelassa koko ikänsä. Eihän ihan normaalisti perheeseen syntyneet lapsetkaan näin tee.
Itse olen adoptoitu lapsena, noin kolmevuotiaana. Välit adoptioäidin kanssa on olleet tosi viileät kymmenisen vuotta. Pari viikkoa sitten sanoi mulle että olisit sentään kiitollinen kun sinutkin on joku joskus huolinut. Tuntui vitun pahalta. Vaikka hankkisitte lapsen kaikessa rakkaudessa, miettikää silti parinkymmenenkin vuoden päästä mitä pahimmassa riidassanne suustanne päästätte. Ja älkää olettako että adoptiolapsi elää jossain ihme kiitollisuudenvelassa koko ikänsä. Eihän ihan normaalisti perheeseen syntyneet lapsetkaan näin tee.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakkaus on sinunkin kohdalla totta! Sinut on nimenomaan haluttu! Ei kevyesti ajateltu,että nytpä adoptoimaan. Olet nuori tyttö vielä, anna riitojen mennä ohitse. Et ole niihin syyllinen. Usko pois, että olet rakastettu ja haluttu!!!!
"Rakkausko" oikeuttaa ostamaan toisen kehitysmaasta kuin jonkun esineen, ja sitten kohtelemaan mielivaltaisesti! En vihaa MITÄÄN tässä maassa enempää kuin kaltaisiasi maailmanparantajia! Mielummin äänestän tähän maahan vaikka NATSEJA, kuin tuen kaltaiseisi IMPERILIALISTIEN mahdollisuutta adoptoida tähän maahan enää yhtään lapsia kaltaisiesi "maailmanparantajien" leikkikaluiksi! Mene, ja osta lähimmästä lemmikkikaupasta itsellesi koira, mutta jätä kehitysmaiden lapset rauhaan, FRIIKKI!
Ei se ole lapsen vika, jos hänen biologiset vanhempansa eivät kykene lastaan kasvattamaan vaan joutuvat antamaan adoptoitavaksi. Eikä sekään ole lapsen vika, että joku tietty henkilö tai pariskunta päättää adoptoida lapsen itselleen. Lapsella on oikeus hyvään kotiin.
Joskus ja liiankin usein me vanhemmat päästelemme sammakoita suustamme. Omille lapsille tulee sanottua ihan mitä tahansa, ja jälkeenpäin kaduttaa ja hävettää mutta ehkä sitten ei luonto anna periksi mennä anteeksi pyytämään...?
Nuoret ja lapset ovat joskus uuvuttavia. Silti pitäisi ja ei pitäisi, mutta kun ihmisiä ollaan kaikki..
Rumasti tulee siis sanottua ihan niille biol.lapsillekin, jotka on haluttu ja toivottu ja odotettu - aivan kuten adoptiolapsikin.
oletetaan kaikkien lapsien elävän ainaisessa kiitollisuudenvelassa ja etenkin äidille.
Äkkiä unohtavat,että kukaan meistä ei ole tänne pyytänyt tulemaan.
heippa!niin, että oli rumasti sanottu ja olen pahoillani äitisi puolesta, mutta varmaankaan hän ei sitä tarkoittanut...me vanhemmat joskus saatamme sanoa jotain, joka kaduttaa jälkeenpäin. Usko pois , että olet haluttu ja kauan kaivattu lapsi, perheeseen, johón sinut adoptoitiin!! Itsekin olen adoptoinut pari lasta, ja he ovat minulle kaikki kaikessa, niinkuin biologiset lapsenikin. terveisin äiti