Puolisoni vanhemmat tekivät testamentin, jonka mukaan lasten puolisoilla (eli mm. minulla) ei ole avioikeutta heiltä perittyyn omaisuuteen.
Käytännössähän se tarkoittaa, että avioerossa minulla ei ole oikeutta saada mitään puolisoni heiltä perimästä omaisuudesta.
Mutta entä jos puolisoni kuolee? Meillä ei ole lapsia eikä testamenttia, joten olen puolisoni perijä. Perinko minä myös mieheni vanhemmilta tulleen osuuden?
Käytännössähän se tarkoittaa, että avioerossa minulla ei ole oikeutta saada mitään puolisoni heiltä perimästä omaisuudesta.
Mutta entä jos puolisoni kuolee? Meillä ei ole lapsia eikä testamenttia, joten olen puolisoni perijä. Perinko minä myös mieheni vanhemmilta tulleen osuuden?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä perit, tuo määräys koskee vain avioeroa. Näin olen tältä palstalta lukenut.
>>Kyllä perit>tuo määräys koskee vain avioeroa
Pieni jatkokysymys kun tämä asia on ollut minulle vähän epäselvä.
Voidaanko avio-oikeu saattaa voimaan myös tämän testamentissa mainitun omaisuuden osalta puolisoiden keskinäisellä asianmukaisesti (niinkuin avioehtosopimus tulee tehdä) tehdyllä sopimuksella.
Niinkuin sanoit niin kyse on myös perintöverosta jota avio-oikeuden kautta saadusta omaisuudesta ei mene. Siksi puolisoilla voi olla intressiä saattaa myös tuo toisen puolison perintönä saatu omaisuus avio-oikeuden alaiseksi rajoitetusti niin että avio-oikeus on voimassa jos avioliitto päättyy puolison kuolemaan.
*VUODATUS ALKAA*
Henk.koht mielipiteenä ymmärrän kyllä että vanhemmat tarkoittavat hyvää kun tuollaisia ehtoja testamentteihinsa laittavat mutta ne pitäisi kyllä ehdottomasti rajata vain avioerotapauksiin. Yleensä kuitenkin testamenttia tehdessä vanhemmat tätä tosiasiallisesti tarkoittavat.
*VUODATUS LOPUU*
>>Voidaanko avio-oikeu saattaa voimaan myös tämän testamentissa mainitun omaisuuden osalta puolisoiden keskinäisellä asianmukaisesti (niinkuin avioehtosopimus tulee tehdä) tehdyllä sopimuksella>Henk.koht mielipiteenä ymmärrän kyllä että vanhemmat tarkoittavat hyvää kun tuollaisia ehtoja testamentteihinsa laittavat mutta ne pitäisi kyllä ehdottomasti rajata vain avioerotapauksiin.
Jatkan Maanmittarin aloittamaan aiheeseen. Sattui olemaan käsillä Aarnio, Perhevarallisuusoikeus, 2002. Siinä Aarnio toteaa (s. 52), että "Puolisoiden ja parisuhdekumppaneiden keskinäisessä suhteessa on mahdollista aina menetellä siten, että ei noudateta lahjakirjaan tai testamenttiin otettua avio-oikeusmääräystä."
Tarkoittaako tämä, että jos ero sattuu olemaan edessä, puolisot voivat silloin sopia, että avio-oikeutta sovelletaan siihenkin omaisuuteen, joka lahjakirjalla on suljettu siitä pois? Mutta että puolisot eivät voi tästä tehdä etukäteen esimerkiksi kirjallista sopimusta? Onko tällaisesta joku yrittänyt tehdä sopimusta, joka olisi sittemmin todettu pätemättömäksi? Pitäisikö tällainen sopimus tehdä avioehdon säätämisjärjestyksessä eli rekisteröidä (jotta sillä olisi mitään toivoa olla pätevä) vai riittääkö keskinäinen kassakaappipaperi?
Uutena sivukysymyksenä esitän seuraavaa: koska kiinteistön lahjoituksessa ja avio-oikeuden poissulkemisessa voi nykyisen maakaaren ja AL 66§ mukaan tulla ristiriita todistajien määrän osalta (ja näitä on tullut), kumpi on "vahvempi"? Onko kukaan yrittänyt testata oikeuden kautta sellaisen kiinteistön lahjoitukseen liittyvän avio-oikeuden poissulkemisen pitävyyttä, jossa on ollut todistajana vain kaupanvahvistaja? Ja jos, niin millä tuloksin? Vai onko asia niin selvä, ettei sitä kannata oikeuteen viedä?
*Kiittää ja kumartaa*
Entä tilanne, jossa leski hävittää puolisonsa lahjakirjat, joissa on tuo lause: "lahjansaajan kulloisellakaan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta lahjaan?" JOS LESKI SIIS "HUKKAA" LAHJAKIRJAN? Koska henkilön, jolle lahja on annettu kuollessa lapset saavat tällaisen omaisuuden, ei aviopuoliso, mutta miten lapset voivat todistaa tämän? Onko se vain siitä kiinni, että luotetaan leskeen, ettei tämä hävitä aviopuolison kuoltua noita papereita?
Jos perittävä on mennyt uusiin naimisiin, leskellä ei ehkä ole intressiä ajatella perittävän lapsia.
Lapsella ei aina ole mahdollista saada lahjakirjoista kopioita itselleen, jos esim. kuollut vanhempi pahasti dementoitunut ja leski ei halua pitää mitään yhteyttä lapsiin.
Pitääkö tällaisen lahjakirjan tekijälle jäädä itselleen myös oma kappale? (Silloin ainoa kappale ei olisi lahjan saajalla ja hänen puolisollaan.)
Jos kyse on verollisesta lahjasta, niin verottajalta varmaan löytyy tiedot. Yleensä lahjakirjasta tehdään kaksi kappaletta.
Kiitos vastaajalle, kyllä varmaankin on, ihan asunto-osakkeista ja pörssiosakkeista on kyse. Alle 4000 euroa / 3 vuotta -tilanteista siis ei ole kyse.
Mutta meneekö verottajalle tieto avio-oikeudesta? Tai ehkäpä ne ovat kopioina siellä ne lahjakirjat siis ja siitä näkyy, säilyttääkö verottaja niitä kuinka kauan, tietääkö joku? Osa lahjoista on annettu 20-30 vuotta sitten.
Jos verottaja ei säilö itse papereita 20 vuotta, säilyykö tuollainen avio-oikeus -tieto siellä kuitenkin? Olisi todella huojentavaa tietää tämä, toki voin soitella verottajalle itsekin.
Ovatko ne isäni lahjakirjat julkista tietoa muuten? Vai vasta perinnönjaon takia saatavaa tietoa?
Isäni ei varmaan tule tekemään testamenttia, enkä todellakaan halua alkaa vääntää lesken kanssa perinnöstä yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Ja lahjoittajan tahto on se, että omaisuutta ei mene kuoleman/avioeron kautta suvun ulkopuolelle.
Ehkä myös lahjoittajalla on kopiot lahjakirjoista, jos se on tapana, niin melkein voisi uskoa, että sitten on.
>>Ehkä myös lahjoittajalla on kopiot lahjakirjoista, jos se on tapana
Niin no joo, tarkoitin ehkä sanoa, että identtinen kappale, mutta hyvä oikaisu kuitenkin! Niin ei tule puhuttua "väärin" :) Kiitos