meidän herra on niin vaikea lenkkeily kaveri että huh huh..
Lähdemme siis kerran päivässä pitkälle lenkille,noin 3km joskus ei niinkään pitkälle,koira on vajaan 10kg.muuten käymme ihan pienillä lenkeillä.Ongelmahan on siis seuraava:lähdemme kävelemään ihan ok koti pihasta,kun pääsemme noin 200m päähän kodista,koira iskee aina parin askeleen välein peppua maahan,vänkää vastaan niin että sitä saa kaikin käsivoimin "kantaa"perässään,jos luovutan tuon väkisin raahaamisen niin koira jää tyytyväisenä paikalleen istumaan ja katselemaan maailman menoa.
Kun raahaan tätä kaveria aina vieressäni,välillä löysäten hihnaa että näen käveleekö jo omineen,niin yleensä se katselee taakseen ja pysähtelee taas.
Mutta eilen tein sellaisen jutun että katsoin hetken aikaa että käveleekö vai ei,ja kun muutaman kerran nojasi taakse päin ja kävi lopulta istumaan niin käännyin takaisin kotia päin.koira lähti ihan muina miehinä kävelemään minun edellä,ei enää pysähdellyt vaan käveli ihan normaalisti.
Tästä syystä en siis osaa oikein mitään sairautta ajatella,koska koira on kuitenkin heti kotiin päästyään kuin raketti,juoksee ja leikkii.koira on muutenkin melko passiivinen rodultaan,mutta tuo lenkkeily asia menee kyllä yli hilseen.Kuka koira ei tykkää kävellä luonnonhelmassa haistellen ja katsellen?koira mieluiten jäisi luontoon vain makoilemaan ja katselemaan kun kesä pikku hiljaa tulee,tälläinen se on aina ollut että mielummin vain katselee ja nauttii elostaan paikallaan.
vaihdamme välillä lenkkireittiä,muutimme uudelle paikkakunnalle ja täälläkin vaihtelemme reittiä mutta sekään ei auta.namun tai lelun kanssa houkutus on ihan yhtä tyhjn päiväistä.muuten koira on tottelevainen mutta lenkkeily ei jostain syystä onnistu.talvella kyllä mentiin toisinaan ihan hippulat vinkuen eteen päin,vaikka silloinkin tuota matelua esiintyi mutta ei niin usein.
Ja korostaisin sitä että kun se pääsee tuosta temppuilusta ohi,eli raahaan sitä vaikka 500 metriä puoliksi ilmassa niin sitten se luovuttaa ja alkaa kävelemään ihan normaalisti,tosin jos en anna sen haistella juuri sitä mitä se haluaa niin sitten se taas vänkää vastaan.
koira on leikattu,mutta oli ennen kastrointia jo tuollainen.
asialliset vastaukset tervetulleita!!
Lähdemme siis kerran päivässä pitkälle lenkille,noin 3km joskus ei niinkään pitkälle,koira on vajaan 10kg.muuten käymme ihan pienillä lenkeillä.Ongelmahan on siis seuraava:lähdemme kävelemään ihan ok koti pihasta,kun pääsemme noin 200m päähän kodista,koira iskee aina parin askeleen välein peppua maahan,vänkää vastaan niin että sitä saa kaikin käsivoimin "kantaa"perässään,jos luovutan tuon väkisin raahaamisen niin koira jää tyytyväisenä paikalleen istumaan ja katselemaan maailman menoa.
Kun raahaan tätä kaveria aina vieressäni,välillä löysäten hihnaa että näen käveleekö jo omineen,niin yleensä se katselee taakseen ja pysähtelee taas.
Mutta eilen tein sellaisen jutun että katsoin hetken aikaa että käveleekö vai ei,ja kun muutaman kerran nojasi taakse päin ja kävi lopulta istumaan niin käännyin takaisin kotia päin.koira lähti ihan muina miehinä kävelemään minun edellä,ei enää pysähdellyt vaan käveli ihan normaalisti.
Tästä syystä en siis osaa oikein mitään sairautta ajatella,koska koira on kuitenkin heti kotiin päästyään kuin raketti,juoksee ja leikkii.koira on muutenkin melko passiivinen rodultaan,mutta tuo lenkkeily asia menee kyllä yli hilseen.Kuka koira ei tykkää kävellä luonnonhelmassa haistellen ja katsellen?koira mieluiten jäisi luontoon vain makoilemaan ja katselemaan kun kesä pikku hiljaa tulee,tälläinen se on aina ollut että mielummin vain katselee ja nauttii elostaan paikallaan.
vaihdamme välillä lenkkireittiä,muutimme uudelle paikkakunnalle ja täälläkin vaihtelemme reittiä mutta sekään ei auta.namun tai lelun kanssa houkutus on ihan yhtä tyhjn päiväistä.muuten koira on tottelevainen mutta lenkkeily ei jostain syystä onnistu.talvella kyllä mentiin toisinaan ihan hippulat vinkuen eteen päin,vaikka silloinkin tuota matelua esiintyi mutta ei niin usein.
Ja korostaisin sitä että kun se pääsee tuosta temppuilusta ohi,eli raahaan sitä vaikka 500 metriä puoliksi ilmassa niin sitten se luovuttaa ja alkaa kävelemään ihan normaalisti,tosin jos en anna sen haistella juuri sitä mitä se haluaa niin sitten se taas vänkää vastaan.
koira on leikattu,mutta oli ennen kastrointia jo tuollainen.
asialliset vastaukset tervetulleita!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paha vastata kun en tiedä mistä teillä johtuu. Mutta kysyit kuka koira ei haluaisia lenkkeillä ja olla luonnon helmassa... Meidän koira ei juurikaan. Pelkkä lenkki ei sitäkään sytytä. Asutaan maalla ja koira on tietenkin aina irti, joten lenkille lähtiessä kulkee normaalisti noin sata metriä perässä ja vähänkin kun pysähdyn, niin on valmis ampaisemaan takaisin kotia päin.
Ja meillä on aktiivista rotua. Käy metsällä miehen kanssa, silloin nauttii olla metsässä ja on aktiivinen. On erittäin nopea agilityssa, on terve ja koira parhaassa iässä, mutta lenkkeily ei vain kiinnosta. Olen miettinyt, että ilmeisesti aktiivinenkaan koira ei jaksa määräänsä enempää. En minäkään lenkille hinkua kuin kerran päivässä, mutta koira ei sitäkään. Joskus kun on ollut taukoa, ettei olla käyty lenkillä viikkoon, eikä koira ole päässyt muihinkaan harrastuksiinsa, silloin saattaa kulkea lenkillä ihan mukananakin ja joskus harvoin edelläkin. (Siis kulkee kyllä aina kotia päin edellä...)
Ehkä pilasin sen jo pentuna, kun käytiin jo silloin pitkiä lenkkejä (nautin itse useamman tunnin lenkkeistä), mutta kun se oli irti ja sai määrätä tahdin. Mutta se väsyi ehkä silti liikaa. Nyt sitä ei saa mitenkään väsyksiin. Olen kateellisena seurannut monien kavereideni koiria, jotka vapaaksi metsään päästessään juoksevat hurjana pari tuntia ja sitten ovat ihan puhki. Minusta olisi hienoa, että omankin koiran saisi väsyksiin esimerkiksi ennen töihin lähtöä, mutta ei saa. Se koko ajan on kuin säästöliekillä, ikäänkuin se varoisi väsymästä liikaa, kun pitää kuitenkin vielä koko päivä jaksaa.
Keuhkoissa tai sydämessä vajaatoimintaa, ilmenee juuri väsymyksenä ja vajaakuntoisuutena.