laitan vielä tänne tämän saman kysymyksen sillä ongelma on meillä todellinen ja siitä olisi pakko päästä eroon jollain lailla!!
meidän herra on niin vaikea lenkkeily kaveri että huh huh..
Lähdemme siis kerran päivässä pitkälle lenkille,noin 3km joskus ei niinkään pitkälle,koira on vajaan 10kg.muuten käymme ihan pienillä lenkeillä.Ongelmahan on siis seuraava:lähdemme kävelemään ihan ok koti pihasta,kun pääsemme noin 200m päähän kodista,koira iskee aina parin askeleen välein peppua maahan,vänkää vastaan niin että sitä saa kaikin käsivoimin "kantaa"perässään,jos luovutan tuon väkisin raahaamisen niin koira jää tyytyväisenä paikalleen istumaan ja katselemaan maailman menoa.
Kun raahaan tätä kaveria aina vieressäni,välillä löysäten hihnaa että näen käveleekö jo omineen,niin yleensä se katselee taakseen ja pysähtelee taas.
Mutta eilen tein sellaisen jutun että katsoin hetken aikaa että käveleekö vai ei,ja kun muutaman kerran nojasi taakse päin ja kävi lopulta istumaan niin käännyin takaisin kotia päin.koira lähti ihan muina miehinä kävelemään minun edellä,ei enää pysähdellyt vaan käveli ihan normaalisti.
Tästä syystä en siis osaa oikein mitään sairautta ajatella,koska koira on kuitenkin heti kotiin päästyään kuin raketti,juoksee ja leikkii.koira on muutenkin melko passiivinen rodultaan,mutta tuo lenkkeily asia menee kyllä yli hilseen.Kuka koira ei tykkää kävellä luonnonhelmassa haistellen ja katsellen?koira mieluiten jäisi luontoon vain makoilemaan ja katselemaan kun kesä pikku hiljaa tulee,tälläinen se on aina ollut että mielummin vain katselee ja nauttii elostaan paikallaan.
vaihdamme välillä lenkkireittiä,muutimme uudelle paikkakunnalle ja täälläkin vaihtelemme reittiä mutta sekään ei auta.namun tai lelun kanssa houkutus on ihan yhtä tyhjn päiväistä.muuten koira on tottelevainen mutta lenkkeily ei jostain syystä onnistu.talvella kyllä mentiin toisinaan ihan hippulat vinkuen eteen päin,vaikka silloinkin tuota matelua esiintyi mutta ei niin usein.
Ja korostaisin sitä että kun se pääsee tuosta temppuilusta ohi,eli raahaan sitä vaikka 500 metriä puoliksi ilmassa niin sitten se luovuttaa ja alkaa kävelemään ihan normaalisti,tosin jos en anna sen haistella juuri sitä mitä se haluaa niin sitten se taas vänkää vastaan.
koira on leikattu,mutta oli ennen kastrointia jo tuollainen.
asialliset vastaukset tervetulleita!!
meidän herra on niin vaikea lenkkeily kaveri että huh huh..
Lähdemme siis kerran päivässä pitkälle lenkille,noin 3km joskus ei niinkään pitkälle,koira on vajaan 10kg.muuten käymme ihan pienillä lenkeillä.Ongelmahan on siis seuraava:lähdemme kävelemään ihan ok koti pihasta,kun pääsemme noin 200m päähän kodista,koira iskee aina parin askeleen välein peppua maahan,vänkää vastaan niin että sitä saa kaikin käsivoimin "kantaa"perässään,jos luovutan tuon väkisin raahaamisen niin koira jää tyytyväisenä paikalleen istumaan ja katselemaan maailman menoa.
Kun raahaan tätä kaveria aina vieressäni,välillä löysäten hihnaa että näen käveleekö jo omineen,niin yleensä se katselee taakseen ja pysähtelee taas.
Mutta eilen tein sellaisen jutun että katsoin hetken aikaa että käveleekö vai ei,ja kun muutaman kerran nojasi taakse päin ja kävi lopulta istumaan niin käännyin takaisin kotia päin.koira lähti ihan muina miehinä kävelemään minun edellä,ei enää pysähdellyt vaan käveli ihan normaalisti.
Tästä syystä en siis osaa oikein mitään sairautta ajatella,koska koira on kuitenkin heti kotiin päästyään kuin raketti,juoksee ja leikkii.koira on muutenkin melko passiivinen rodultaan,mutta tuo lenkkeily asia menee kyllä yli hilseen.Kuka koira ei tykkää kävellä luonnonhelmassa haistellen ja katsellen?koira mieluiten jäisi luontoon vain makoilemaan ja katselemaan kun kesä pikku hiljaa tulee,tälläinen se on aina ollut että mielummin vain katselee ja nauttii elostaan paikallaan.
vaihdamme välillä lenkkireittiä,muutimme uudelle paikkakunnalle ja täälläkin vaihtelemme reittiä mutta sekään ei auta.namun tai lelun kanssa houkutus on ihan yhtä tyhjn päiväistä.muuten koira on tottelevainen mutta lenkkeily ei jostain syystä onnistu.talvella kyllä mentiin toisinaan ihan hippulat vinkuen eteen päin,vaikka silloinkin tuota matelua esiintyi mutta ei niin usein.
Ja korostaisin sitä että kun se pääsee tuosta temppuilusta ohi,eli raahaan sitä vaikka 500 metriä puoliksi ilmassa niin sitten se luovuttaa ja alkaa kävelemään ihan normaalisti,tosin jos en anna sen haistella juuri sitä mitä se haluaa niin sitten se taas vänkää vastaan.
koira on leikattu,mutta oli ennen kastrointia jo tuollainen.
asialliset vastaukset tervetulleita!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.